Oikeusasema jakamistalouden hyödykesopimussuhteissa : Tutkimus vallasta, subjektiuksista sekä oikeuden ja sosiaalisen välisestä etääntymisestä
Päläs, Jenna (2022)
Lapin yliopisto
2022
ISBN:978-952-337-315-0
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-315-0
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-315-0
Tiivistelmä
Väitöstutkimus tarkastelee oikeuden ja sosiaalisen välistä etääntymistä jakamistalouden hyödykesopimussuhteissa toimivien osapuolten oikeusaseman määrittelyn problematiikan näkökulmasta. Tutkimuksessa nähdään ongelmana oikeudellisissa käytännöissä rakentuneiden käsitteellistysten kyky tunnistaa uusia, alustoihin sidottuja arvonluonnin muotoja ja vastata alustaympäristön haasteisiin. Tutkimuksen päätavoitteena onkin problematisoida ja kyseenalaistaa vallitsevia ajattelutapoja sekä lisätä oikeuden itseymmärrystä. Jakamistalous (sharing economy) on yksi digitalisaation ilmentymistä, joka muokkaa yhteiskuntaamme ja sen rakenteita sekä tapojamme kuluttaa, hankkia, käyttää sekä tuottaa ja tarjota hyödykkeitä. Sen keskiössä on toimintamalli, jossa verkkoalustat (esim. Facebook, Airbnb, Tori.fi, Mesenaatti) toimivat markkinapaikkoina erilaisille resursseille. Jakamistalouden alustojen ansioista kuka tahansa voi tarjota vajaakäytöllä olevia resurssejaan, kuten tavaroita, lainarahaa, osaamista tai vaikkapa tyhjillään olevaa parkkiruutua, toisille alustan käyttäjille vastikkeetta tai vastasuoritusta vastaan. Kysymys on myös kulutushyödykkeiden tuotanto- ja jakeluketjujen uudelleen järjestämisestä ja liiketoimintamallien painopistemuutoksesta.
Jakamistalouden säädösympäristö on epäselvä, ja lainsäädännön soveltaminen uudenlaiseen toimintaan on osoittautunut haasteelliseksi. Jakamistaloutta on kuvattu markkinoiden häirikkönä ja kuluttajuuden murroksena, kun kuluttajat voivat hypätä tarjoajan ja tuottajan roolin. Perinteisten yritysten sijaan kuluttajat voivat alustojen välityksellä hankkia hyödykkeitä toisilta alustakäyttäjiltä. Alustat taas asemoivat itsensä tyypillisesti kysynnän ja tarjonnan yhdistäviksi välittäjiksi pyrkien välttämään näin perinteisille yritystoimijoille kuuluvan vastuuposition. Alustamalli ja vertaistuotanto ovat johtaneet lukuisiin voimassa olevan oikeuden ja jakamistalouden yhteensovitusongelmiin muun muassa kuluttajansuojan, verotuksen, työsuhdeturvan ja kaavoitussääntelyn kanssa. Yhtenä haasteena on ollut alustan ja alustakäyttäjien, resurssintarjoajan ja resurssinkäyttäjän, oikeusaseman ja toiminnan oikeudellisen luonteen määrittäminen. Jakamistalous on hämärtänyt tarjoajan ja kuluttajan sekä ammattimaisen ja ei-ammattimaisen toiminnan vakiintuneita rajoja. Lisäksi ilmiön moninaisuus on vaikeuttanut luokittelua ja rajanvetoa.
Luokitteluun ja rajanvetoihin liittyvät yhteensovitusongelmat kertovat jakamistalouden ja oikeudellisten käsitteellistyksien ilmentävien subjektiuksien etääntymisestä. Tutkimus tarkastelee väitöskirja-artikkelin havaintojen pohjalta ensinnäkin, miten oikeuden käsitteellistyksien etääntyminen jakamistalouden hyödykesopimussuhteista ilmenee. Toiseksi tutkimus selvittää, miten tätä etääntymistä ja ilmiön moninaisuudesta johtuvia rajanveto-ongelmia voidaan havaintojen perusteella hallita. Etääntymistä lähestytään oikeuden ja jakamistalouden subjektiuksien vastaamattomuusongelmana käyttämällä tutkimuksen teoreettis-menetelmällisenä viitekehyksenä foucault’laista valta-analytiikkaa ja siitä jalostettuja analyysikäsitteitä. Näkökulma painottaa subjektiuksien rakentumista sosiaalisen kentän valtasuhteissa: subjektit ovat aina vallankäytön tuottajia, tuotteita ja vaikutuksia. Myös voimassa oleva oikeus on itsessään valtateknologia ja subjektiuksia tuottava – erilaisia subjektipositioita tuotetaan oikeuden eri tasoille sijoittuvissa oikeudellisissa käytännöissä. Subjektipositioita tuottavat ja hahmottaman pyrkivät oikeudelliset käsitteellistykset pohjautuvat aina tietyille arvoille, sopimustodellisuutta koskeville näkemyksille ja olettamille sekä tietyille päämäärille, joita kohdin sosiaalisia vuorovaikutussuhteita pyritään ohjaamaan. Oikeusasema muodostuu siten oikeuden ja sosiaalisen leikkauspisteessä. On kuitenkin oikeusjärjestyksestä ja oikeudellisista käytännöistä riippuvaista, millaisen merkityksen tosiasialliset valtapositiot saavat oikeudellisissa käytännöissä, kuten lainsäätämisessä, oikeusnormien soveltamisessa sekä yleisten oppien muodostamisessa.
