Toimintatutkimus LORRi-menetelmän kehittämisestä luokan sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön tukemiseksi

Abstract

Tämän tutkimuksen keskiössä on sosioemotionaalisesti turvallinen koululuokka. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata, miten luokan toimintaympäristön kehittymistä sosioemotionaalisesti turvalliseksi voidaan tukea toimintatutkimuksen avulla. Tutkimuksen tavoitteesta kehkeytyi ns. LORRi-menetelmä, jonka syntymistä ja kehittymistä tässä tutkimuksessa kuvataan toimintatutkimuksena. Toteutettu tutkimus koostui kolmesta syklistä useissa kouluissa vuosien 2014–2020 välillä.

Tutkimuksen teoriatausta tarkastelee sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön rakentamista koulussa ja luokassa sekä sen eri lähestymistapoja, joita ovat social-emotional learning eli SEL, ekologinen ennaltaehkäisevä lähestymistapa sekä behavioristinen käyttäytymisen syihin vaikuttava lähestymistapa. Lähikäsitteeksi määritellään työrauha. Teoriataustassa kuvataan luokan toimintaympäristön muodostumista oppilaan kehitystä määräävistä tekijöistä käsin (ekologinen systeemiteoria ja itseohjautuvuusteoria). Työssä esitellään myös aiemmin toteutettuja menetelmiä edistää luokan toimintaympäristöä sekä opettajien valmiuksia luoda ja edistää myönteistä koulutyöskentelyä.

Tutkimukselle asetettiin kaksi pääkysymystä: 1) Miten luokan sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön kehittymistä voidaan tukea toimintatutkimuksen avulla? ja 2) Millainen oli LORRi-toimintamallin synty- ja kehittämisprosessi luokan sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön tukemiseksi? Pääkysymyksille asetettiin kolme alakysymystä, jotka koskivat toimintatutkimuksen syklien saamia painopisteitä, LORRi-toimintamallin etenemistä sekä tutkimukseen osallistuvien opettajien ja rehtorien käsityksiä toimintaympäristön kehittämisvaiheista.

Tutkimuksen menetelmäksi valikoitui kriittinen ja osallistava toimintatutkimus. Pyrkiessään koulun kehittämiseen se edellyttää kouluhenkilökunnan aktiivista panosta. Tässä tutkimuksessa tutkija osallistui luokan sosioemotionaalisesti turvallista toimintaympäristöä tukevan toiminnan arviointiin, kehitti LORRi-menetelmän sekä toteutti sen testaamisen, arvioinnit ja jatkokehittämisen kolmena syklinä. Näiden syklien aikana opettajien ja rehtoreiden kokemuksista ja käsityksistä saatiin runsaasti empiiristä aineistoa. Tutkija kehitti ja toteutti LORRi-menetelmää nojautuen omiin havainnointi- ja päiväkirja-aineistoihinsa, opettajien ja rehtorien kysely-, arviointi- ja haastattelutietoihin sekä myös opettajien päiväkirjoihin. LORRi-menetelmän kehittely oli osa tutkijan omaa työtä ohjaavana erityisopettajana. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Luotettavuutta ja eettisyyttä arvioitiin tarkoin, koska tutkimuksen tekijä on tutkittavan menetelmän kehittäjä.

Sykli I toteutettiin ylöjärveläisissä alakouluissa vuosina 2014–2016 ja se koostui kahdesta vaiheesta. Tämän syklin aikana LORRi-menetelmän peruselementeiksi muotoutuivat kolme toimintaympäristön piirrettä, joista myös syntyi menetelmän nimi. LORRi-kirjainyhdistelmä muodostuu seuraavasti: O = oppi eli kokemus osaamisesta ja oppimisesta, R = ryhmä eli kokemus kuulluksi tulemisesta ja osallisuudesta sekä R = rajat eli asioiden ja toiminnan selkeys ja ennakoitavuus. L-kirjain tulee sanasta luottamus, jonka katsottiin olevan kolmen edellä mainitun peruselementin systemaattisen rakentamisen tulos. I-kirjain ei viittaa mihinkään käsitteeseen, vaan muodostaa suomen kieleen sopivan lopun sanalle. Menetelmän teoreettiseksi perustaksi määrittyi Richard Ryanin ja Edward Decin (2017) itseohjautuvuusteoria ja sen psykologiset perustarpeet.

Toimintatutkimuksen syklissä II LORRi-menetelmää testattiin ja edelleen kehitettiin Lohjan kaupungin neljässä koulussa vuosina 2017–19. Mukana oli myös yläkoulu. Tämän syklin aikana LORRi-menetelmä täydentyi havainnoilla koulun sisäisen yhteistoiminnan merkityksestä koulun kehittämisessä. LORRi-menetelmän teoreettiseen taustaan lisättiin Urie Bronfenbrennerin ekologinen systeemiteoria (1979).

