”Ihminen minäkin olen” : kokemuksia monimuotoisuudesta ja sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä
Mäkinen, Milla (2023)
Mäkinen, Milla
Lapin yliopisto
2023
ISBN:978-952-337-354-9
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-354-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-354-9
Tiivistelmä
Sosiaalipalvelujen, sosiaalityön ja palvelumuotoilun tutkimuskeskusteluihin pohjautuvan väitöskirjan aiheena on sosiaalipalveluiden palveluekosysteemin ymmärtäminen sen mikrotasolla muodostuvien kokemusten kautta monimuotoisuuden kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä mikrotasolla muodostuva kokemuksellinen tieto kertoo monimuotoisuudesta ja sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä: sen muodosta, osista, relaatioista ja tuotoksista. Kysymystä tarkastellaan kolmen monimuotoiskokemuksellisen näkökulman muodostaman yhteenliittymän kautta, joka muodostuu maahan aikuisina muuttaneiden sosiaalipalveluiden asiakkaiden, sosiaalipalveluiden ja maahanmuuttajuuden asiantuntijatyöntekijöiden ja tulkkien kokemustiedosta. Tutkimuksen tulos on kokemuksellinen kuvaus sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä monimuotoisuuden kontekstissa.
Tutkimuksen aineisto koostuu havainnoinnista, puolistrukturoiduista kertomushaastatteluista ja työpajoista. Tutkimuksen osallistujat ovat sosiaalipalveluiden asiakkuudessa olleita, maahan aikuisina muuttaneita henkilöitä sekä sosiaalipalveluiden työntekijöitä, jotka ovat erikoistuneet sosiaalipalvelutyössä maahan muuttaneen asiakaskunnan tukemiseen. Lisäksi tutkimukseen on osallistunut tulkkeja, jotka ovat toimineet tulkkeina sosiaalipalveluissa tapahtuvissa maahan aikuisina muuttaneiden asiakkaiden ja heitä palvelevien sosiaalipalveluiden avaintyöntekijöiden välisissä kohtaamisissa. Aineiston analysoimisessa on käytetty sovellettua tulkinnallista fenomenologista analyysia.
Palvelu, jota sosiaalipalveluiden palveluekosysteemi tuottaa, perustuu tutkimuksen mukaan humanismiin, hypermonimuotoiseen ihmisyyden käsitteeseen ja auttaviin kanssaihmisiin. Palveluekosysteemi on luonteeltaan avoin, ja sen ydinosia ovat hypermonimuotoiset asiakas-, työntekijä- ja tulkki-ihmiset sekä asiakasihmisten lähipiiri, jonka muodostavat vapaaehtoisesti heitä tukevat muut ihmiset. Palveluekosysteemissä syntyvä apu kiteytyy kompleksisten ihmiselämän ngelmavyyhtien aiheuttamien huolten helpottumiseen. Avun toteutuminen edellyttää vastavuoroista ihmisyyden tunnustamista sekä inhimillisten relaatioiden muodostumista palveluekosysteemissä. Apu realisoituu yhteisen ymmärryksen rakentuessa, hiljaisen tiedon välittyessä ja ongelmien äärellä yksin olemisen tunteen helpottuessa. Organisaatiologiikka, artefaktit, inhimillinen pääoma, rakenteet ja lainsäädäntö estävät ja tukevat avun realisoitumista. Palveluekosysteemistä leviää sen relaatioiden kautta sosiaalista koheesiota ja dissosiaatiota myös formaalin palveluekosysteemin ulkopuolelle. Tutkimus esittää, että sosiaalipalveluiden kehittämisessä tulisi huomioida ihmisyyden hypermonimuotoisuus yhtenä ihmisyyden perusominaisuutena, ei sen erityispiirteenä.
Tutkimuksen aineisto koostuu havainnoinnista, puolistrukturoiduista kertomushaastatteluista ja työpajoista. Tutkimuksen osallistujat ovat sosiaalipalveluiden asiakkuudessa olleita, maahan aikuisina muuttaneita henkilöitä sekä sosiaalipalveluiden työntekijöitä, jotka ovat erikoistuneet sosiaalipalvelutyössä maahan muuttaneen asiakaskunnan tukemiseen. Lisäksi tutkimukseen on osallistunut tulkkeja, jotka ovat toimineet tulkkeina sosiaalipalveluissa tapahtuvissa maahan aikuisina muuttaneiden asiakkaiden ja heitä palvelevien sosiaalipalveluiden avaintyöntekijöiden välisissä kohtaamisissa. Aineiston analysoimisessa on käytetty sovellettua tulkinnallista fenomenologista analyysia.
Palvelu, jota sosiaalipalveluiden palveluekosysteemi tuottaa, perustuu tutkimuksen mukaan humanismiin, hypermonimuotoiseen ihmisyyden käsitteeseen ja auttaviin kanssaihmisiin. Palveluekosysteemi on luonteeltaan avoin, ja sen ydinosia ovat hypermonimuotoiset asiakas-, työntekijä- ja tulkki-ihmiset sekä asiakasihmisten lähipiiri, jonka muodostavat vapaaehtoisesti heitä tukevat muut ihmiset. Palveluekosysteemissä syntyvä apu kiteytyy kompleksisten ihmiselämän ngelmavyyhtien aiheuttamien huolten helpottumiseen. Avun toteutuminen edellyttää vastavuoroista ihmisyyden tunnustamista sekä inhimillisten relaatioiden muodostumista palveluekosysteemissä. Apu realisoituu yhteisen ymmärryksen rakentuessa, hiljaisen tiedon välittyessä ja ongelmien äärellä yksin olemisen tunteen helpottuessa. Organisaatiologiikka, artefaktit, inhimillinen pääoma, rakenteet ja lainsäädäntö estävät ja tukevat avun realisoitumista. Palveluekosysteemistä leviää sen relaatioiden kautta sosiaalista koheesiota ja dissosiaatiota myös formaalin palveluekosysteemin ulkopuolelle. Tutkimus esittää, että sosiaalipalveluiden kehittämisessä tulisi huomioida ihmisyyden hypermonimuotoisuus yhtenä ihmisyyden perusominaisuutena, ei sen erityispiirteenä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [346]