Tutkimus kohdistuu jakamistalouden hyödykesopimussuhteisiin sekä sopimus- ja varallisuusoikeudellisten käytäntöjen suhteen tarkasteluun. Foucault’lainen valta-analytiikka tarjoaa välineet vallankäytön, valtasuhteiden ja subjektiuksien rakentumisen ymmärtämiseksi ja analysoimiseksi. Tutkimuksen yhteenvedon aineistona ovat väitöskirja-artikkeleissa esitetyt havainnot sekä oikeuslähteet ja sopimus- ja varallisuusoikeuden yleiset opit silloin, kun analyysi pyrkii havainnoimaan subjektiuksien rakentumista. Tutkimuksessa hyödynnetään lainopillista tulkintaa, ja se osallistuu myös lainopin systematisointitehtävään oikeudellista käsitteistöä uudelleen erittelevänä ja tarkastelun kohteeksi tuovana käytäntönä: Oikeuden subjektiuksien rakentumisen ymmärtäminen edellyttää oikeuden käsitteiden ja normatiivisuuden ymmärtämistä. Tutkimuksen kohteena ovat myös ilmiölähtöisesti valitut oikeusnormit sekä sopimus- ja varallisuusoikeuden yleiset opit.
Yhdessä ilmiökeskeisen lainopin menetelmiä ja valta-analyyttisia analyysivälinetä käyttämällä tutkimuksessa havaitaan, että jakamistalouden hyödykesopimussuhteet edustavat voimasuhteiden muutosta ja valta-asetelmia, jotka eivät kaikilta osin vastaa sopimus- ja varallisuusoikeudellisten käytännöissä muodostettuja subjektiuksia. Tutkimuksessa havaitaan myös, että vallankäyttö on myös sopimusosapuolten asemoinnissa oikeudellisesti relevantti reaalinen tosiseikka. Sen sijaan sopimus- ja varallisuusoikeudellisissa käytännöissä muodostuneet käsitteellistykset tunnistavat ja hyväksyvät eri tavoin tosiasiallisia olosuhteita osaksi oikeudellisesti relevantteja faktoja. Tässä yhteydessä väitän, että käsitteiden ja käsitteellistyksien herkkyys eli kyvykkyys tunnistaa tosiasiallisia valtasuhteita on sidoksissa siihen tapaan, miten ne on muodostettu. Kysymys on muodollisten ja sisällöllisten elementtien välisestä jännitteestä sekä siitä, miten oikeudellisten käytäntöjen sisäiset säännöt, kuten oikeuslähdeopilliset sitoumukset, rajoittavat reaalisten näkökohtien ja tosiasiallisten olosuhteiden huomiointia.
Tutkimuksessa väitetään, että valtasuuntautuneella tulkinnalla ja tarkasteluotteella voidaan havaita jakamistalouden sopimuskokonaisuuksissa tosiasiallisia riippuvuus-, alisteisuus- ja vaikutussuhteita, jotka ilmentävät sopimussuhteiden epätasapainoa tai osapuolen sopimusposition epäitsenäisyyttä. Vallankäyttö edellyttää aina tieto-valtasuhdetta. Alustaympäristön digitaalisuus, alustakäyttäjien digitaaliset jalanjäljet ja useat käyttäjädatan keräämisen menetelmät, kuten erilaiset maine-, arviointi- ja palautejärjestelmät, mahdollistavat alustoille alustakäyttäjien tarkan yksilöinnin, mittaamisen, seurannan ja kontrolloinnin. Alustan alustakäyttäjien toiminnan edellytyksiin kohdistama vaikutusvalta, sopimusehtoihin ja suorittamistapaan ulottuva määräysvalta sekä kurinpitovallan mekanismilla tapahtuva ja tyypillisesti algoritmiperusteinen alustakäyttäjien kontrollointi, valvonta ja sanktioiden asettaminen poistavat alustalta välittäjäaseman ja sijoittavat alustan tosiasialliseen tarjoajapositioon. Mitä kapeampi alustan vallankäytön ala on, sitä laajempi on alustakäyttäjien toimintavaihtoehtojen kenttä ja sitä perustellumpi alustan välittäjäasema. Valta-analyyttinen ote mahdollistaa myös sääntelyn arvojen ja päämäärien tehokkaamman huomioinnin tulkinnassa, kun se tekee näkyväksi tosiasiallisia valta-asetelmia. Toisaalta se saattaa myös paljastaa sellaisia etääntymispisteitä, jotka edellyttäisivät käsitteellistyksien uudistamista. Tutkimus avaakin kysyttäväksi, tuleeko muun muassa muodollis-funktionaalisia heikomman suojan käsitteitä uudistaa siten, että niillä voidaan turvata myös resurssientarjoajien asemaa.
