The reversibility of body movements in reach-searching organisational relations

Abstract

Work organisations are made, developed, transformed, and participated in through interactions among interconnected human body movements, and therefore it is surprising how little attention they have been paid in organisational research. The body’s role is still often left to a secondary position, constructed as a vehicle, target, or hindrance for rational decision-making and other thought-based processes in organisations, or else conceptualised in the separation between organisational structures. Most often the body is simply forgotten, with the image of organisational problems presented as solvable and controllable merely through ‘brain work,’ maintaining the dualistic view of human beings as having separate bodies and minds.

The impulse to research body movements as the basis of organisational relations derived from the embodied facilitation sessions I guided in three healthcare and social services organisations. Using dance and movement therapy’s (DMT) embodied facilitation methods made me wonder how my research methods could also be in line with these practical methods, as well as the ontology of human beings they carried. This wondering caused me to realise that Maurice Merleau-Ponty’s phenomenology of the body could help me to develop a suitable methodological approach to researching the in-betweenness happening through body movements. Merleau-Ponty’s concept of ‘the flesh of the world’ became the ontological framework of this dissertation, emphasising the connections and entanglements of our beings as part of the world’s nexus. One of the concepts through which Merleau-Ponty explains this ontology is the reversibility of flesh, the comprehensiveness of all experiencing, which I started to understand as the inseparability of the movements of emotions, movements of thoughts, movements of sensations, and kinaesthetic body movements. In social relations, the reversibility of the common ‘flesh’ we are part of, refers to our immediate, reciprocal connectedness—our resonance and responsiveness with other bodies—which I reflected on from the perspective of body movements. The focus of this study is especially on movements between researcher(s) and their research environment, including research participants, colleagues, the subject of the study, the materiality of writing, and every other aspect of doing research.

While developing the body movement-based research methodology of reachsearching, I worked with the reversibility of body movements from practical, theoretical, and philosophical directions. The reach-searching methodology develops an understanding of the research process as being in constant motion, which shifts the idea of researching from ‘re-searching’ what already is to the reaching movements of the reach-searcher in their connections to ‘the flesh of the world.’ Combining the ideas of Laban movement analysis with the phenomenological view of the body as a ‘zero-point’ of any experience and perception, I considered how the researcher is always reaching out from their specific kinesphere, which I called the body situation. This combination helps to articulate the difference and uniqueness of each body situation, which becomes visible and sensible through the unique patterns of body movements.

Each of the sub-studies in this dissertation provides perspectives on how the reversibility of body movements can be taken into account in joint movements with research participants, research writing, and collaboration with colleague researchers. They all embrace the proposition that the researcher is part of their research and that this embeddedness is not a bias or a fault but rather a dynamic relation that should be made visible in embodied research on organisational relations.

This thesis opens up opportunities to rethink the ontological basis of embodiment from the perspective of the reversibility of body movements and to consider how this basis affects the ways research is done in an organisational context. I suggest that the reversibility of body movements could serve as both a philosophical and practical approach to studying how societal actions and transformations happen between related body movements, which are seen not only as expressions of individual body situations but also as instances of intercorporeal relating and thus part of larger societal transformations.

Työorganisaatiot on tehty, niitä kehitetään, muokataan ja niihin osallistutaan kehojen liikkeiden kautta. Siksi onkin hämmästyttävää, kuinka vähän kehon liikkeiden vuorovaikutuksen tutkimukseen on kiinnitetty huomiota organisaatioissa. Kehoa pidetään edelleen usein toissijaisena välineenä, kohteena tai hidasteena rationaaliselle päätöksenteolle ja muille ajatteluun perustuville prosesseille tai irrallisena organisaatioiden rakenteista. Usein keho vain unohdetaan ja samalla luodaan mielikuvaa siitä, että organisaatioissa ilmenevät ongelmat ovat ratkaistavissa ja kontrolloitavissa pelkän aivotyön avulla, mikä ylläpitää dualistista käsitystä ihmisistä, jossa kehon ja mielen ajatellaan olevan erillisiä.

