Tourist Landscapes as Multispecies Trails : Storying a Mushing Landscape Through Mobile Video Ethnography

Abstract

Väitöskirjani tutkimuskohteena on ei-inhimillisten eläinten toimijuus matkailumaisemissa. Eläimiä hyödynnetään matkailutoiminnan tarkoituksiin monin eri tavoin joko imagollisesti matkakohteiden vetovoimatekijöinä tai konkreettisesti muun muassa matkakumppaneina, ruokaelämysten lähteinä sekä raskasta työtä tekevinä vetoeläiminä. Arktisen alueen matkailussa rekikoiran imagollinen ja konkreettinen merkitys vetoeläimenä on ilmeinen, mutta sen roolia paikallisen matkailumaiseman tuottamisessa ei kuitenkaan tunnisteta ja tunnusteta. Tutkimuksessani tarkastelen matkailutoiminnassa pitkälle määriteltyjä rekikoira-ihminen-maisema suhteita, jotka kuitenkin jatkuvasti muotoutuvat jaettujen kokemusten, opittujen käytäntöjen sekä jokapäiväisten kohtaamisten ristivirtauksessa. Näiden näkökulmien pohjalta kysyn: Miten rekikoirat osallistuvat toimijoina matkailumaisemien muotoutumiseen?

Tutkimukseni lähtökohtana on relationaalinen ontologia, joka perustuu käsitykseen, että oliot, kuten ihmiset ja ei-inhimilliset eläimet, syntyvät ja toimivat monimutkaisissa ja laajoissa sosiaalisissa suhteissa toisiinsa ja ympäristöönsä. Metodologisesti tutkimukseni edustaa etnografista tutkimusperinnettä, jossa keskeistä on ymmärtää tutkittavaa ilmiötä tutkittavien elin- ja toimintaympäristöstä sisältäpäin. Liikkuvaa videoetnografiaa hyödyntämällä olen pyrkinyt pääsemään syvemmälle rekikoirien ja niiden kanssa työskentelevien ihmisten arkisiin kohtaamisiin. Analyysini pohjautuu linjojen (lines) ja niiden muodostaman rihmaston (meshwork) metaforiin, jotka kuvaavat tapoja, kuinka koirat ja ihmiset ovat toimijoina kytköksissä toisiinsa ja myös kehittyvät toimintaympäristössään liikkeen (movement) kautta. Rekikoirien ja ihmisten välisten liikkuvien ja liikuttavien kohtaamisten eri ulottuvuuksia tutkimalla osallistun monilajisen matkailututkimuksen käsitteellisestä ja metodologisesta kehittämisestä käytävään keskusteluun.

Tutkimusaineisto on tuotettu erityisesti liikkuvan videoetnografian avulla Lapissa sijaitsevalta rekikoirakenneliltä kesän 2019 ja kevään 2020 aikavälillä. Keskeinen osa aineistoa on actionkameralla tuotettu filmimateriaali sekä materiaalin katselun myötä syntyneet keskustelut tutkittavien kanssa. Liikkuvaan videoetnografiaan liittyvän prosessin yksityiskohtaisella kuvaamisella pyrin avaamaan niitä mahdollisuuksia, joita liikkuva kuva metodologisena välineenä tuo monilajisten kohtaamisten tutkimiseen matkailututkimuksen kentällä. Etnografisen prosessin tuloksena olen rakentanut tarinan yksittäisestä rekikoirasafarista kiinnittäen huomion siihen, kuinka rekikoirat tuovat toimijuuttaan esiin eri tiloissa ja tapahtumissa ja muovaten siten matkailumaisemaa.

