Older people and eHealth service use An exploration of a complex learning and care ecosystem in the rural areas of Finnish Lapland

Abstract

Tämä väitöskirja kohdistuu ikäihmisten (yli 60-vuotiaiden) arkeen digitalisoituvien sosiaali- ja terveyspalveluiden näkökulmasta. Tutkimuksen yleisenä tavoitteena on selvittää, kuinka harvaan asutuilla alueilla asuvat ikäihmiset ja heidän sosiaaliset verkostonsa käyttävät kotihoidon tarjoamia eTerveyspalveluita (eHealth services) oppimisen ja hoivan ekosysteemissä. eTerveyspalveluiden käytön tavoitteena on tukea ja helpottaa ikäihmisten sekä heidän hoitajiensa ja läheistensä terveyttä, hyvinvointia ja arkea parantamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden saavutettavuutta ja laatua sekä vähentämällä niiden kustannuksia. eTerveyspalveluiden käyttö herättää myös suuren määrään inhimillisiä eettisiä kysymyksiä. Yksityiskohtaisemmin tutkimuksen tavoitteena on (1) lisätä tietoisuutta digitaalisesta osaamisesta eTerveyspalveluiden käytön oppimisessa ja käytössä, (2) selventää, millä tavalla oppimisprosessi on osa eTerveyspalveluiden kotouttamista, (3) rakentaa teoreettis-käsitteellinen malli eTerveyspalveluiden oppimiseen ja käyttöön, ja (4) antaa kehitysehdotuksia eTerveyspalveluiden suunnittelulle ja toteuttamiselle. Nämä tavoitteet saavutetaan kolmen teoreettisen lähestymistavan kautta. Oppimisen ja hoivan ekosysteemi muodostaa tutkimukselle perustan, hahmottaen ikäihmisten eTerveyspalveluiden oppimista ja käyttöä neljästä eri näkökulmasta: käytännön, sosiaalisen, kulttuurisen ja symbolisen kontekstin kautta. Digitaalisen osaamisen ja teknologian kotouttamisen käsitteet keskittyvät siihen prosessiin, miten ikäihmiset oppivat käyttämään ja käyttävät eTerveyspalveluita arjessaan. Sosiaalisen konstruktivismin paradigmasta ohjaa tutkimuksen suunnittelua soveltuvin osin. Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on laadullinen, sisältäen kirjallisuuskatsauksen ja empiirisiä aineistoja. Väitöskirja perustuu kolmeen osatutkimukseen, joista jokainen on julkaistu erillisenä artikkelina. Ensimmäinen osatutkimus on systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Se sisältää 31 empiiristä tutkimusta ikäihmisten erilaisten eTerveyspalveluiden käytöstä ja käytön oppimisesta 12 eri maassa harvaan asutuilla alueilla ja niiden ulkopuolella. Toinen ja kolmas osatutkimus sijoittuvat Suomen Lapin harvaan asutuille alueille. Lääkeannostelupalvelun (osatutkimus II) sekä ikäihmisille seuraa tarjoavan puhelin- ja videoneuvottelupalvelun (osatutkimus III) käyttöä ja käytön oppimista tutkin tapaustutkimuksen keinoin. Lääkeannostelupalvelututkimukseen osallistui palvelua käyttäviä ikäihmisiä (n=2), lähihoitajia (n=4) ja muita terveydenhuollon ammattilaisia (n=2). Lääkeannostelupalvelun tutkimisessa hyödynnettiin etnografista tutkimusotetta: semi-strukturoitujen haastatteluiden lisäksi palvelun käyttöä havainnoitiin ja palveluun kuuluvasta lääkeannostelurobotista otettiin kuvia ikäihmisten kotona. Puhelin- ja videoneuvottelupalvelua koskeviin semi-strukturoituihin haastatteluihin osallistui palvelua käyttäviä ikäihmisiä (n=2), vapaaehtoistyöntekijöitä (n=2) sekä palvelun koordinaattori. Osatutkimusten aineistot analysoitiin induktiivisen ja deduktiivisen temaattisen lähestymistavan avulla. Väitöskirjan kokoavat havainnot syntyivät osatutkimusten keskeisten