TYPOGRAFIAN OUTOUTTAMINEN : TAITEELLINEN TUTKIMUS ARJEN SANOJEN MUUTTAMISESTA TYPOGRAFISEKSI TAITEEKSI

Abstract

Aiheena tässä tutkimuksessa on arjen sanojen outouttaminen typografian eli kielen visuaalisuuden ja taiteen kautta. Tutkimukseni lähtökohtana on ajatus, että typografia on näkymätöntä. Sitä on kaikkialla ja se on niin tuttua, ettemme näe sitä, emmekä reagoi siihen. On harvinaista törmätä materiaaliin, jonka olemassaolon syy ei olisi itsestään selvä. Outouttamisen teorian (Viktor Šklovski 1893–1984) mukaan meitä voidaan muistuttaa tästä tuttuudesta ja arkisten yksityiskohtien olemassaolosta. Taide tuo arkisen näkyväksi, vaatien katsojalta työskentelyä ja voimakkaampaa läsnäoloa. Näin taide paljastaa näkymättömän, mutta kryptisen maailmamme. Outouttaminen on synonyyminen taiteen kanssa ja sen kautta kyseenalaistetaan arkinen, jota ei enää koeta eikä nähdä.

Käytän aineistona 24 tekemääni typografista teosta. Tutkimuksen aikana toteutin neljä näyttelyä, teetätin kuusi leimasinta ja kaksi patsasta sekä kirjoitin tutkijan päiväkirjaa, jotka kaikki kuuluvat osaksi kehittämääni typografisen kielen outottamisen menetelmää ja joiden kautta kartoitan taiteellisen ajattelun kehittymistä. Tutkimuksessa maailma näyttäytyy karnevalistisen Ministry of Truth and Typographyn® fiktiivisen laboratorion kautta. Tutkimus on suoritettu 2013–2020 välisenä aikana.

Tutkimuksellani pyrin osoittamaan, millainen outouttamisen prosessi on graafisen muotoilijan näkökulmasta, miten outouttaminen tulee esiin teoksissa ja kuinka typografian outouttamisen prosessin kautta myös katsoja muuttuu kyseenalaistavaksi lukijaksi. Tässä tutkimuksessa typografia nähdään dialogisena välineenä, jossa lukija päätyy tutkimaan omia käsityksiään maailmasta pohtiessaan tekstejä, joita ei ennen huomannut. Typografia ei toimi enää perinteisesti viestin välittäjänä, vaan karnevalistisena taiteena ja dialogin välineenä, jonka kautta sisällöt tulevat ilmi. Tätä kautta myös typografia saa mahdollisuuden tulla esille. Tutkimuksessani keskustelutan taiteellisen tuotantoni typografisia teoksia kirjallisuusteoreettisten käsitteiden kautta. Näitä ovat outouttaminen (ostranenie, Šklovski) ja karnevalismi (Bahtin). Tutkimus perustuu tekemääni taiteellisen aineiston analyysiin ja taiteellisen prosessin kuvaamiseen. Tutkimusmenetelmäni on yhdistelmä taiteellista ja käytäntölähtöistä tutkimusta tavoitteena tuottaa uutta tietoa muun muassa graafisen muotoilun tutkimukseen. Tutkimus kuljettaa graafista muotoilua lähemmäs taidetta, rajaa, joka on ambivalentti ja ennalta määrätty.

Vastaan tutkimuksessani kriittisen käytännön provokaattorin ja graafisen muotoilijan Jan van Toornin (2010) esittämään toivomukseen tuoda sosiaalinen todellisuus, moniäänisyys ja ympäröivät ristiriidat näkyviin graafisessa muotoilussa ja teoksissa. Tutkimukseni hämärtää rajaa taiteen ja graafisen muotoilun, fiktion ja faktan, tutkimuksen ja taiteen, sekä muotoilijan ja viestin välittymisen välillä.

The subject of my research is highlighting everyday words through making typography strange, that is, the visuality and art of making written language visible. The starting point of my research is that typography is invisible and simultaneously ubiquitous, therefore we are habitual to it, do not see nor react to it. It is rare to encounter material whose reason for its existence is not obvious and selfevident. According to the theory of ostranenie (Viktor Šklovski 1893–1984), we can be reminded of this familiarity and existence of everyday details. Art can make the mundane visible, requiring the viewer to work harder and build a stronger presence to the everyday. This is how art reveals our invisible, yet, cryptic world. In ostranenie, enstrangement, life is synonymous with art and calls into question the mundane, which is no longer experienced nor seen.

In this research, I aim to show what the process of typographic enstrangement is from the perspective of a graphic designer and to discuss how enstrangement emerges in my designs, and how, through the process of enstranging typography, the viewer also becomes a questioning reader.

In this research, typography is seen as a dialogical tool with which the reader starts to explore their own perceptions of the world as they reflect texts they did not notice before. Typography is no longer a traditional servant nor medium of delivering third party communication, but becomes carnivalistic art and a medium of dialogue. In this process, typography has the opportunity to become visible. In this research, I discuss the my typographic artistic production through the literary theoretical concepts of enstrangement (ostranenie, Šklovski) and carnivalism (Bahtin). This research is based on my analysis of the artistic material and the description of the artistic process. My research method is a combination of artistic and practice-based research, generating new knowledge and identity for research in graphic design, among other things. This research takes graphic design closer to the arts, a blurs this ambivalent and predetermined territory.

The research data consists of 24 typographic works I have designed. During this research, I conduncted and curated four exhibitions, commissioned six stamps and two sculptures, and wrote a researcher’s diary, all of which are part of the method I used to develop the typographic language of enstrangement.

In this endeavour, I identify and map development of my own artistic thinking. In this research, the world appears through the carnivalistic Ministry of Truth and Typography® which is the fictional typographic test laboratory that transform everyday language to artistic language. This artistic research was conducted between 2013 and 2020. My research responds to the wish expressed by Jan van Toorn (2010), a critical practice provocateur and graphic designer, to bring out ideological and social contradictions in graphic design practice and in artefacts produced. This research blurs the sensitive line between art and graphic design, facts and fiction, and border between the designer and communication.