Rekikoirien ja ihmisten välisissä kohtaamisissa syntyvät merkitykset, intressit ja tunteet kietoutuvat monimutkaiseksi rihmastoksi, minkä tuloksena kestäväksi oletetusta ja suunnitellusta matkailumaisemasta tulee jatkuvan materian ja toimijuuksien sekoittumisen myötä alati muuntuva, vakiintumaton ”rekikoirailumaisema”. Rekikoirailumaiseman monilajisia polkuja kulkiessa sekä rekikoira että ihminen kehittyvät toimijoina suhteessa toisiinsa ja ympäröivään maisemaan. Nämä risteävät ja yhteenkietoutuneet polut muotoutuvat jatkuvasti niin toimivan monilajisen yhteistyön kuin sen murtumisenkin seurauksena. Matkailijoiden ohella rekikoirat ovat keskeisiä toimijoita, joiden muovaamat odottamattomat polut rikkovat matkailumaiseman ennalta määrättyjä materiaalisia ja käsitteellisiä tiloja ja rajoja.

Monilajisten polkujen jatkuva, ennustamaton, muotoutuminen tuo epävarmuutta eläinmatkailupalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Jotta epävarmuutta voidaan sietää, tulisi eläinmatkailupalvelujen suunnittelussa kiinnittää enemmän huomiota eläinten ja ihmisten päivittäisissä kohtaamisissa muotoutuviin monilajisiin polkuihin ja sen myötä monilajiseen matkailumaisemaan. Mukana olemiseen (’go along’) perustuvat menetelmät ja teknologiat luovat apuvälineen monilajisen matkailumaiseman ymmärtämiseen niin, että eläinmatkailupalveluja voidaan suunnitella ja kehittää paremmin myös ei-inhimillisten eläinten ehdoilla. Näin voimme paremmin kohdata eettiset velvollisuutemme myös ei-inhimillisiä matkailutoimijoita kohtaan ja tunnustaa niiden olemassao osana lukuisia matkailumaisemia.

Animals are involved in the making of tourist landscapes in many ways, including as tourist attractions themselves, travel companions, culinary experiences and draft animals. One important draft animal particular to Arctic tourism is the sled dog, as mushing has become one of the most popular tourist attractions in the region. My dissertation focuses on the day-to-day living and working encounters that occur between the dogs and humans, specifically the spaces and events emerging from those encounters. The study aims to bring to light the living and moving sled dog–human–place relations that develop as a result of daily experiences, learned practices and shared events. These perspectives lead me to ask: How do sled dogs as agents contribute to the formation of tourist landscapes?

This study is grounded in relational ontology and encompasses the qualitative tradition of inquiry by using mobile video ethnography as its methodology. The research has been conducted from inside tourism spaces by interrogating the everyday spaces and events of moving sled dog–human encounters. The analysis of these encounters presented here is based on taking ‘meshwork’ as a metaphor for the ways that beings relate to each other and develop as agents along the lines of their relationship. On this basis, I work towards developing a theoretical framework and, in particular, forwarding methodological developments for studying the role of animals in tourism.

The landscape covered in this study is one sled dog kennel and its immediate surroundings in Finnish Lapland. The empirical data is based on ethnographic fieldwork—particularly mobile video ethnography, including the filming and audiencing of action camera footage—that took place between summer 2019 and spring 2020. By describing in detail the protocol and practicalities of the mobile video ethnographic process, I aim to embrace the opportunities afforded by moving image methodologies within the field of multispecies tourism. As a result of the ethnographic process, I have crafted a story about a single sled dog safari through attentiveness to the ways the dogs display their agency and insert it into the scene.

The mushing landscape is constantly (re)forming through the constant flow of material and agency in the emergent meshwork of meanings, interests and affects. This flow cannot be fully understood or captured, which brings a significant degree of uncertainty into the planning and producing of tourist safaris. Along with inexperienced tourists, the dogs are significant living beings that embed their agency into sledding encounters, transgressing the material and conceptual boundaries and spaces created in the planning process. In them mushing landscape, the sled dogs and humans develop within the multispecies trails through which skilful interaction and affective attunement unfold, as well as the rupture of that attunement.

In animal-based tourism, more attention should be paid to the living encounters between nonhuman animals and those people who have a day-to-day living and working relationship with them. Using different ‘go along’ techniques and technologies sensitively alongside each other in order to understand and acknowledge multispecies trails in planning and developing animal-based tourism services could help us to engage more deeply in tourism activities on animals’ own terms. As a result, we could better meet ethical obligations to the animals, respecting their presence in a variety of tourist landscapes.