Managing Contradiction. Researchers’ practices in balancing performance, research integrity and societal interaction.

Abstract

Universities, their roles and responsibilities in society have been a topic of discussion in both academic and popular forums throughout their history. In recent decades, performance management systems have been introduced, the relative weight of external funding has increased, and researchers have been encouraged to collaborate more closely with societal partners. This has happened simultaneously with demands to improve academic quality and competitive advantages. Combined, the changes have placed multiple pressures on researchers who in the midst of major structural reforms are required to balance between upholding research integrity and renewing their practices while ensuring continuity of work. I examined the ways in which researchers in Finnish universities balance performance demands with calls for more societal interaction. The study is an investigation of the strategies researchers use to adjust their work habits and create new interactive professional practices in a rapidly changing funding and performance landscape. For the study, I used a dual approach. The first part sets the context for the study and focuses on how researchers make sense of the multiple and complex demands on their work. The second part used case studies to examine the development of new knowledge co-producing practices which involve direct interaction and close collaboration with experts outside academia. This dissertation comprises four original articles and a summary article. The empirical data were mainly qualitative, comprising semi-structured thematic interviews and observation in a structured experimentation, complemented by some survey and documentary data. The analysis demonstrates that in response to the changes in the funding environment and increasing pressures on their work conditions, researchers take control of the situation to enhance stability and renewal of their work. Researchers perceive the new situation as an incoherent system in which they are faced with a need to show evidence of accountability to multiple actors with contradictory expectations. Yet, the analysis also suggests that despite the mounting pressures and feelings of frustration, researchers have learnt to not only adapt but also to utilise the creativity and learning inherent in research work to build a transformant new modus operandi. This interpretation is based on four main findings arising from the analysis. First, although researchers protect their discipline or academic profession and its practices, they also master the art of learning. This ability to interpret information of different kinds allows researchers to identify gaps in their own knowledge and skillsets and recognise where potential partnerships could be utilised to serve both scholarly and societal needs. Secondly, by engaging in co-creative interaction with other societal experts they can connect with knowledge that otherwise would be beyond their reach. In integrating interaction into the knowledge production process, researchers cross knowledge boundaries and apply practice-based learning tools to adjust the governance of knowledge production. Thirdly, in increasing their external funding researchers create more freedom to do their research and more space between them and the principle state funder and the strategic management of the university. Researchers use societal interaction and external funding to increase authority over their work while relatively reducing that of managers. Finally, the main drivers for researchers to make strategic decisions are derived from outside the performance management systems despite their goals to renew research and make it more effective and accountable. Instead of encouraging researchers to search for innovative and societally more relevant approaches, the managerial reforms seem to guide researchers to conform by playing it safe and following conventions that are built into the performance management systems. Based on the findings of the sub-studies, I present an argument that rather than merely adjusting to circumstances beyond their control, researchers use their critical analysis skills and creativity to mould existing circumstances to fit their needs better. The situation is characterised by a capacity-building ethos.