Jakamistalouden säädösympäristö on epäselvä, ja lainsäädännön soveltaminen uudenlaiseen toimintaan on osoittautunut haasteelliseksi. Jakamistaloutta on kuvattu markkinoiden häirikkönä ja kuluttajuuden murroksena, kun kuluttajat voivat hypätä tarjoajan ja tuottajan roolin. Perinteisten yritysten sijaan kuluttajat voivat alustojen välityksellä hankkia hyödykkeitä toisilta alustakäyttäjiltä. Alustat taas asemoivat itsensä tyypillisesti kysynnän ja tarjonnan yhdistäviksi välittäjiksi pyrkien välttämään näin perinteisille yritystoimijoille kuuluvan vastuuposition. Alustamalli ja vertaistuotanto ovat johtaneet lukuisiin voimassa olevan oikeuden ja jakamistalouden yhteensovitusongelmiin muun muassa kuluttajansuojan, verotuksen, työsuhdeturvan ja kaavoitussääntelyn kanssa. Yhtenä haasteena on ollut alustan ja alustakäyttäjien, resurssintarjoajan ja resurssinkäyttäjän, oikeusaseman ja toiminnan oikeudellisen luonteen määrittäminen. Jakamistalous on hämärtänyt tarjoajan ja kuluttajan sekä ammattimaisen ja ei-ammattimaisen toiminnan vakiintuneita rajoja. Lisäksi ilmiön moninaisuus on vaikeuttanut luokittelua ja rajanvetoa.
Luokitteluun ja rajanvetoihin liittyvät yhteensovitusongelmat kertovat jakamistalouden ja oikeudellisten käsitteellistyksien ilmentävien subjektiuksien etääntymisestä. Tutkimus tarkastelee väitöskirja-artikkelin havaintojen pohjalta ensinnäkin, miten oikeuden käsitteellistyksien etääntyminen jakamistalouden hyödykesopimussuhteista ilmenee. Toiseksi tutkimus selvittää, miten tätä etääntymistä ja ilmiön moninaisuudesta johtuvia rajanveto-ongelmia voidaan havaintojen perusteella hallita. Etääntymistä lähestytään oikeuden ja jakamistalouden subjektiuksien vastaamattomuusongelmana käyttämällä tutkimuksen teoreettis-menetelmällisenä viitekehyksenä foucault’laista valta-analytiikkaa ja siitä jalostettuja analyysikäsitteitä. Näkökulma painottaa subjektiuksien rakentumista sosiaalisen kentän valtasuhteissa: subjektit ovat aina vallankäytön tuottajia, tuotteita ja vaikutuksia. Myös voimassa oleva oikeus on itsessään valtateknologia ja subjektiuksia tuottava – erilaisia subjektipositioita tuotetaan oikeuden eri tasoille sijoittuvissa oikeudellisissa käytännöissä. Subjektipositioita tuottavat ja hahmottaman pyrkivät oikeudelliset käsitteellistykset pohjautuvat aina tietyille arvoille, sopimustodellisuutta koskeville näkemyksille ja olettamille sekä tietyille päämäärille, joita kohdin sosiaalisia vuorovaikutussuhteita pyritään ohjaamaan. Oikeusasema muodostuu siten oikeuden ja sosiaalisen leikkauspisteessä. On kuitenkin oikeusjärjestyksestä ja oikeudellisista käytännöistä riippuvaista, millaisen merkityksen tosiasialliset valtapositiot saavat oikeudellisissa käytännöissä, kuten lainsäätämisessä, oikeusnormien soveltamisessa sekä yleisten oppien muodostamisessa.
