Tourist Landscapes as Multispecies Trails : Storying a Mushing Landscape Through Mobile Video Ethnography
Äijälä, Mikko (2022)
Äijälä, Mikko
Lapin yliopisto
2022
ISBN:978-952-337-326-6
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-326-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-326-6
Tiivistelmä
Väitöskirjani tutkimuskohteena on ei-inhimillisten eläinten toimijuus matkailumaisemissa. Eläimiä hyödynnetään matkailutoiminnan tarkoituksiin monin eri tavoin joko imagollisesti matkakohteiden vetovoimatekijöinä tai konkreettisesti muun muassa matkakumppaneina, ruokaelämysten lähteinä sekä raskasta työtä tekevinä vetoeläiminä. Arktisen alueen matkailussa rekikoiran imagollinen ja konkreettinen merkitys vetoeläimenä on ilmeinen, mutta sen roolia paikallisen matkailumaiseman tuottamisessa ei kuitenkaan tunnisteta ja tunnusteta. Tutkimuksessani tarkastelen matkailutoiminnassa pitkälle määriteltyjä rekikoira-ihminen-maisema suhteita, jotka kuitenkin jatkuvasti muotoutuvat jaettujen kokemusten, opittujen käytäntöjen sekä jokapäiväisten kohtaamisten ristivirtauksessa. Näiden näkökulmien pohjalta kysyn: Miten rekikoirat osallistuvat toimijoina matkailumaisemien muotoutumiseen?
Tutkimukseni lähtökohtana on relationaalinen ontologia, joka perustuu käsitykseen, että oliot, kuten ihmiset ja ei-inhimilliset eläimet, syntyvät ja toimivat monimutkaisissa ja laajoissa sosiaalisissa suhteissa toisiinsa ja ympäristöönsä. Metodologisesti tutkimukseni edustaa etnografista tutkimusperinnettä, jossa keskeistä on ymmärtää tutkittavaa ilmiötä tutkittavien elin- ja toimintaympäristöstä sisältäpäin. Liikkuvaa videoetnografiaa hyödyntämällä olen pyrkinyt pääsemään syvemmälle rekikoirien ja niiden kanssa työskentelevien ihmisten arkisiin kohtaamisiin. Analyysini pohjautuu linjojen (lines) ja niiden muodostaman rihmaston (meshwork) metaforiin, jotka kuvaavat tapoja, kuinka koirat ja ihmiset ovat toimijoina kytköksissä toisiinsa ja myös kehittyvät toimintaympäristössään liikkeen (movement) kautta. Rekikoirien ja ihmisten välisten liikkuvien ja liikuttavien kohtaamisten eri ulottuvuuksia tutkimalla osallistun monilajisen matkailututkimuksen käsitteellisestä ja metodologisesta kehittämisestä käytävään keskusteluun.
Tutkimusaineisto on tuotettu erityisesti liikkuvan videoetnografian avulla Lapissa sijaitsevalta rekikoirakenneliltä kesän 2019 ja kevään 2020 aikavälillä. Keskeinen osa aineistoa on actionkameralla tuotettu filmimateriaali sekä materiaalin katselun myötä syntyneet keskustelut tutkittavien kanssa. Liikkuvaan videoetnografiaan liittyvän prosessin yksityiskohtaisella kuvaamisella pyrin avaamaan niitä mahdollisuuksia, joita liikkuva kuva metodologisena välineenä tuo monilajisten kohtaamisten tutkimiseen matkailututkimuksen kentällä. Etnografisen prosessin tuloksena olen rakentanut tarinan yksittäisestä rekikoirasafarista kiinnittäen huomion siihen, kuinka rekikoirat tuovat toimijuuttaan esiin eri tiloissa ja tapahtumissa ja muovaten siten matkailumaisemaa.
Rekikoirien ja ihmisten välisissä kohtaamisissa syntyvät merkitykset, intressit ja tunteet kietoutuvat monimutkaiseksi rihmastoksi, minkä tuloksena kestäväksi oletetusta ja suunnitellusta matkailumaisemasta tulee jatkuvan materian ja toimijuuksien sekoittumisen myötä alati muuntuva, vakiintumaton ”rekikoirailumaisema”. Rekikoirailumaiseman monilajisia polkuja kulkiessa sekä rekikoira että ihminen kehittyvät toimijoina suhteessa toisiinsa ja ympäröivään maisemaan. Nämä risteävät ja yhteenkietoutuneet polut muotoutuvat jatkuvasti niin toimivan monilajisen yhteistyön kuin sen murtumisenkin seurauksena. Matkailijoiden ohella rekikoirat ovat keskeisiä toimijoita, joiden muovaamat odottamattomat polut rikkovat matkailumaiseman ennalta määrättyjä materiaalisia ja käsitteellisiä tiloja ja rajoja.
