”Ihminen minäkin olen” : kokemuksia monimuotoisuudesta ja sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä

Abstract

Sosiaalipalvelujen, sosiaalityön ja palvelumuotoilun tutkimuskeskusteluihin pohjautuvan väitöskirjan aiheena on sosiaalipalveluiden palveluekosysteemin ymmärtäminen sen mikrotasolla muodostuvien kokemusten kautta monimuotoisuuden kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä mikrotasolla muodostuva kokemuksellinen tieto kertoo monimuotoisuudesta ja sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä: sen muodosta, osista, relaatioista ja tuotoksista. Kysymystä tarkastellaan kolmen monimuotoiskokemuksellisen näkökulman muodostaman yhteenliittymän kautta, joka muodostuu maahan aikuisina muuttaneiden sosiaalipalveluiden asiakkaiden, sosiaalipalveluiden ja maahanmuuttajuuden asiantuntijatyöntekijöiden ja tulkkien kokemustiedosta. Tutkimuksen tulos on kokemuksellinen kuvaus sosiaalipalveluiden palveluekosysteemistä monimuotoisuuden kontekstissa.

Tutkimuksen aineisto koostuu havainnoinnista, puolistrukturoiduista kertomushaastatteluista ja työpajoista. Tutkimuksen osallistujat ovat sosiaalipalveluiden asiakkuudessa olleita, maahan aikuisina muuttaneita henkilöitä sekä sosiaalipalveluiden työntekijöitä, jotka ovat erikoistuneet sosiaalipalvelutyössä maahan muuttaneen asiakaskunnan tukemiseen. Lisäksi tutkimukseen on osallistunut tulkkeja, jotka ovat toimineet tulkkeina sosiaalipalveluissa tapahtuvissa maahan aikuisina muuttaneiden asiakkaiden ja heitä palvelevien sosiaalipalveluiden avaintyöntekijöiden välisissä kohtaamisissa. Aineiston analysoimisessa on käytetty sovellettua tulkinnallista fenomenologista analyysia.

Palvelu, jota sosiaalipalveluiden palveluekosysteemi tuottaa, perustuu tutkimuksen mukaan humanismiin, hypermonimuotoiseen ihmisyyden käsitteeseen ja auttaviin kanssaihmisiin. Palveluekosysteemi on luonteeltaan avoin, ja sen ydinosia ovat hypermonimuotoiset asiakas-, työntekijä- ja tulkki-ihmiset sekä asiakasihmisten lähipiiri, jonka muodostavat vapaaehtoisesti heitä tukevat muut ihmiset. Palveluekosysteemissä syntyvä apu kiteytyy kompleksisten ihmiselämän ngelmavyyhtien aiheuttamien huolten helpottumiseen. Avun toteutuminen edellyttää vastavuoroista ihmisyyden tunnustamista sekä inhimillisten relaatioiden muodostumista palveluekosysteemissä. Apu realisoituu yhteisen ymmärryksen rakentuessa, hiljaisen tiedon välittyessä ja ongelmien äärellä yksin olemisen tunteen helpottuessa. Organisaatiologiikka, artefaktit, inhimillinen pääoma, rakenteet ja lainsäädäntö estävät ja tukevat avun realisoitumista. Palveluekosysteemistä leviää sen relaatioiden kautta sosiaalista koheesiota ja dissosiaatiota myös formaalin palveluekosysteemin ulkopuolelle. Tutkimus esittää, että sosiaalipalveluiden kehittämisessä tulisi huomioida ihmisyyden hypermonimuotoisuus yhtenä ihmisyyden perusominaisuutena, ei sen erityispiirteenä.

The object of this study is to understand the Finnish social service ecosystem through experiences formed at its micro level, within the context of a diverse society. The study is founded in social services, social work and service design research. The goal of the study is to discover what experience-based knowledge formed at micro level tells about diversity and the social service ecosystem; its form, parts, relations and outputs. The question is looked at through a confluence of three diverse, experiential, perspectives; the perspective of migrants who have been customers of Finnish social services, the perspective of social service workers who are specialized in migration and the perspective of interpreters. The result of the study is an experiential description of the Finnish social service ecosystem in the context of diversity.

The research data has been collected through observation, semi-structured interviews and workshops. The research participants include people, who have been users of the Finnish social services and have moved to Finland in their adulthood, and social service workers, who are specialized in supporting migrant customers. In addition to this, the research participants include interpreters, who work together with the migrant service users and the social services’ specialists. The research data has been analyzed with an applied interpretative phenomenological approach.

According to the study the service, which the social service ecosystem produces, is based on humanism, a hyper-diverse concept of humanity and the help of fellow humans. The social service ecosystem is an open system. Its key parts include hyper-diverse service users, workers and interpreters and other people and communities, who are close to the customers and voluntarily support them in various ways. The help that is formed within the service system can be summarized as alleviation to worries caused by entangled and complex human life problems. In order for this help to form, mutual recognition of each other’s subjective humanity and formation of human relations within the service ecosystem are required. Help is created when common understanding is born, tacit information is transmitted and the feeling of being alone with problems is relieved. Organizational logic, artefacts, human capital, structures and legislation prevent and enhance the help from forming. Both social cohesion and social dissociation propagate to the exterior of the formal service ecosystem through the social service ecosystem’s relations. The study suggests that in the context of social service development hyper-diversity of human beings should be considered as a basic element of humanity, not as one of its exceptional characteristics.