tulosten metasynteesistä. Metasynteesin tuloksena saatiin selville, että oppimisen ja hoivan ekosysteemin käytännön kontekstiin liittyen eTerveyspalveluiden kotouttamiseen vaikuttaa eniten niiden käytettävyys ja toimivuus sekä palveluiden yhteensopivuus käyttäjien kulttuurisesti rakentuneiden yhteisöllisten käytäntöjen kanssa. Tutkimuksessa havaittiin, että oppimisen ja hoivan ekosysteemin sosiaalisen kontekstin keskiössä on oppimisyhteisö, jonka ikäihmiset muodostavat yhdessä läheisasiantuntijoiden, ammattilaisten ja eTerveysteknologioiden kanssa. Oppimisyhteisö mahdollistaa eTerveyspalveluiden oppimiseen ja käyttöön tarvittavan digitaalisen osaamisen jaettuna, sosiaalisena osaamisena sekä eTerveyspalveluiden kotouttamisen sosiaalisena prosessina. eTerveyspalveluiden kotouttamisen myötä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ja vapaaehtoistyöntekijät ovat saaneet uuden roolin eTerveyspalveluita käyttävien ikäihmisten oppimisen ohjaajina. Pedagoginen tuki eTerveyspalveluiden kotouttamisen suunnitteluun olisi tarpeen. Oppimisen ja hoivan ekosysteemin kulttuuriseen kontekstiin liittyvät tulokset osoittivat, että ikäihmisten kulttuuritaustan merkitys eTerveyspalveluiden oppimiselle ja käytölle on kaksijakoinen. Toisaalta tulokset osoittavat kulttuurisesti yhteensopivia käytäntöjä harvaan asutuilla alueilla asuvien lappilaisten eTerveyspalveluiden oppimisesta ja käytöstä. Toisaalta jokainen maaseudulla asuva eTerveyspalvelun käyttäjä on yksilö riippumatta hänen kulttuuritaustastaan, ja täten he yhdessä muodostavat hyvin heterogeenisen ryhmän eTerveyspalveluiden käyttäjiä. eTerveyspalveluiden käyttäjien lisäksi tutkimuksessa havaittiin myös ikäihmisiä, jotka eivät käytä eTerveyspalveluita. Heitä tulisi tutkia tarkemmin oppimisen ja hoivan ekosysteemissä. Havainnot oppimisen ja hoivan ekosysteemin symboliseen kontekstiin liittyen osoittavat, että eTerveyspalvelut ovat uusia ja hyödyllisiä palveluita maaseudulle, mutta saman aikaisesti ne aiheuttavat haittaa ja huolta ikäihmisille. eTerveyspalveluiden oppiminen ja käyttö tuottaa ikäihmisille sekä positiivisia että negatiivisia tunteita. Tämän tutkimuksen teoreettiset löydökset osoittavat, että oppimisen ja hoivan ekosysteemi on soveltuva lähetymistapa eTerveyspalvelujen käytön tutkimukseen. Lisäksi löydäkset vahvistavat ajatusta siitä, että eTerveyspalveluiden käyttö oppimisen ja hoivan ekosysteemissä ei ole kertaluonteista, ainoastaan palvelun käyttöönoton yhteydessä tapahtuva asia, vaan se jatkuu läpi koko kotouttamisprosessin vaatien monentyyppistä digitaalista osaamista ja sosiaalista tukea. Tästä syystä eTerveyspalvelujen kotouttamisprosessi tulee tunnistaa samanaikaisesti jaetuksi, sosiaaliseksi oppimisprosessiksi. Tässä väitöskirjassa käytetyn teoreettisen viitekehyksen ja kokoavien tulosten pohjalta esitellään uusi teoreettis-käsitteellinen eTerveyspalveluiden oppimisen ja käytön malli. Malli havainnollistaa eTerveyspalveluiden oppimisen ja käytön moniulotteisuutta, ja sitä voidaan hyödyntää eTerveyspalveluiden suunnittelussa ja kotouttamisessa sekä analyyttisenä työkaluna tutkimustarkoituksiin. Väitöskirjan kokoavien tulosten pohjalta on asetettu myös käytännöllisiä ja poliittisia kehitysehdotuksia eTerveyspalveluiden sunnitteluun ja toteuttamiseen palveluiden kehittäjille ja tarjoajille sekä sosiaali- ja terveysalan päättäjille.

