Porotalouden sopeutuminen ilmastonmuutokseen : miten ilmastonmuutoksen haitalliset vaikutukset voidaan minimoida? CLIMINI-hankkeen loppuraportti
Rasmus, Sirpa; Landauer, Mia; Lehtonen, Ilari; Mettiäinen, Ilona; Sorvali, Jaana; Kumpula, Jouko; Tuomenvirta, Heikki; Turunen, Minna (2023)
Rasmus, Sirpa
Landauer, Mia
Lehtonen, Ilari
Mettiäinen, Ilona
Sorvali, Jaana
Kumpula, Jouko
Tuomenvirta, Heikki
Turunen, Minna
Lapin yliopisto
2023
ISBN:978-952-337-363-1
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-363-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-363-1
Tiivistelmä
Ilmastonmuutos ei ole enää tulevaisuuden uhka, vaan jo tämän päivän todellisuutta. Poronhoitajien työympäristönä on muuttuva ilmasto, johon sopeutuminen on jatkuvaa ja kehittyvää. Suomen poronhoitoalueella lämpötilan nousu on ylittänyt maapallon keskimääräisen lämpenemisnopeuden 2–3-kertaisesti. Tämä näkyy muun muassa talvien lauhtumisena ja lumipeitteen myöhäisempänä muodostumisena. Lähivuosikymmenille ennustetut muutokset ovat samansuuntaisia kuin jo nyt havaitut. Muuttuva ilmasto vaikuttaa poron hyvinvointiin ja poronhoitotöihin paitsi suoraan, myös epäsuorasti vaikkapa laidunympäristön muutosten kautta. Elinvoimainen ja hyvinvoiva porotalous tarvitsee riittävät valmiudet sopeutumiseen ja sen suunnitteluun.
Käytännön sopeutumista ja sen suunnittelua on vahvistettava myös lainsäädännön ja tukipolitiikan keinoin. Tämän CLIMINI-hankkeen loppuraportin pääsisältö koostuu uudesta, porotalouden tuotanto- ja arvoketjun eri toimijoiden kanssa tuotetusta ilmasto- ja sopeutumistiedosta sekä sen perusteella laadituista toimenpidesuosituksista. Hankkeessa on jo aiemmin tehty yhteenveto tutkimustiedosta poronhoitoalueen ilmastonmuutoksesta ja porotaloudelle aiheutuvista vaikutuksista. Hanketta toteuttivat vuosina 2020-2023 Lapin yliopiston Arktinen keskus, Ilmatieteen laitos ja Luonnonvarakeskus. Hanke sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020; hankekoodi A7577). Työmuotoina olivat kirjallisuuskatsaukset, ilmastoaineistojen analyysi, haastattelut, työpajat (mm. nuorten kanssa alan oppilaitoksissa) sekä politiikka-analyysi. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa jo käytössä olevia ja uusia sopeutumiskeinoja porotalouden tuotanto- ja arvoketjussa (esimerkiksi poronhoitokäytänteissä tai poromatkailussa). Työskentelimme myös neljän pilottipaliskunnan kanssa, tavoitteena sopeutumiseen liittyvien hyvien toimintamallien juurruttaminen käytännön poronhoitotyöhön. Toimimme koko poronhoitoalueella, kolmessa maakunnassa: Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tässä raportissa esitämme erilaisia toimia sopeutumisen edistämiseksi porotalouden toimijoille käytännön poronhoidosta hallintoon. Tällä tavalla hanke vastaa kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman väliarvioinnissa esiin nostettuihin tarpeisiin parantaa tietoisuutta muuttuvan ilmaston vaikutuksista sekä kehittää ohjauskeinoja ja sopeutumisen välineitä porotaloudelle.
Johtopäätöksemme on, että porotaloudella on työkaluja sopeutua ilmastonmuutokseen, mutta uusiakin tarvitaan. Sopeutumistoimia tarvitaan sekä paliskunnissa että hallinnon ja yhteiskunnan tasolla. Erityisesti tulee pyrkiä kohti suunniteltua, proaktiivista sopeutumistyötä ja sopeutumiskyvyn vahvistamista. Vaikeiden luonnonolosuhteiden aiheuttamien menetysten korvaamiseen liittyvässä lainsäädännössä on parannettavaa. Maankäytön suunnittelu on vahvimpia työkaluja, jolla porotalouden sopeutumista voidaan tukea, tai sen sopeutumiskykyä murentaa. On tärkeää kehittää kriittisten luonnonolojen seurantajärjestelmiä; esimerkiksi laidunten jäätymisen tai homehtumisen havaitsemiseksi. Osaamisen ja yhteistyöverkostojen kehittäminen on myös tärkeä keino vahvistaa sopeutumiskykyä. Sekä perinteisellä tiedolla että koulutuksella on roolinsa. Elinkeino tarvitsee sopeutumissuunnitelman tai ilmastotiekartan, ja paliskunnat ja porotalousyrittäjät tarvitsevat tukea oman sopeutumisensa suunnitteluun. Käytännön työssä sopeutuminen on usein reaktiivista, eli pärjäämistä ja selviytymistä yllättävissä vaikeissa olosuhteissa. Myös paliskunnan toiminnassa tarvitaan suunnittelua, ja varautumista tuleviin muutoksiin. Vaikeiden talvien varalle osataan jo varautua. Jatkossa on varauduttava myös muiden vuodenaikojen vaikeisiin olosuhteisiin, kuten kesän pitkiin hellekausiin. Koska paliskunnat eroavat toisistaan muun muassa perinteiden, ilmaston ja laidunolojen suhteen, sopeutumisen tarpeet ja keinot ovat erilaiset. Huomiota on kiinnitettävä sopeutumistoimien toteuttamiskelposuuteen ja kestävyyteen.