Yliopistot, niiden roolit ja vastuut yhteiskunnassa ovat olleet keskustelun kohteina niin akateemisilla kuin yleistajuisilla foorumeilla koko historiansa ajan. Viime vuosikymmenten aikana on otettu käyttöön tulosperustaisen hallinnan järjestelmät, ulkopuolista kilpailtua rahoitusta on suhteellisesti lisätty ja tutkijoita on kannustettu tekemään läheisempää yhteistyötä yhteiskunnallisten kumppanien kanssa. Samanaikaisesti on vaadittu parantamaan tieteellistä laatua ja tutkimuksen kilpailukykyä. Yhdistettynä muutokset ovat kohdistaneet moninkertaisia paineita tutkijoihin, joiden edellytetään suurten rakenteellisten muutosten keskellä tasapainoilevan tieteellisen integriteetin toimintamallien uusimisen välillä samalla, kun he pyrkivät varmistamaan työnsä jatkuvuuden. Tutkimuksessa tarkastelen tapoja, joilla suomalaiset yliopistoissa toimivat tutkijat tasapainottelevat tulosperustaisuuden ja moninaisemman yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen vaatimusten ristipaineessa. Tutkimus selvittää strategioita, joiden avulla tutkijat sopeuttavat työtapojaan ja kehittävät uusia vuorovaikutuksellisia ammatillisia keinoja nopeasti muuttuvassa rahoitus- ja tuloksellisuusympäristössä. Tutkimus hyödyntää kaksijakoista lähestymistapaa. Ensimmäinen osa asettaa kontekstin ja keskittyy tutkijoiden tapoihin hahmottaa tilannetta ja työtään kohtaan asetettuja moninaisia ja kompleksisia vaatimuksia. Toinen osa hyödyntää tapaustutkimuksia, joiden avulla tarkastellaan uusien, vuorovaikutuksellisten tiedon yhteistuotantotapojen kehittymistä, jossa edellytetään suoraa yhteistyötä akateemisen yhteisön ulkopuolisten asiantuntijoiden kanssa. Väitöskirja koostuu neljästä alkuperäisestä artikkelista ja yhteenvetoartikkelista. Keskeinen empiirinen aineisto on laadullista, ja koostuu puolistrukturoiduista teemahaastatteluista ja jäsennellyssä kokeilussa kerätystä havainnointiaineistosta, sekä täydentävästä kysely- ja dokumenttiaineistosta. Analyysi osoittaa, että vastauksena rahoitusympäristön muutoksiin ja työolosuhteisiinsa kohdistuviin paineisiin tutkijat ottavat tilanteen hallintaansa parantaakseen vakautta ja työnsä uudistumista. Tutkijoiden hahmottavat uuden tilanteen epäjohdonmukaisena järjestelmänä, jossa heidän tulee osoittaa tilivelvollisuutta lukuisille, ristiriitaisia odotuksia omaaville toimijoille. Analyysi osoittaa kuitenkin myös, että kasvavista paineista ja turhautumisesta huolimatta tutkijat ovat oppineet mukautumaan, ja hyödyntämään tutkimustyölle ominaista luovuutta ja oppimiskykyä rakentaakseen muuntautuvan uuden toimintatavan. Tulkinta perustuu neljälle osatutkimusten tulosanalyysistä erottuvalle löydökselle. Ensiksi, vaikka tutkijat suojelevat tieteenalaansa tai akateemista ammattikuntaansa sekä näiden käytänteitä, he myös hallitsevat oppimisen taidon. Tämä kyky tulkita monenlaista tietoa sallii tutkijoiden hahmottaa aukkoja omassa osaamisessaan ja taidoissaan sekä tunnistaa, milloin kumppanuuksia voitaisiin hyödyntää palvelemaan sekä tieteellisiä että yhteiskunnallisia tarpeita. Toiseksi, muiden yhteiskunnallisten asiantuntijoiden kanssa toteutettu yhteisluova vuorovaikutus voi yhdistää tutkijat tietoon, joihin heillä ei muutoin olisi pääsyä. Integroimalla vuorovaikutus tiedon tuottamisen prosesseihin tutkijat ylittävät tiedollisia raja-aitoja ja soveltavat käytäntölähtöisen oppimisen keinoja sopeuttaakseen tiedontuotannon hallintaa. Kolmanneksi, kasvattamalla ulkopuolista rahoitustaan tutkijat kasvattavat vapauttaan tehdä tutkimusta sekä luovat tilaa itsensä ja valtiorahoittajan sekä yliopiston strategisen johtamisen välille. Tutkijat käyttävät yhteiskunnallista vuorovaikutusta ja ulkopuolista rahoitusta kasvattaakseen valtaa omaan työhönsä samalla, kun he suhteellisesti heikentävät yliopistojohtajien valtaa. Lopuksi, pääasialliset ajurit, jotka ohjaavat tutkijoita tekemään strategisia päätöksiä, juontuvat muualta kuin tulosperustaisista hallintajärjestelmistä, vaikka näiden tavoitteena onkin uudistaa tutkimusta ja tehdä siitä tehokkaampaa ja vastuuvelvollisempaa. Sen sijaan, että ne kannustaisivat tutkijoita etsimään innovatiivisia ja yhteiskunnallisesti relevantimpia lähestymistapoja, managerialistiset uudistukset vaikuttavat ohjaavan tutkijoita toimimaan turvallisuushakuisesti ja noudattamaan perinteisiä käytänteitä, jotka on rakennettu tulosperustaiseen järjestelmään. Osatutkimusten tulosten pohjalta väitän, että tutkijat hyödyntävät kriittisen analyysin kykyjään ja luovuuttaan muokatakseen olemassa olevia olosuhteita palvelemaan paremmin heidän tarpeitaan sen sijaan, että vain sopeutuisivat hallintansa ulottumattomissa oleviin olosuhteisiin. Tilannetta luonnehtii kykyjen vahvistamisen eetos.