Monilajisten polkujen jatkuva, ennustamaton, muotoutuminen tuo epävarmuutta eläinmatkailupalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Jotta epävarmuutta voidaan sietää, tulisi eläinmatkailupalvelujen suunnittelussa kiinnittää enemmän huomiota eläinten ja ihmisten päivittäisissä kohtaamisissa muotoutuviin monilajisiin polkuihin ja sen myötä monilajiseen matkailumaisemaan. Mukana olemiseen (’go along’) perustuvat menetelmät ja teknologiat luovat apuvälineen monilajisen matkailumaiseman ymmärtämiseen niin, että eläinmatkailupalveluja voidaan suunnitella ja kehittää paremmin myös ei-inhimillisten eläinten ehdoilla. Näin voimme paremmin kohdata eettiset velvollisuutemme myös ei-inhimillisiä matkailutoimijoita kohtaan ja tunnustaa niiden olemassao osana lukuisia matkailumaisemia.
Tutkimukseni lähtökohtana on relationaalinen ontologia, joka perustuu käsitykseen, että oliot, kuten ihmiset ja ei-inhimilliset eläimet, syntyvät ja toimivat monimutkaisissa ja laajoissa sosiaalisissa suhteissa toisiinsa ja ympäristöönsä. Metodologisesti tutkimukseni edustaa etnografista tutkimusperinnettä, jossa keskeistä on ymmärtää tutkittavaa ilmiötä tutkittavien elin- ja toimintaympäristöstä sisältäpäin. Liikkuvaa videoetnografiaa hyödyntämällä olen pyrkinyt pääsemään syvemmälle rekikoirien ja niiden kanssa työskentelevien ihmisten arkisiin kohtaamisiin. Analyysini pohjautuu linjojen (lines) ja niiden muodostaman rihmaston (meshwork) metaforiin, jotka kuvaavat tapoja, kuinka koirat ja ihmiset ovat toimijoina kytköksissä toisiinsa ja myös kehittyvät toimintaympäristössään liikkeen (movement) kautta. Rekikoirien ja ihmisten välisten liikkuvien ja liikuttavien kohtaamisten eri ulottuvuuksia tutkimalla osallistun monilajisen matkailututkimuksen käsitteellisestä ja metodologisesta kehittämisestä käytävään keskusteluun.
Tutkimusaineisto on tuotettu erityisesti liikkuvan videoetnografian avulla Lapissa sijaitsevalta rekikoirakenneliltä kesän 2019 ja kevään 2020 aikavälillä. Keskeinen osa aineistoa on actionkameralla tuotettu filmimateriaali sekä materiaalin katselun myötä syntyneet keskustelut tutkittavien kanssa. Liikkuvaan videoetnografiaan liittyvän prosessin yksityiskohtaisella kuvaamisella pyrin avaamaan niitä mahdollisuuksia, joita liikkuva kuva metodologisena välineenä tuo monilajisten kohtaamisten tutkimiseen matkailututkimuksen kentällä. Etnografisen prosessin tuloksena olen rakentanut tarinan yksittäisestä rekikoirasafarista kiinnittäen huomion siihen, kuinka rekikoirat tuovat toimijuuttaan esiin eri tiloissa ja tapahtumissa ja muovaten siten matkailumaisemaa.
Rekikoirien ja ihmisten välisissä kohtaamisissa syntyvät merkitykset, intressit ja tunteet kietoutuvat monimutkaiseksi rihmastoksi, minkä tuloksena kestäväksi oletetusta ja suunnitellusta matkailumaisemasta tulee jatkuvan materian ja toimijuuksien sekoittumisen myötä alati muuntuva, vakiintumaton ”rekikoirailumaisema”. Rekikoirailumaiseman monilajisia polkuja kulkiessa sekä rekikoira että ihminen kehittyvät toimijoina suhteessa toisiinsa ja ympäröivään maisemaan. Nämä risteävät ja yhteenkietoutuneet polut muotoutuvat jatkuvasti niin toimivan monilajisen yhteistyön kuin sen murtumisenkin seurauksena. Matkailijoiden ohella rekikoirat ovat keskeisiä toimijoita, joiden muovaamat odottamattomat polut rikkovat matkailumaiseman ennalta määrättyjä materiaalisia ja käsitteellisiä tiloja ja rajoja.
Monilajisten polkujen jatkuva, ennustamaton, muotoutuminen tuo epävarmuutta eläinmatkailupalvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Jotta epävarmuutta voidaan sietää, tulisi eläinmatkailupalvelujen suunnittelussa kiinnittää enemmän huomiota eläinten ja ihmisten päivittäisissä kohtaamisissa muotoutuviin monilajisiin polkuihin ja sen myötä monilajiseen matkailumaisemaan. Mukana olemiseen (’go along’) perustuvat menetelmät ja teknologiat luovat apuvälineen monilajisen matkailumaiseman ymmärtämiseen niin, että eläinmatkailupalveluja voidaan suunnitella ja kehittää paremmin myös ei-inhimillisten eläinten ehdoilla. Näin voimme paremmin kohdata eettiset velvollisuutemme myös ei-inhimillisiä matkailutoimijoita kohtaan ja tunnustaa niiden olemassao osana lukuisia matkailumaisemia.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [351]