Kaksivaiheinen sykli III sijoittui Metsäkylän yhtenäiskouluun Ylöjärvelle vuosille 2017–20. Tämä sykli kohdistui yläkoulun toimintaan ja sen kehittämiseen. Tutkimus keskittyi erityisesti LORRi-menetelmän käytännön toimivuuteen yläkoulukontekstissa.

Sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön tukemisen kehittäminen LORRi-menetelmän avulla osoittautui opettajien ja rehtorien kokemuksissa monilta osin onnistuneeksi. Painopisteiksi toimintatutkimuksen syklien aikana nousivat erityisesti työrauhan ylläpitämiseen vaikuttavat tekijät, johon kuuluvat ryhmässä kuuntelun taito sekä tämän taidon opettamiseen kehitetty K-merkki. Menetelmää arvioitaessa tulokseksi vahvistui näkemys, että LORRi-menetelmän toteutus vaatii onnistuakseen koko koulun yhteistoimintaa. Yksittäisiin luokkiin suunnatut toimet eivät vaikuta koko koulun tasolla riittävästi eikä näiden teho ole oppilaan näkökulmasta riittävä, mikäli opettajat eivät sovi keskeisistä sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön vahvistamiseen vaikuttavista toimista riittävän laajassa yhteisymmärryksessä. Tutkimustulos tukee aiempia koulun kehittämisen tutkimuksia, joita on tehty 1990-luvulta alkaen.

LORRi-menetelmän kehittämisvaiheissa ilmeni myös kritiikkiä. Jotkut opettajat vastustivat luokan työrauhan parantamiseen kehitettyä K-merkkiä. Se koettiin liian autoritaarisena tapana kontrolloida oppilaan kuuntelemista. Sykli II:seen kehitelty malli edellytti implementaation alkuvaiheessa erityisopettajan työnkuvan muutosta, mikä herätti kysymyksiä sekä erityisopettajien keskuudessa että kouluilla laajemmin.

Luokan kehittämistä sosioemotionaalisesti turvalliseksi toimintaympäristöksi voidaan tukea toimintatutkimuksella ja tässä tutkimuksessa kehitetyn LORRi-menetelmän avulla ottamalla huomioon saadut havainnot, kokemukset, palautteet ja arvioinnit kolmessa syklissä. Kehittelytyön perusteella erityistä huomiota on syytä kiinnittää koko koulun laajaan kuulemiseen. LORRi-menetelmän onnistunut toteuttaminen ja sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön luominen edellyttävät joustoa koulun tilanteen ja tarpeen mukaan. Toimintaympäristön uudistamisen tarpeen tulee nousta yhteisöstä itsestään, koska ulkoapäin tuotuna se hyvin todennäköisesti kohtaa vastarintaa ja voi jäädä keinotekoiseksi. Tämän lisäksi huomiota on tarpeen kiinnittää rehtorien osallisuuden vahvistamiseen ja heidän rooliinsa koko prosessin johtajana, kouluyhteisön yhteistoiminnan kehittämiseen ja yksittäisen opettajan ohjaukseen.

LORRi-menetelmä on kokonaisuutena hyvin laaja. Sen juurruttaminen kouluun on noin kahden vuoden prosessi ja vaatii koululta merkittävää sitoutumista. Sen avulla voidaan tukea ja antaa virikkeitä sosioemotionaalisesti turvallisen toimintaympäristön kehittämiseksi.

Koulun kehittämisessä on tärkeää löytää sellainen menetelmä, joka perustuu teoreettiseen tutkimukseen, mutta on samalla riittävässä määrin testattu suomalaisessa koulukontekstissa. Menetelmän tulee antaa perusta, kieli ja käsitteet, joita koulu voi käyttää, kun se etsii itselleen sopivia kohteita ja tapoja kehittää toimintaansa. Tämä edellyttää menetelmältä riittävää joustavuutta, jotta koulu voi rakentaa siitä oman näköisensä, ja näin säilyttää omistajuuden kehittämisessä. Silloin, kun koululla on omistajuus, autonomia ja vastuu oman tulevaisuutensa rakentamisessa, on todennäköisempää, että kouluyhteisön jäsenet sitoutuvat laajemmin kehittämiseen ja näin luovat pohjaa yhteistoiminnalle ja myönteisille toimintatavoille arjen koulutyössä.

The aim of the study is to illustrate how the development of the classroom environment towards a socio-emotionally safe one can be supported through action research. Out of this aim, the so-called LORRi-method was constructed. The emergence and development of the method is illustrated as action research in this study. The study conducted consists of three cycles in several schools between the years 2014 and 2020.

