Uskontosuhde hengellisistä yhteisöistä irtaantuneiden elämänkulun narratiiveissa

Abstract

Tutkimus käsittelee hengellisistä yhteisöistä irtaantuneiden uskontosuhdetta. Tutkimuksen pääkysymys on, miten uskonnollisista yhteisöistä irtaantuneet rakentavat uskontosuhdettaan uskonnollisen elämänkulun narratiivissaan, millaisia uskontosuhteen generatiivisia käsikirjoituksia (uskontosuhteen kokoavia narratiiveja) kertomuksista paikantuu. Pääkysymystä tarkennetaan esittämällä kolme alakysymystä: 1) Mitkä ovat uskontosuhteen muotoutumisen ydintapahtumat? 2. Millainen uskonnollinen ympäristö kertomuksissa hahmottuu? ja 3) Millaisia uskontosuhteen imagoja kertomuksissa esiintyy?

Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumista ilmiönä käsittelevä tarkastelu sekä uskontosuhteen asettaminen narratiiviseen ja elämänkululliseen kehykseen Dan McAdamsin narratiivisen identiteetin teorian avulla. Narratiivisen identiteetin teoria muodostuu tutkimuksen teoreettiseksi ja analyyttiseksi kehykseksi.

Tutkimuksen aineisto koostuu 32 hengellisestä yhteisöstä irtaantumisen kokeneen kirjoittamasta uskonnollisesta elämäkerrasta. Elämäkerrat kerättiin joulukuussa 2017 ja tammikuussa 2018 julkaistujen kirjoituspyyntöjen avulla. Tutkimuksen metodologisena lähestymistapana on narratiivis-elämäkerrallinen tutkimusote.

Tutkimuksen lopputuloksena on seitsemän generatiivista käsikirjoitusta, jotka ilmentävät erilaisia uskonnollisesta yhteisöstä irtaantuneiden uskonnollisen elämänkulun narratiiveja. Käsikirjoitukset nimettiin niiden johtavan teeman perusteella: avartuva usko, riippumaton usko, etsivä usko, petetty usko, uudelleen suunnattu usko, epävarma usko ja uskon kyseenalaistaminen.

Tutkimus osoittaa, että hengellisistä yhteisöistä irtaantumisen kokeneet antavat elämänkulussaan erityisen merkityksen lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilleen. Näistä kokemuksista tulee myöhempää uskontosuhdetta ohjaavia kokemuksia. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista tulee myöhempää uskontosuhdetta muovaavia ja peilaavia kokemuksia, vaikka myöhemmin elämässä koettaisiinkin irtaantuminen lapsuuden uskosta tai kääntyminen toisenlaiseen uskonnollisuuteen. Yhteisössä vietetty aika tapahtumineen, yhteisön toimintaan osallistuminen ja yhteisöllisyyden vaatimukset sekä pettymys yhteisön kykyyn kohdata jäsen odotuksineen ja elämäntapahtumineen koetaan uskontosuhdetta, erityisesti yhteisösuhdetta, muuttavina. Irtaantuva kokee odotusten ja vaatimusten ristiriitaa, joka kilpistyy kokemukseen toiseudesta, kelpaamattomuudesta ja kohtaamattomuudesta. Irtaantuminen yhteisöstä ja toisenlaisen uskontosuhteen rakentaminen merkitsevät uskonnollisen toimijuuden säilyttämistä elämänkulussa, mahdollisuutta rakentaa ja säilyttää omakohtainen usko ja tulla uskonnollisesti tai spirituaalisesti omaksi itsekseen.

Tutkimus asemoituu osaksi sekä aikuisiän identiteetin ja henkisyyden kehittymiseen liittyvää tutkimusta että uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumisesta käytävää keskustelua. Tutkimus haastaa tarkastelemaan uskonnollisesta yhteisöstä irtaantumista laajemmassa biografisessa kehyksessä. Irtaantuneen uskontosuhde ei ole vain uskontosuhde ennen ja jälkeen irtaantumisen, vaan uskontosuhde, jossa menneisyys, nykyisyys ja mahdollinen tulevaisuus kohtaavat.

This study explores the relationship towards faith (later: faith relationship) of those who have separated from their spiritual communities and aims to determine how they construct their faith relationship in their narratives of the religious life course, including what kinds of generative scripts of their faith relationship (narratives summarising the relationship) are found in the narratives. The main question is clarified by asking three sub-questions: 1) Which nuclear episodes form the faith relationship? 2) What kind of religious environment is outlined in the accounts? 3) What kind of imagoes of faith relationship appear in the narratives?

The theoretical framework of the study is an examination on the phenomenon of secession from the religious community, and the placement of the faith relationship in a narrative and life-course framework, using Dan McAdams’s theory of narrative identity. The theory of narrative identity forms the theoretical and analytical framework for this research.

The research material consists of 32 religious biographies, written by those who have experienced separation from their spiritual communities. The biographies were collected through writing requests published in December 2017 and January 2018. The methodological approach of the research is a narrative–biographical research approach.

The result of the study is seven generative scripts that embody various narratives of the religious life course of those who have separated from their religious communities. Each script was named after its leading theme: expanding faith, independent faith, searching faith, deceived faith, refocused faith, uncertain faith and questioning faith.

Research shows that those who have experienced separation from spiritual communities attach a special importance to their childhood and adolescence experiences. These experiences shape, mirror and guide subsequent faith relationships, even if one faces a separation from the faith of childhood, or a conversion to a different kind of religiousness later in life. Time spent in the religious community with its events, participation in activities and meeting the requirements of the community, as well as disappointment with the community’s ability to meet a member’s expectations and life events are perceived as changing faith relations, especially community relations. The detached person experiences a conflict of expectations and demands that leads them into experiencing otherness, ineligibility and inconsistency. Breaking away from the community and building a different kind of faith relationship means maintaining religious agency in the course of life, the opportunity to build and maintain one’s own faith and becoming religiously or spiritually themselves.

This study is positioned as a part of research related to both the development of adult identity and spirituality and the debate on secession from the religious community. This research challenges us to look at secession from the religious community within a broader biographical framework. The faith relationship of the disengaged is not only a relationship before and after the secession but also a faith relationship where the past, present and possible future meet.