Kouluverkoista oppimisverkkoihin : koulutuksen asiantuntijoiden käsityksiä Lapin perusopetuksen tulevaisuudesta

Abstract

Perusopetuksen tulevaisuus on ollut vahvasti esillä sekä julkisessa keskustelussa että tieteellisessä tutkimuksessa. Asiaa on tarkasteltu väestörakennemuutosten, digitaalisuuden, pedagogisen kehityksen ja yhteiskunnallisten megatrendien kautta. Vuonna 2023 keskusteluun ovat nousseet erityisesti suomalaisen peruskoulutuksen oppimistuloksien taso ja digitaalisuuden vaikutukset.

Tämän tutkimuksen keskiössä on perusopetuksen tulevaisuus Lapissa. Teoreettisena taustana tarkastellaan koulutuksen tulevaisuuden tutkimusta, ennakointityötä, opetusteknologian ja digitaalisuuden merkitystä sekä perusopetuksen kehitystä Suomessa ja Lapin maakunnan perusopetuksen järjestämistä ohjaavia erityispiirteitä.

Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata perusopetuksen tulevaisuuskuvaa Lapissa. Tulevaisuuskuvan hahmottamiseksi tutkimuksessa haetaan Lapissa vaikuttavien koulutuksen asiantuntijoiden käsityksiä siitä, millaisista tekijöistä peruskoulun tulevaisuus koostuu sekä miten peruskoulutus toteutetaan käytännössä. Näiden tutkimuskysymysten avulla tavoitteena on luoda Lapin perusopetuksen tulevaisuuskuvan aihio ja vastata pääkysymykseen: ”Millainen on perusopetuksen tulevaisuus Lapin maakunnassa koulutuksen asiantuntijoiden käsitysten mukaan?”

Tutkimus edustaa design-tutkimusta, jossa aineisto on kerätty kahdessa syklissä. Ensimmäinen syklin aineisto hankittiin toukokuussa 2022 pidetyssä digitaalisessa työpajassa, johon osallistui Lapin kuntien sivistysjohtajia tai vastaavassa asemassa olevia henkilöitä sekä Lapin aluehallintoviraston opetustoimen tarkastajia tai johtajia (N=14). Heille annettiin virikemateriaalia, ja sen perusteella tutkimushenkilöt muodostivat ryhmätyöskentelynä dialogisen vuoropuhelun avulla käsityksiä perusopetuksen tulevaisuudesta. Ensimmäinen sykli sisälsi neljä vaihetta.

Ensimmäisen syklin aineisto analysoitiin fenomenografisella tutkimusotteella. Alkuperäisistä ilmauksista muodostettiin merkitysyksiköt, niistä alakategoriat sekä näistä kolme tuloskategoriaa, jotka nimettiin seuraavasti: opetuksen ja oppimisen uudistamien, koulutuksen saavutettavuuden parantaminen sekä digitalisaation luomat mahdollisuudet. Näistä luotiin fenomenografisen tulosavaruus yhdistämällä tuloskategoriat pääkategoriaksi. Näin syntyi perusopetuksen tulevaisuuskuvan aihio.

Toisen syklin aineisto kerättiin kyselyllä, jossa tutkimushenkilöitä pyydettiin arvioimaan syntyneen perusopetuksen tulevaisuuskuvan aihion toteutumisen todennäköisyyttä. Pääkategoria vahvistui tietyin täydennysehdotuksin.

Tutkimustulosten mukaan perusopetuksen tulevaisuuskuva korostaa 1) opetussuunnitelman, opetuksen ja oppimisen uudistamista edellyttäen muiden muassa opettajan roolin ja opettajankoulutuksen muuttumista, oppimisen yksilöllisyyden vahvistamista sekä oppimis- ja opiskelutaitojen kehittämistä. Perusopetuksen tulevaisuuskuvaan kuuluu myös 2) koulutuksen saavutettavuuden takaaminen ja järjestäminen uudella tapaa, mikä tarkoittaa sivistysalueiden muodostamista, kuntien yhteistyötä koulutuksen järjestämisessä ja toteutuksessa. Niin ikään keskeinen tulevaisuuskuvan tekijä on 3) digitaalisuus, joka nähdään kuntien yhteistyön, koulujen ja kuntien yhteisten opetusryhmien ja laadukkaan koulutustoiminnan edellytyksenä ja mahdollistajana. Tulevaisuuden peruskoulussa huolehditaan myös digitalisaation inhimillisyydestä ja toimivasta oppilashuollosta.

Johtopäätöksinä todetaan, että perusopetuksen tulevaisuus edellyttää mittavia muutoksia niin koulutuksen järjestämiseen, sen perusteisiin kuin myös sen pedagogiikkaan. Digitaalinen kehitys lienee muutoksen kärjessä.