Sivistystä takametsiin Oppikoulun aatteet ja arki periferiassa : Kittilän oppikoulut 1928–1972

Abstract

Tämä kasvatushistoriallinen tutkimus tarkastelee oppikoulun historiaa Lapissa. Erityisesti se selvittää Kittilän yhteiskoulun (1928–51) ja yhteislyseon (1951–72) historiallisia vaiheita. Tutkimus perustuu arkistoaineistoihin, komiteamietintöihin ja muuhun kirjalliseen materiaaliin. Lisäksi sadalle ensimmäiselle ylioppilaalle tehtiin kysely, jolla selvitettiin koulun jälkeistä urakehitystä. Aineistoja on analysoitu historiantutkimuksen metodein. Tutkimusta voidaan luonnehtia mikrohistorialliseksi.

Oppikoulujen historia on liitetty ennen kaikkea urbaaniin ja eteläiseen Suomeen. Lapinmaa, Suomen pohjoisin osa, oli haja-asutusaluetta, jossa alkutuotantoon perustuvat elinkeinot olivat hallitsevassa asemassa. Omavaraistalous oli yleistä ja rahatalous oli vasta tuloillaan. Oppikoulun alkuvaiheen ongelmat selittyvät pitkälle näistä taloudellisista olosuhteista. Valtio ohjasi oppikoulujen määrää ja sijaintia. Kouluja piti olla vain kohtuullisesti niin, että ne vastasivat eri yhteiskuntaluokkien mittasuhteita. Kun valtion koulut keskittyivät ensisijaisesti kaupunkeihin, jäivät maaseudun oppikoulut yksityisen aloitteellisuuden varaan. Tältä perustalta syntyi myös ajatus oppikoulusta Lapinmaalla. Ensimmäinen oppikoulu perustettiin napapiirin tuntumaan 1900-luvun alussa ja Lapinmaalle 1920-luvulla.

Lapinmaan hallintokeskukseen, Kittilään, oli kerääntynyt valtion hallinnon korkeita virkamiehiä. Ajatus oppikoulun perustamisesta syntyi heidän keskuudessaan, ja kunnan tuella hanke eteni nopeasti. Vuonna 1928 perustettu koulu oli ns. uusmuotoinen oppikoulu, eli kansakoulun koko oppimäärään perustuva oppikoulu, johon tuli etenkin työväenluokkaisia ja maaseudun oppilaita. Uusmuotoisia yhteiskouluja perustettiin etenkin periferisille alueille, kun taas perinteinen koulumuoto kaupungeissa oli eliiteille ja keskiluokalle tarkoitettu yhteislyseo. Kittilän koulu sai oman koulurakennuksen ja pätevät opettajat. Oppilaiden rekrytointi aiheutti kuitenkin jatkuvasti ongelmia. Tyttöjä saatiin koulun penkille kohtuullinen määrä, mutta poikien koulunkäynti oli vähäistä. Poikien työvoimaa tarvittiin maataloudessa, ja koulun penkillä istuminen leimattiin usein turhaksi joutilaisuudeksi. 1930-luvun suuri lamakausi aiheutti myös suuria ongelmia, sillä oppikoulun käynnistä koituvat kustannukset lisäsivät kotitalouksien menoja, joihin ei meinannut olla varaa. Oppikoulu nähtiin kulueränä, eikä investointina tulevaisuuteen, kuten tulevina vuosikymmeninä.

Oppikoulu jakautui keskikouluun ja lukioon. Kittilässä keskikoulun oppimäärän suoritti noin puolet koulun aloittaneista. Eronneiden määrä oli aika suuri, muttei eronnut merkittävästi muusta Suomesta. Keskikoulun käyneistä noin puolet jatkoi opintojaan ja toinen puoli siirtyi työelämään tai kotiäideiksi. Hieman yli 10 % jatkoi opiskelua lukiossa. Noin 5 % jaksoi akateemiselle uralle.

Sodan jälkeisellä kaudella vuodesta 1947 alkoi laajentuminen täysimittaiseksi oppikouluksi. Ensimmäiset ylioppilaat napapiirin pohjoispuolella valmistuivat vuonna 1950. Seuraavana vuonna koulu siirtyi valtion hallintaan ja muuttui yhteiskoulusta yhteislyseoksi. Periferisillä maaseutualueilla kokeiltu uusmuotoinen koulumalli tuli tiensä päähän ja koulu muuttui kaupungeissa pitkät perinteet omaavaksi ns. vanhamuotoiseksi kouluksi. Yhteislyseosta tuli yleisin koulumuoto, oppikoulun standardi myös Lapissa. Vuonna 1958 rakennettu uusi koulurakennus mahdollisti Kittilän yhteislyseon nousun maakunnalliseksi kouluksi. Oppilaita tuli Lapin läänin kaikista kunnista ja jonkin verran läänin ulkopuoleltakin. Kun oppilaita oli Utsjoelta Helsinkiin, koulupiiri saattoi olla valtakunnan laajin. ”Suuruuden kausi” jäi lyhyeksi, sillä Lapin oppikouluverkosto tihentyi ja kehitys kohti kunnallista koululaitosta alkoi 1960-luvulla. Peruskoululaki säädettiin 1968 ja lukio liitettiin lopulta kunnan koululaitokseen 1972. Vanhan oppikoulun tarina oli päättynyt.

Tämä tutkimus tarkentaa kuvaa uusmuotoisen oppikoulun ongelmista vanhan koulujärjestelmän puristuksessa. Lisäksi tutkimus kartoittaa, millaisia ongelmia Kittilän oppikoulun syrjäinen sijainti aiheutti. Tutkimus kuvaa ja selittää, kuinka alueen ja oppilaiden köyhyys sekä asenteet ja kulttuuriset erot vaikuttivat Kittilän oppikoulun asemaan.