TYPOGRAFIAN OUTOUTTAMINEN : TAITEELLINEN TUTKIMUS ARJEN SANOJEN MUUTTAMISESTA TYPOGRAFISEKSI TAITEEKSI
Turtola, Niina (2021)
Turtola, Niina
Lapin yliopisto
2021
ISBN:978-952-337-253-5
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-253-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-253-5
Tiivistelmä
Aiheena tässä tutkimuksessa on arjen sanojen outouttaminen typografian eli kielen visuaalisuuden ja taiteen kautta. Tutkimukseni lähtökohtana on ajatus, että typografia on näkymätöntä. Sitä on kaikkialla ja se on niin tuttua, ettemme näe sitä, emmekä reagoi siihen. On harvinaista törmätä materiaaliin, jonka olemassaolon syy ei olisi itsestään selvä. Outouttamisen teorian (Viktor Šklovski 1893–1984) mukaan meitä voidaan muistuttaa tästä tuttuudesta ja arkisten yksityiskohtien olemassaolosta. Taide tuo arkisen näkyväksi, vaatien katsojalta työskentelyä ja voimakkaampaa läsnäoloa. Näin taide paljastaa näkymättömän, mutta kryptisen maailmamme. Outouttaminen on synonyyminen taiteen kanssa ja sen kautta kyseenalaistetaan arkinen, jota ei enää koeta eikä nähdä.
Käytän aineistona 24 tekemääni typografista teosta. Tutkimuksen aikana toteutin neljä näyttelyä, teetätin kuusi leimasinta ja kaksi patsasta sekä kirjoitin tutkijan päiväkirjaa, jotka kaikki kuuluvat osaksi kehittämääni typografisen kielen outottamisen menetelmää ja joiden kautta kartoitan taiteellisen ajattelun kehittymistä. Tutkimuksessa maailma näyttäytyy karnevalistisen Ministry of Truth and Typographyn® fiktiivisen laboratorion kautta. Tutkimus on suoritettu 2013–2020 välisenä aikana.
Tutkimuksellani pyrin osoittamaan, millainen outouttamisen prosessi on graafisen muotoilijan näkökulmasta, miten outouttaminen tulee esiin teoksissa ja kuinka typografian outouttamisen prosessin kautta myös katsoja muuttuu kyseenalaistavaksi lukijaksi. Tässä tutkimuksessa typografia nähdään dialogisena välineenä, jossa lukija päätyy tutkimaan omia käsityksiään maailmasta pohtiessaan tekstejä, joita ei ennen huomannut. Typografia ei toimi enää perinteisesti viestin välittäjänä, vaan karnevalistisena taiteena ja dialogin välineenä, jonka kautta sisällöt tulevat ilmi. Tätä kautta myös typografia saa mahdollisuuden tulla esille. Tutkimuksessani keskustelutan taiteellisen tuotantoni typografisia teoksia kirjallisuusteoreettisten käsitteiden kautta. Näitä ovat outouttaminen (ostranenie, Šklovski) ja karnevalismi (Bahtin). Tutkimus perustuu tekemääni taiteellisen aineiston analyysiin ja taiteellisen prosessin kuvaamiseen. Tutkimusmenetelmäni on yhdistelmä taiteellista ja käytäntölähtöistä tutkimusta tavoitteena tuottaa uutta tietoa muun muassa graafisen muotoilun tutkimukseen. Tutkimus kuljettaa graafista muotoilua lähemmäs taidetta, rajaa, joka on ambivalentti ja ennalta määrätty.
Vastaan tutkimuksessani kriittisen käytännön provokaattorin ja graafisen muotoilijan Jan van Toornin (2010) esittämään toivomukseen tuoda sosiaalinen todellisuus, moniäänisyys ja ympäröivät ristiriidat näkyviin graafisessa muotoilussa ja teoksissa. Tutkimukseni hämärtää rajaa taiteen ja graafisen muotoilun, fiktion ja faktan, tutkimuksen ja taiteen, sekä muotoilijan ja viestin välittymisen välillä.
Käytän aineistona 24 tekemääni typografista teosta. Tutkimuksen aikana toteutin neljä näyttelyä, teetätin kuusi leimasinta ja kaksi patsasta sekä kirjoitin tutkijan päiväkirjaa, jotka kaikki kuuluvat osaksi kehittämääni typografisen kielen outottamisen menetelmää ja joiden kautta kartoitan taiteellisen ajattelun kehittymistä. Tutkimuksessa maailma näyttäytyy karnevalistisen Ministry of Truth and Typographyn® fiktiivisen laboratorion kautta. Tutkimus on suoritettu 2013–2020 välisenä aikana.
Tutkimuksellani pyrin osoittamaan, millainen outouttamisen prosessi on graafisen muotoilijan näkökulmasta, miten outouttaminen tulee esiin teoksissa ja kuinka typografian outouttamisen prosessin kautta myös katsoja muuttuu kyseenalaistavaksi lukijaksi. Tässä tutkimuksessa typografia nähdään dialogisena välineenä, jossa lukija päätyy tutkimaan omia käsityksiään maailmasta pohtiessaan tekstejä, joita ei ennen huomannut. Typografia ei toimi enää perinteisesti viestin välittäjänä, vaan karnevalistisena taiteena ja dialogin välineenä, jonka kautta sisällöt tulevat ilmi. Tätä kautta myös typografia saa mahdollisuuden tulla esille. Tutkimuksessani keskustelutan taiteellisen tuotantoni typografisia teoksia kirjallisuusteoreettisten käsitteiden kautta. Näitä ovat outouttaminen (ostranenie, Šklovski) ja karnevalismi (Bahtin). Tutkimus perustuu tekemääni taiteellisen aineiston analyysiin ja taiteellisen prosessin kuvaamiseen. Tutkimusmenetelmäni on yhdistelmä taiteellista ja käytäntölähtöistä tutkimusta tavoitteena tuottaa uutta tietoa muun muassa graafisen muotoilun tutkimukseen. Tutkimus kuljettaa graafista muotoilua lähemmäs taidetta, rajaa, joka on ambivalentti ja ennalta määrätty.
Vastaan tutkimuksessani kriittisen käytännön provokaattorin ja graafisen muotoilijan Jan van Toornin (2010) esittämään toivomukseen tuoda sosiaalinen todellisuus, moniäänisyys ja ympäröivät ristiriidat näkyviin graafisessa muotoilussa ja teoksissa. Tutkimukseni hämärtää rajaa taiteen ja graafisen muotoilun, fiktion ja faktan, tutkimuksen ja taiteen, sekä muotoilijan ja viestin välittymisen välillä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [352]