The general aim of the current dissertation is to explore digital home-care service use (eHealth) from the perspective of rural older people and their social networks in a complex learning and care ecosystem. The use of eHealth services aims to support and facilitate the health, well-being, and everyday lives of older people and their caregivers by improving the accessibility, quality, and affordability of social and health care services. The use of eHealth services also raises many ethical questions related to human dignity. In particular, the current research aims to (1) increase the knowledge of digital competence in eHealth learning and use, (2) clarify in what way the learning process is part of eHealth service domestication, (3) construct a theoretical-conceptual model for eHealth learning and use, and (4) set development proposals for eHealth design and implementation. The aims are achieved through three theoretical approaches. The learning and care ecosystem provides the basis for the research, constructing older people’s eHealth learning and use through practical, social, cultural, and symbolic contexts. The concepts of digital competence and technology domestication focus on the process of how older people learn to use and use eHealth services in everyday situations. A social constructivism paradigm guides the research design as applicable. The methodological approach of the research is qualitative and includes a literature review and empirical data. The dissertation is based on three substudies, each of which is reported in a separate article. The systematic literature review (substudy I) included 31 empirical studies of older people’s learning and use of different eHealth services in 12 different countries in rural and nonrural settings. It provided background information for the research. The other two substudies took place in rural Finnish Lapland. Learning and use of a robotic medication-dispensing service (substudy II) and a phone and video conferencing service (substudy III) were investigated through a case study approach. For substudy II, older people (n = 5), practical nurses (n = 4), and other health care professionals (n = 2) participated. Substudy II utilized ethnography: in addition to semistructured interviews, the use of the service was observed, and photographs of a medication-dispensing robot were taken at older people’s homes. For substudy III, semistructured interviews with older people (n = 2), volunteer workers (n = 2), and a service coordinator were conducted. The gathered data were analyzed through inductive and deductive thematic approaches. The overarching findings of the dissertation were formed through a metasynthesis of the key findings of the substudies. Based on the findings, in terms of the practical context of the learning and care ecosystem, the eHealth domestication process is most affected by the usability and functionality of eHealth services and their compatibility of the service with users’ culturally situated social practices. According to the findings, in the center of the social context of the learning and care ecosystem, there is a learning community that older people form together with warm experts, professionals, and eHealth technologies. The learning community enables the digital competence required for eHealth learning and use as a distributed social activity and the domestication of eHealth services as a social process. With the domestication of eHealth services, social and health care professionals and volunteer workers have taken on a new role as learning instructors for older eHealth users. Pedagogical support for planning eHealth domestication would be necessary. The findings related to the cultural context of the learning and care ecosystem demonstrated that the meaning of the older people’s cultural backgrounds for eHealth service use in the learning and care ecosystem is twofold. On the one hand, culturally congruent practices can be found in the rural Lappish older people’s learning and use of eHealth services. On the other hand, despite older people’s cultural backgrounds, each rural eHealth service user is an individual, and together, they form a very heterogenous group of eHealth service users. In addition to eHealth users, the study also identified eHealth nonusers, who should be further investigated in the learning and care ecosystem. Finally, the overarching findings related to the symbolic context of the learning and care ecosystem indicate that eHealth services are new and needed services for rural areas yet also a source of inconvenience and concern for older people. Learning and use of eHealth services generated both positive and negative emotions for older people. The theoretical findings of the research showed that learning and care ecosystem framework is an applicable approach for the study of the use of eHealth. In addition, the reseach demonstrated that learning to use eHealth services in the learning and care ecosystem is not a one-time experience that only happens when the service is introduced, but continues throughout the entire domestication process, requiring different types of digital competence and social support. Thus, the domestication process of eHealth services should be recognized simultaneously a distributed social learning process. Based on the theoretical framework utilized in the present research and the overarching findings, a new theoretical-conceptual model of eHealth learning and use, called Learning and Care Ecosystem in eHealth Use, was introduced. The model demonstrates the complex nature of eHealth learning and use and can be utilized when designing and domesticating eHealth services or as an analytical tool for research purposes. Finally, the overarching findings allowed the setting of several practical and political development proposals for eHealth design and implementation for eHealth service developers and providers and for social and health care policy makers.