Impulssi tutkia kehon liikkeitä organisaatiosuhteiden perustana syntyi kehollisista fasilitointi prosesseista, joita ohjasin kolmessa terveys- ja sosiaalialan organisaatiossa. Koska käytin fasilitoinnissa tanssi-liiketerapian (TLT) menetelmiä, aloin pohtia, kuinka tutkimusmenetelmät voisivat olla linjassa näiden menetelmien sekä niiden kantaman ontologisen ihmiskäsityksen kanssa. Tätä pohtiessani huomasin, kuinka Maurice Merleau-Pontyn kehonfenomenologia voisi auttaa minua sellaisen tutkimusmetodologian kehittämisessä, jonka kautta voisin tutkia liikkeidenvälisyyttä. Merleau-Pontyn käsitteestä ’maailman liha’ (’the flesh of the world’) tuli tutkimukseni ontologinen pohja, joka korostaa olemassa olomme yhteyksiä ja yhteenkietoutumia maailman verkostoon. Yksi käsite, jonka kautta Merleau-Ponty selittää tätä ontologiaa on käänteisyys (reversibility), joka tarkoittaa kaiken kokemisen kokonaisvaltaisuutta ja jonka aloin ymmärtää tunteiden, ajatusten, aistimusten ja kinesteettisten liikkeiden erottamattomuutena. Sosiaalisissa suhteissa tämä tarkoittaa meidän olevan yhtä maailman ’kudoksen’ kokonaisuutta ja siksi käänteisyys tarkoittaa myös kehojemme välitöntä, vastavuoroista yhteyttä, resonanssia ja eläytymistä toisten kehoihin. Näitä yhteyksiä aloin tarkastella kehon liikkeiden näkökulmasta. Tämän tutkimuksen painopiste asettuu tutkijan ja hänen tutkimusympäristönsä välisten liikkeiden tarkasteluun, jossa tutkimusympäristön muodostavat tutkimuksen osallistujat, kollegat, tutkimusaihe, kirjoittamisen materiaalisuus ja kaikki muut tutkimuksen tekemiseen liittyvät tekijät.

Kehittäessäni kehon liikkeisiin pohjautuvaa reach-searching-tutkimusmetodologiaa työskentelin liikkeen käänteisyyden kanssa niin käytännöllisistä, teoreettisista kuin filosofisista näkökulmista käsin. Reach-searching englanninkielisenä käsitteenä kääntää ajatuksen tutkimuksesta jonkin olemassa olevan uudelleen etsimisenä (re-search) tutkijan kurkotteleviksi (reaching) liikkeiksi ’maailman lihassa’. Yhdistäessäni Labanin liikeanalyysin ajatuksia fenomenologiseen ymmärrykseen kehosta kaiken havainnoinnin ja kokemisen ’nollapisteenä’, työskentelin ajatuksen kanssa, jonka mukaan tutkija kurkottelee aina omasta kinesfääristään, eli henkilökohtaisesta liikkumatilastaan käsin kohti tutkimusaiheensa parempaa ymmärtämistä. Ryhdyin kutsumaan tätä henkilökohtaista liikkumatilaa kehosituaatioksi. Tämä käsite pitää sisällään ymmärryksen jokaisen liikkujan yksilöllisistä liiketottumuksista, joiden havainnointi auttaa hahmottamaan jokaisen ihmisen erilaisuutta. Liikkeiden käänteisyyden ymmärrys auttaa näin ollen tiedostamaan jokaisen tutkimusasetelman ainutlaatuisuutta sekä organisaatioissa tapahtuvan vuorovaikutuksen kompleksisuutta.

Jokainen tämän tutkimuksen osajulkaisuista avaa näkökulmia siihen, kuinka kehon liikkeiden käänteisyys voidaan ottaa huomioon liikkeissämme tutkimukseen osallistuvien, tutkimuskirjoittamisen ja tutkimusyhteistyössä kollegoidemme kanssa. Kaikissa osajulkaisuissa tulee näkyväksi ajatus, jonka mukaan tutkija on osa tutkimustaan eikä hänen uppoutuneisuuttaan tutkimukseen käsitellä tutkimuksen heikkoutena vaan osana dynaamista suhdetta, joka tulisi tehdä näkyväksi.

Tutkimukseni tarkoituksena on avata mahdollisuuksia ajatella kehollisuutta liikkeiden käänteisyyden kautta ja pohtia tämän lähtökohdan merkityksiä organisaatioissa tehtävään tutkimukseen. Kehon liikkeiden käänteisyyden pohtiminen filosofisena ja käytännöllisenä lähestymistapana avaa näköaloja siihen, millä tavoin yhteiskunnallinen toiminta ja muutokset tapahtuvat kehojen liikkeiden yhteenkietoutumana. Kehon liikkeet eivät näin ollen ole ainoastaan yksilöllisten kehosituaatioiden ilmauksia vaan yhteistä liikettä, osana laajempaa sosiaalista verkostoa.