Authenticity as a compromise: a critical realist perspective on Sámi tourism labels
De Bernardi, Cecilia (2020)
De Bernardi, Cecilia
Lapin yliopisto
2020
ISBN:978-952-337-213-9
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-213-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-213-9
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjan keskiössä on autenttisuuden käsite saamelaismatkailuun sovellettuna. Päätavoitteena oli tutkia, kuinka autenttisuutta on käsitteellistetty matkailututkimuksessa ja miten se suhteutuu erilaisten sertifikaattien käyttöön saamelaismatkailussa.
Saamelaiset ovat olleet mukana matkailutoiminnassa vuosikymmenien ajan, ja tulokset ovat olleet vaihtelevia. Vaikka matkailu on ollut lisätulon lähde ja tapa kertoa saamelaiskulttuurista, se on myös johtanut stressiin, kulttuuri(e)n kauppatavaraksi muuttumiseen ja häiriöihin. Lisäksi matkailulla voi vaikuttaa kielteisesti kestävyyden eri ulottuvuuksien näkökulmasta. Näistä syistä johtuen tässä väitöskirjassa on pyritty analysoimaan autenttisuutta ja sertifikaattien roolia tavoitteena antaa suosituksia koskien saamelaiskulttuuria(-eja) matkailun kontekstissa. Lisäksi teoreettisena kontribuutiona esitetään vaihtoehtoinen tapa käsitteellistää autenttisuus matkailututkimuksessa.
Autenttisuus on käsite, joka on kehittynyt eri suuntiin matkailun tutkimuksessa. Lähestymistavat, joissa autenttisuus perustuu ”objektiivisuuteen” tai vaihtoehtoisesti matkailijoiden subjektiivisiin kokemuksiin, nähdään autenttisuuden kahtena ääripäänä, koska perusta on joko täysin subjektiivinen tai se vaatii tiukan jaon ”autenttisuuden” ja ”epäautenttisuuden” välille. Jotkut matkailututkijat ovat ehdottaneet autenttisuuden olevan neuvottelu eri ulottuvuuksien välillä, jota tämä väitöskirja keskittyy analysoimaan. Tämän analyysin seurauksena autenttisuus on käsitteellistetty kompromissiksi erilaisten subjektiivisten ulottuvuuksien välillä saamelaiskulttuur(e)issa huomioiden historialliset, poliittiset ja sosiaalikulttuuriset tekijät. Tällainen käsitteellistäminen antaa mahdollisuuden neuvotella perusteista, joilla voidaan luoda sertifikaatti suojelemaan saamelaiskulttuuria(-eja) sekä edistää kestävyyttä. Tällaisen käsitteellistämisen kautta saamelaiset voivat vedota perusteluissaan totuuteen. Kun kaikki on pelkistetty subjektiivisiksi kokemuksiksi ja diskurssiksi, ei ole mahdollista, että yksi näkökulma on pätevämpi kuin toinen. Vaihtoehtoinen käsitteellistäminen antaa saamelaisille mahdollisuuden kohdata hallitseva matkailun diskurssi, joka perustuu pääasiassa eksotisointiin, toiseuttamiseen ja stereotypioihin. Kyse on enemmän alhaalta ylöspäin -lähestymistavasta, jossa autenttisuus verrattuna epäautenttisuuteen ei ole tiukka kahtiajako vaan ennemminkin vuoropuhelun tulos.
Väitöskirja perustuu viiteen julkaisuun. Kaksi julkaisua on käsitteellisiä. Ne koskevat sertifikaattien roolia matkailututkimuksessa sekä autenttisuuden käsitteellistämistä kompromissina. Viimemainitussa saamelaiskulttuurin käsitteellistäminen perustuu kriittisen realismin ajatukseen konkreettisista universaaleista. Kulttuuri käsitetään sarjaksi subjektiivisia ilmentymiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa: niillä on jokin yhteinen, universaali komponentti. Kulttuuri konkreettisina universaaleina mahdollistaa niin subjektiiviset tulkinnat kuin myös yhteyden näiden tulkintojen välillä. Kriittinen realismi on realistinen ja emansipatorinen lähestymistapa, joka olettaa, että on olemassa yksi todellisuus. Kuitenkin epistemologisesti kriittinen realismi kannattaa eri näkemyksiä todellisuudesta, ja tällaiset näkökulmat ovat erittäin tärkeitä. Tässä tutkimuksessa kriittisen realismin menetelmien viitekehyksenä käytettiin DEA:ta, joka tarkoittaa diagnoosia, selitystä ja toimintaa: Ensiksi ilmiö tutkitaan läpikotaisin, sitä koskevat teoriat arvioidaan ja, jos tarpeellista, hylätään. Viimeisessä vaiheessa eli toiminnassa ehdotetaan muutoksia tutkittuun tilanteeseen. Viitekehyksessä on myös toistuva korjauksen vaihe, jossa voidaan tehdä muutoksia kerätyn aineiston pohjalta.
Kolme empiiristä julkaisua perustuvat tässä järjestyksessä kriittiseen diskurssianalyysiin saamelaismatkailun internet-sivuista, haastattelututkimukseen sekä matkailuesitteiden sisällönanalyysiin. Matkailun yleisen markkinointidiskurssin havaittiin vaikuttavan analysoituihin markkinointimateriaaleihin. Se esittää saamelaiset ja muut alkuperäiskansat primitiivisinä, muuttumattomina ja luonnonyhteyden säilyttäneinä. Toisaalta saamelaiskulttuuri(t) esitettiin myös modern(e)ina ja jatkuvasti kehittyvä(i)nä. Lisäksi haastatteluaineisto osoitti keskittymistä luontoon ja kestävyyteen, mitä analysoitiin ekomatkailun näkökulmasta.