Tutkimus kohdistuu jakamistalouden hyödykesopimussuhteisiin sekä sopimus- ja varallisuusoikeudellisten käytäntöjen suhteen tarkasteluun. Foucault’lainen valta-analytiikka tarjoaa välineet vallankäytön, valtasuhteiden ja subjektiuksien rakentumisen ymmärtämiseksi ja analysoimiseksi. Tutkimuksen yhteenvedon aineistona ovat väitöskirja-artikkeleissa esitetyt havainnot sekä oikeuslähteet ja sopimus- ja varallisuusoikeuden yleiset opit silloin, kun analyysi pyrkii havainnoimaan subjektiuksien rakentumista. Tutkimuksessa hyödynnetään lainopillista tulkintaa, ja se osallistuu myös lainopin systematisointitehtävään oikeudellista käsitteistöä uudelleen erittelevänä ja tarkastelun kohteeksi tuovana käytäntönä: Oikeuden subjektiuksien rakentumisen ymmärtäminen edellyttää oikeuden käsitteiden ja normatiivisuuden ymmärtämistä. Tutkimuksen kohteena ovat myös ilmiölähtöisesti valitut oikeusnormit sekä sopimus- ja varallisuusoikeuden yleiset opit.
Yhdessä ilmiökeskeisen lainopin menetelmiä ja valta-analyyttisia analyysivälinetä käyttämällä tutkimuksessa havaitaan, että jakamistalouden hyödykesopimussuhteet edustavat voimasuhteiden muutosta ja valta-asetelmia, jotka eivät kaikilta osin vastaa sopimus- ja varallisuusoikeudellisten käytännöissä muodostettuja subjektiuksia. Tutkimuksessa havaitaan myös, että vallankäyttö on myös sopimusosapuolten asemoinnissa oikeudellisesti relevantti reaalinen tosiseikka. Sen sijaan sopimus- ja varallisuusoikeudellisissa käytännöissä muodostuneet käsitteellistykset tunnistavat ja hyväksyvät eri tavoin tosiasiallisia olosuhteita osaksi oikeudellisesti relevantteja faktoja. Tässä yhteydessä väitän, että käsitteiden ja käsitteellistyksien herkkyys eli kyvykkyys tunnistaa tosiasiallisia valtasuhteita on sidoksissa siihen tapaan, miten ne on muodostettu. Kysymys on muodollisten ja sisällöllisten elementtien välisestä jännitteestä sekä siitä, miten oikeudellisten käytäntöjen sisäiset säännöt, kuten oikeuslähdeopilliset sitoumukset, rajoittavat reaalisten näkökohtien ja tosiasiallisten olosuhteiden huomiointia.
Tutkimuksessa väitetään, että valtasuuntautuneella tulkinnalla ja tarkasteluotteella voidaan havaita jakamistalouden sopimuskokonaisuuksissa tosiasiallisia riippuvuus-, alisteisuus- ja vaikutussuhteita, jotka ilmentävät sopimussuhteiden epätasapainoa tai osapuolen sopimusposition epäitsenäisyyttä. Vallankäyttö edellyttää aina tieto-valtasuhdetta. Alustaympäristön digitaalisuus, alustakäyttäjien digitaaliset jalanjäljet ja useat käyttäjädatan keräämisen menetelmät, kuten erilaiset maine-, arviointi- ja palautejärjestelmät, mahdollistavat alustoille alustakäyttäjien tarkan yksilöinnin, mittaamisen, seurannan ja kontrolloinnin. Alustan alustakäyttäjien toiminnan edellytyksiin kohdistama vaikutusvalta, sopimusehtoihin ja suorittamistapaan ulottuva määräysvalta sekä kurinpitovallan mekanismilla tapahtuva ja tyypillisesti algoritmiperusteinen alustakäyttäjien kontrollointi, valvonta ja sanktioiden asettaminen poistavat alustalta välittäjäaseman ja sijoittavat alustan tosiasialliseen tarjoajapositioon. Mitä kapeampi alustan vallankäytön ala on, sitä laajempi on alustakäyttäjien toimintavaihtoehtojen kenttä ja sitä perustellumpi alustan välittäjäasema. Valta-analyyttinen ote mahdollistaa myös sääntelyn arvojen ja päämäärien tehokkaamman huomioinnin tulkinnassa, kun se tekee näkyväksi tosiasiallisia valta-asetelmia. Toisaalta se saattaa myös paljastaa sellaisia etääntymispisteitä, jotka edellyttäisivät käsitteellistyksien uudistamista. Tutkimus avaakin kysyttäväksi, tuleeko muun muassa muodollis-funktionaalisia heikomman suojan käsitteitä uudistaa siten, että niillä voidaan turvata myös resurssientarjoajien asemaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [387]