Käytännön sopeutumista ja sen suunnittelua on vahvistettava myös lainsäädännön ja tukipolitiikan keinoin. Tämän CLIMINI-hankkeen loppuraportin pääsisältö koostuu uudesta, porotalouden tuotanto- ja arvoketjun eri toimijoiden kanssa tuotetusta ilmasto- ja sopeutumistiedosta sekä sen perusteella laadituista toimenpidesuosituksista. Hankkeessa on jo aiemmin tehty yhteenveto tutkimustiedosta poronhoitoalueen ilmastonmuutoksesta ja porotaloudelle aiheutuvista vaikutuksista. Hanketta toteuttivat vuosina 2020-2023 Lapin yliopiston Arktinen keskus, Ilmatieteen laitos ja Luonnonvarakeskus. Hanke sai rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta (Vipuvoimaa EU:lta 2014–2020; hankekoodi A7577). Työmuotoina olivat kirjallisuuskatsaukset, ilmastoaineistojen analyysi, haastattelut, työpajat (mm. nuorten kanssa alan oppilaitoksissa) sekä politiikka-analyysi. Keskusteluissa pohdittiin muun muassa jo käytössä olevia ja uusia sopeutumiskeinoja porotalouden tuotanto- ja arvoketjussa (esimerkiksi poronhoitokäytänteissä tai poromatkailussa). Työskentelimme myös neljän pilottipaliskunnan kanssa, tavoitteena sopeutumiseen liittyvien hyvien toimintamallien juurruttaminen käytännön poronhoitotyöhön. Toimimme koko poronhoitoalueella, kolmessa maakunnassa: Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Tässä raportissa esitämme erilaisia toimia sopeutumisen edistämiseksi porotalouden toimijoille käytännön poronhoidosta hallintoon. Tällä tavalla hanke vastaa kansallisen ilmastonmuutokseen sopeutumissuunnitelman väliarvioinnissa esiin nostettuihin tarpeisiin parantaa tietoisuutta muuttuvan ilmaston vaikutuksista sekä kehittää ohjauskeinoja ja sopeutumisen välineitä porotaloudelle.
Johtopäätöksemme on, että porotaloudella on työkaluja sopeutua ilmastonmuutokseen, mutta uusiakin tarvitaan. Sopeutumistoimia tarvitaan sekä paliskunnissa että hallinnon ja yhteiskunnan tasolla. Erityisesti tulee pyrkiä kohti suunniteltua, proaktiivista sopeutumistyötä ja sopeutumiskyvyn vahvistamista. Vaikeiden luonnonolosuhteiden aiheuttamien menetysten korvaamiseen liittyvässä lainsäädännössä on parannettavaa. Maankäytön suunnittelu on vahvimpia työkaluja, jolla porotalouden sopeutumista voidaan tukea, tai sen sopeutumiskykyä murentaa. On tärkeää kehittää kriittisten luonnonolojen seurantajärjestelmiä; esimerkiksi laidunten jäätymisen tai homehtumisen havaitsemiseksi. Osaamisen ja yhteistyöverkostojen kehittäminen on myös tärkeä keino vahvistaa sopeutumiskykyä. Sekä perinteisellä tiedolla että koulutuksella on roolinsa. Elinkeino tarvitsee sopeutumissuunnitelman tai ilmastotiekartan, ja paliskunnat ja porotalousyrittäjät tarvitsevat tukea oman sopeutumisensa suunnitteluun. Käytännön työssä sopeutuminen on usein reaktiivista, eli pärjäämistä ja selviytymistä yllättävissä vaikeissa olosuhteissa. Myös paliskunnan toiminnassa tarvitaan suunnittelua, ja varautumista tuleviin muutoksiin. Vaikeiden talvien varalle osataan jo varautua. Jatkossa on varauduttava myös muiden vuodenaikojen vaikeisiin olosuhteisiin, kuten kesän pitkiin hellekausiin. Koska paliskunnat eroavat toisistaan muun muassa perinteiden, ilmaston ja laidunolojen suhteen, sopeutumisen tarpeet ja keinot ovat erilaiset. Huomiota on kiinnitettävä sopeutumistoimien toteuttamiskelposuuteen ja kestävyyteen.