Saamelaiset ovat olleet mukana matkailutoiminnassa vuosikymmenien ajan, ja tulokset ovat olleet vaihtelevia. Vaikka matkailu on ollut lisätulon lähde ja tapa kertoa saamelaiskulttuurista, se on myös johtanut stressiin, kulttuuri(e)n kauppatavaraksi muuttumiseen ja häiriöihin. Lisäksi matkailulla voi vaikuttaa kielteisesti kestävyyden eri ulottuvuuksien näkökulmasta. Näistä syistä johtuen tässä väitöskirjassa on pyritty analysoimaan autenttisuutta ja sertifikaattien roolia tavoitteena antaa suosituksia koskien saamelaiskulttuuria(-eja) matkailun kontekstissa. Lisäksi teoreettisena kontribuutiona esitetään vaihtoehtoinen tapa käsitteellistää autenttisuus matkailututkimuksessa.
Autenttisuus on käsite, joka on kehittynyt eri suuntiin matkailun tutkimuksessa. Lähestymistavat, joissa autenttisuus perustuu ”objektiivisuuteen” tai vaihtoehtoisesti matkailijoiden subjektiivisiin kokemuksiin, nähdään autenttisuuden kahtena ääripäänä, koska perusta on joko täysin subjektiivinen tai se vaatii tiukan jaon ”autenttisuuden” ja ”epäautenttisuuden” välille. Jotkut matkailututkijat ovat ehdottaneet autenttisuuden olevan neuvottelu eri ulottuvuuksien välillä, jota tämä väitöskirja keskittyy analysoimaan. Tämän analyysin seurauksena autenttisuus on käsitteellistetty kompromissiksi erilaisten subjektiivisten ulottuvuuksien välillä saamelaiskulttuur(e)issa huomioiden historialliset, poliittiset ja sosiaalikulttuuriset tekijät. Tällainen käsitteellistäminen antaa mahdollisuuden neuvotella perusteista, joilla voidaan luoda sertifikaatti suojelemaan saamelaiskulttuuria(-eja) sekä edistää kestävyyttä. Tällaisen käsitteellistämisen kautta saamelaiset voivat vedota perusteluissaan totuuteen. Kun kaikki on pelkistetty subjektiivisiksi kokemuksiksi ja diskurssiksi, ei ole mahdollista, että yksi näkökulma on pätevämpi kuin toinen. Vaihtoehtoinen käsitteellistäminen antaa saamelaisille mahdollisuuden kohdata hallitseva matkailun diskurssi, joka perustuu pääasiassa eksotisointiin, toiseuttamiseen ja stereotypioihin. Kyse on enemmän alhaalta ylöspäin -lähestymistavasta, jossa autenttisuus verrattuna epäautenttisuuteen ei ole tiukka kahtiajako vaan ennemminkin vuoropuhelun tulos.
Väitöskirja perustuu viiteen julkaisuun. Kaksi julkaisua on käsitteellisiä. Ne koskevat sertifikaattien roolia matkailututkimuksessa sekä autenttisuuden käsitteellistämistä kompromissina. Viimemainitussa saamelaiskulttuurin käsitteellistäminen perustuu kriittisen realismin ajatukseen konkreettisista universaaleista. Kulttuuri käsitetään sarjaksi subjektiivisia ilmentymiä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa: niillä on jokin yhteinen, universaali komponentti. Kulttuuri konkreettisina universaaleina mahdollistaa niin subjektiiviset tulkinnat kuin myös yhteyden näiden tulkintojen välillä. Kriittinen realismi on realistinen ja emansipatorinen lähestymistapa, joka olettaa, että on olemassa yksi todellisuus. Kuitenkin epistemologisesti kriittinen realismi kannattaa eri näkemyksiä todellisuudesta, ja tällaiset näkökulmat ovat erittäin tärkeitä. Tässä tutkimuksessa kriittisen realismin menetelmien viitekehyksenä käytettiin DEA:ta, joka tarkoittaa diagnoosia, selitystä ja toimintaa: Ensiksi ilmiö tutkitaan läpikotaisin, sitä koskevat teoriat arvioidaan ja, jos tarpeellista, hylätään. Viimeisessä vaiheessa eli toiminnassa ehdotetaan muutoksia tutkittuun tilanteeseen. Viitekehyksessä on myös toistuva korjauksen vaihe, jossa voidaan tehdä muutoksia kerätyn aineiston pohjalta.
Kolme empiiristä julkaisua perustuvat tässä järjestyksessä kriittiseen diskurssianalyysiin saamelaismatkailun internet-sivuista, haastattelututkimukseen sekä matkailuesitteiden sisällönanalyysiin. Matkailun yleisen markkinointidiskurssin havaittiin vaikuttavan analysoituihin markkinointimateriaaleihin. Se esittää saamelaiset ja muut alkuperäiskansat primitiivisinä, muuttumattomina ja luonnonyhteyden säilyttäneinä. Toisaalta saamelaiskulttuuri(t) esitettiin myös modern(e)ina ja jatkuvasti kehittyvä(i)nä. Lisäksi haastatteluaineisto osoitti keskittymistä luontoon ja kestävyyteen, mitä analysoitiin ekomatkailun näkökulmasta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [388]