The theoretical background of the study examines the construction of a socio-emotionally safe environment in school and the classroom, as well as its different approaches, which are socio-emotional learning (SEL), an ecological preventive approach and a behavioral approach that influences the causes of behaviour. A close concept is defined as peace at work. The theoretical background describes the formation of the classroom environment from the factors determining the student’s development (ecological systems theory and self-determination theory). The study also presents previously implemented methods to support the classroom environment as well as the teacher’s abilities to create and engage in favourable schoolwork.

Two main questions were set on the research: 1) How can the development of a socio-emotionally safe environment in a classroom be supported through action research? and 2) What was the process of creating and developing a LORRi-method to support a socio-emotionally safe environment like? Three sub-questions were set for the main questions, concerning the priorities of the action research cycles, the progress of the LORRi-method, and the perceptions of the teachers and principals involved in the research on the stages of developing the environment.

Critical and participatory action research was chosen as the research method. In an effort to develop the school, an active involvement of the school staff is required. In this study, the researcher participated in the evaluation of the activities supporting the socio-emotionally safe environment of the class, developed the LORRi-method and carried out its testing, evaluation and further development in three cycles. During these cycles, a wealth of empirical material was collected from the experiences and perceptions of teachers and principals, as well as from the teachers’ diaries. The development of the LORRi-method was a part of the researcher’s own work as a special education teacher. The material was analysed by means of qualitative content analysis.The reliability and ethics were carefully assessed because the author of the study is also the developer of the studied method.

Cycle I was carried out in primary schools in Ylöjärvi in 2014-2016 and consisted of two phases. During this cycle three features of the environment became the basic elements of the LORRi-method, from which the name of the method was born. The LORRi letter combination is formed as follows: O = learning (Oppi), referring to the experience of competence and learning, R = group (Ryhmä), referring to the experience of being heard and included, and R = boundaries (Rajat), referring to the clarity and predictability of things and activities. The letter L comes from the word trust, which was considered to be the result of the systematic construction of the three basic elements mentioned above. The letter I does not refer to any concept but forms a suitable ending to the word in Finnish.The theoretical basis of the method was determined by the self-determination theory of Richard Ryan and Edward Deci (2017) and its basic psychological needs.

In cycle II of the action research, the LORRi-method was tested and further developed in four schools in the city of Lohja in 2017-2019. A secondary school was also involved. During this cycle, the LORRi-method was supplemented with observations on the importance of intra-school collaboration in school development. Urie Bronfenbrenner’s ecological systems theory was added to the theoretical background of the LORRi-method.

The two-phase cycle III was located at Metsäkylä Comprehensive School in Ylöjärvi for 2017-20. This cycle focused on the operation and development of the secondary school. The research focused in particular on the practical functionality of the LORRi-method in secondary school context.

The development of support for a socio-emotionally safe environment through the LORRi-method proved to be successful in many respects in the experiences of teachers and principals. During the cycles of action research, the main components that became important were the factors including the maintenance of peace at work, which include the skill of listening in the group and the K-mark developed to teach the skill. When evaluating the method, the result was confirmed that the implementation of the LORRi-method requires the cooperation of the whole school in order to be successful. Activities directed at individual classes do not have a sufficient impact at the school level and their effectiveness is not sufficient from the student’s point of view if teachers do not concede to key actions to strengthen a socio-emotionally safe environment in a sufficiently broad consensus. The research results support previous studies on school development that have been conducted since the 1990s.

There was also criticism during the development stages of the LORRi-method. Some teachers opposed the K-mark developed to improve peace at work in the classroom. It was perceived as an too authoritarian way of controlling the students’ listening skills. The model developed for Cycle II required a change in the job description of the special teacher in the early stages of implementation, which raised questions both among the special needs teachers and also more widely in the schools.

The development of the class into a socio-emotionally safe environment can be supported by action research and the LORRi-method developed in the study, considering the findings, experiences, feedback and assessments obtained in the three cycles. Based on this study, special attention should be paid to the extensive consultation of the whole school. The successful implementation of the LORRi-method and the creation of a socio-emotionally safe environment require flexibility according to the school culture and need. The necessity to reform the environment must arise from the community itself, because when imported from the outside it is very likely to encounter resistance and may remain artificial. In addition, attention needs to be paid to strengthening the involvement of principals and their role as leaders in the whole process, developing cooperation between the school community and mentoring the individual teacher.

The LORRi-method as a whole is very extensive. Establishing it in a school is a process of about two years and requires significant commitment from the school. It can be used to support and stimulate the development of a socio-emotionally safe environment.

In school development in order to develop a school, it is important to find a method that is based on theoretical research, but at the same time has been sufficiently tested in the Finnish school context. The method should provide a foundation, language and concepts that the school can use as it seeks out appropriate targets and ways to develop its functions. This requires the method to be flexible enough to allow the school to mold it to become suitable for its culture and needs, thus maintaining ownership in the development process. When a school has ownership, autonomy and responsibility in building its own future, the members of the school community are more likely to engage more broadly in the development process, thus creating a foundation for collaboration and positive practices in everyday schoolwork.