Auktoriteetin rakentuminen uskonnollisissa yhteisöissä

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia sitä, miten auktoriteetti muodostuu uskonnollisissa yhteisöissä. Tutkin auktoriteetin rakentumista ilmiönä, joka tapahtuu uskonnollisessa ympäristössä. Tutkimus sijoittuu aikuiskasvatustieteen ja kasvatussosiologian kenttään ammentaen myös uskontososiologiasta. Innoittajana tutkimusaiheeseen oli uskonnollisten yhteisöjen vallankäytöstä käyty yhteiskunnallinen keskustelu ja julkisuudessa kuvatut karismaattisten uskonnollisten yhteisöjen johtajuuskriisit. Tutkimusaineisto koostui kahdeksasta haastattelusta, yhdeksästä kirjoitelmasta, viidestä internet-tekstistä ja neljästä tutkimukseen osallistujien aiemmasta tuotoksesta. Uskonnollisia liikkeitä aineistossa oli edustettuna yhdeksän. Vaikka yhteisöt olivat hyvin heterogeenisiä, yhteistä niistä kerrotuille kokemuksille oli jäseniin kohdistuva vallankäyttö, sääntöjen ja normien keskeisyys sekä torjuva suhtautuminen kyseenalaistamiseen. Aineisto käsiteltiin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Tulokseksi saatiin, että uskonnollisessa yhteisössä auktoriteetin rakentumiseen vaikuttavat uskonnon oppi, itse yhteisö ja johtaminen. Kaikkiin kolmeen edelliseen elementtiin liittyy avoimen keskustelun puute. Torjuva suhtautuminen kyseenalaistamiseen ja kriittisten kysymysten esittämiseen estää epäkohtien nostamisen esiin ja yhteisön kehittymisen. Yhteisöön sosiaalistuminen on tärkeä ilmiö auktoriteetin rakentumisessa. Sen myötä yksilö omaksuu vallitsevat arvot, normit ja toimintatavat ja tulee osaksi sisäryhmää. Omaa sisäryhmää ja sen auktoriteettia pidetään pyhän alueena ja sitä halutaan suojella ulkopuolisilta uhkilta. Kriittinen itsereflektio on keskeistä aikuisten oppimisessa, jotta omaan elämään liittyviä ratkaisuja voidaan tehdä autonomisesti.

The objective of this study was to examine the formation of authority in religious communities. I address authority formation as a phenomenon that takes place in religious environments. The research is situated in the field of adult education science and sociology of education, and it also draws from sociology of religion. My choice of research topic was inspired by public discussion on exercising power in religious communities as well as the leadership crises of charismatic religious communities that have emerged in public discourse. The data consist of eight interviews with the study participants; nine written texts produced by the study participants; five texts on the subject that have been derived from online sources; and four contributions by the study participants that have been published prior to their participation in this study. A total of nine religious movements were represented in the data. Although the communities were characterised by a high degree of heterogeneity, what the experiences of the study participants had in common was the community’s exertion of power over its members, a strong focus on the role of rules and norms, and a generally dismissive attitude to questioning displayed by the community. The data were analysed using qualitative theory-driven content analysis. The results indicate that the formation of authority in a religious community is affected by the religious doctrine concerned, the community itself, and leadership. All these three elements are related to lack of open discussion. A dismissive attitude to questioning and posing critical questions forecloses the possibility of drawing attention to drawbacks, thus preventing the development of the community. Socialisation to the community is a significant phenomenon in the context of authority formation. With it, the individual adopts the prevailing values, norms and practices of the community and becomes part of the in-group. The in-group and its authority are considered by the members as a sacred domain that must be protected from external threats. Critical self-reflection is a central component to learning by adults, enabling autonomous decision-making concerning one’s own life and future.