Formaali vastavuoroinen vertaisoppiminen korkeakoulussa : kasvatustieteellinen kehittämistutkimus

Abstract

Oppiminen on sosiaalinen ilmiö. Tämän tunnistaminen ja siihen liittyvien pedagogisten käytäntöjen kehittäminen on korkeakouluissa tärkeää. Tässä tutkimuksessa lähestytään asiaa tutkimalla vastavuoroista vertaisoppimista korkeakoulussa. Tutkimuksen tavoitteena oli vastavuoroisen vertaisoppimisen teorian kehittäminen ja Oulun ammattikorkeakoulussa olevan study group (SG) -vertaisoppimisen käytännön tutkiminen ja kehittäminen. SG-käytäntö ymmärretään tässä tutkimuksessa opiskelijoiden pitkäkestoisena tasa-arvoisena vertaisoppimisen ryhmänä. Tutkimuksessa hyödynnettiin kehittämistutkimusta.

Tutkimuskysymykset olivat seuraavat: 1. Millaiset ovat korkeakoulun SG-käytännön kehittämisperiaatteet, jotka tukevat opiskelijoiden oppimista, opintojen etenemistä, työelämätaitojen kehittymistä ja opintoihin kiinnittymistä opettajien ja opiskelijoiden mukaan? 2. Millainen on korkeakoulun vastavuoroisen vertaisoppimisen teoreettinen viitekehys? Kehittämistutkimuksen mukaisesti tutkimus ja siihen liittyvä kehittäminen eteni vaiheittain. Tutkimuksen vaiheita oli kolme, ongelma-analyysi-, kehittämis- ja arviointivaihe, jotka sisälsivät yhteensä viisi sykliä.

Ongelma-analyysivaiheessa toteutettiin kolme sykliä, jossa ensimmäisessä selvitettiin, miten SG-käytäntö oli kehittynyt ja millaiset olivat sen aiemmat toimintatavat, nykyiset tarpeet ja konteksti. Aineisto kerättiin kahden asiantuntijan haastattelulla ja käytännöllisillä dokumenttilähteillä (n = 5). Toisen syklin tavoitteena oli selvittää, millainen SG-käytäntö oli opettajien mukaan ja miten käytäntö oli yhteydessä oppimiseen, opintojen etenemiseen, työelämätaitoihin ja yhteisöön kiinnittymiseen. Toisen syklin aineisto kerättiin opettajien haastatteluilla (n = 6). Kolmannessa ja ongelma-analyysivaiheen päättävässä syklissä kerättiin opiskelijoiden (n = 66) kokemuksia SG-käytännöstä kyselyllä samojen teemojen mukaisesti kuin opettajien haastatteluissa.

Ensimmäisessä ja toisessa syklissä aineiston analysoinnissa käytettiin laadullista sisällönanalyysia. Kolmannen syklin aineisto analysoitiin käyttämällä kuvailevaa tilastollista analyysia sekä faktori- ja reliabiliteettianalyysia. Ongelma-analyysi tuotti selkeän käsityksen SG-käytännöstä, siihen liittyvistä haasteista ja kehittämiskohteista. Näistä johdettiin SG-käytännön prototyyppi ja alustavat kehittämisperiaatteet. Ongelma-analyysivaiheen lopuksi pohdittiin myös, mitä tutkimustuloksista seurasi vertaisoppimisen teoreettisen viitekehyksen luomiselle.

Kehittämisvaiheessa toteutettiin tutkimuksen neljäs sykli, jossa testattiin SG-käytännön prototyyppiä ja samalla pyrittiin tarkentamaan ja parantamaan SG-käytäntöä. Neljännen syklin aineisto kerättiin opiskelijoiden oppimistehtävän (n = 46) avulla ja analysoitiin laadullisella sisällönanalyysilla. Lopuksi pohdittiin, mitä kehittämisvaiheen tuloksista seurasi vertaisoppimisen teoreettisen viitekehyksen luomiselle. Viimeisessä, eli arviointivaiheessa, toteutettiin tutkimuksen viides sykli, jossa laadittiin SG-käytännölle kehittämisperiaatteet ja luotiin formaali vastavuoroinen vertaisoppiminen korkeakoulussa -viitekehys. Nämä ovat tutkimuksen päätuloksia.

SG-käytäntöön luotiin yhdeksän kehittämisperiaatetta, jotka on tarkoitettu tukemaan SG-käytännön rakentamista ja käyttöä korkeakoulukontekstissa. Kehittämisperiaatteet ovat seuraavat: 1. Tunnista SG-käytäntö 3–5 opiskelijan muodostamaksi pienryhmäksi, joka oppii itsenäisesti ja pitkäaikaisesti. 2. Rakenna SG-käytäntö vastavuoroiseksi vertaisoppimiseksi, jossa opiskelijat ovat tasa-arvoisia. 3. Integroi SG-käytäntö formaaliin oppimiseen. 4. Rakenna SG-käytäntö pakolliseksi osaksi opintoja. 5. Huomioi SG-ryhmän jäsenten ajankäyttömahdollisuudet. 6. Käytä SG-ryhmiä yksilö- ja ryhmätehtävissä. 7. Hyödynnä SG-käytäntöä oppimisen ja opintojen etenemisen tukena. 8. Hyödynnä SG-käytäntöä työelämätaitojen opettamisessa. 9. Hyödynnä SG-käytäntöä yhteisöön kiinnittymistä edistävänä tekijänä.

Tutkimuksessa luotu formaali vastavuoroinen vertaisoppiminen korkeakoulussa -viitekehys rakentuu viidestä eri teoreettisesta käsitteestä: vastavuoroisesta vertaisoppimisesta, sosiaalisesta oppimisesta, yhteisöllisestä oppimisesta, yhteistoiminnallisesta oppimisesta ja formaalista vertaisoppimisesta. Jokaisesta käsitteestä tunnistetaan oleelliset piirteet vertaisoppimisen kannalta.

SG-käytännön kehittämisperiaatteet ja viitekehys on tarkoitettu ensisijaisesti korkeakoulun opettajille, opiskelijoille ja suunnittelijoille sekä korkeakoulupedagogiikan tutkijoille ja kehittäjille tukemaan korkeakouluoppimisen ja -pedagogiikan sekä vertaisoppimisen kehittämistä.

Learning is a social phenomenon. Recognising this and developing related pedagogical practices is important in higher education. This study approaches this issue by exploring reciprocal peer learning in higher education. The aim of the study was to develop the theory of reciprocal peer learning and to explore and develop the practice of study group (SG) peer learning at Oulu University of Applied Sciences. In this study, the SG practice is understood as a long-term peer learning group of students on equal terms. The study made use of design research.

The research questions of this study were: 1. What are the design principles of SG practice in higher education that support students’ learning, progression, working life skills and student engagement according to teachers and students? 2. What is the theoretical framework of reciprocal peer learning in a higher education institution? In line with design-based research, the research and related development proceeded in stages. There were three phases: problem analysis, development and evaluation, comprising five cycles in total.

In the problem analysis phase, three cycles were carried out, the first of which identified how the SG practice had evolved, its past practices, current needs and context. The data consisted of two expert interviews and documents of practice (n = 5). The aim of the second cycle was to find out what teachers perceived the SG practice to be like and how the practice was related to learning, progression, working life skills and student engagement. Data for the second cycle were collected through interviews with teachers (n = 6). In the third cycle, which was the final cycle of the problem analysis phase, students’ experiences of the SG practice were collected through a questionnaire (n = 66) using the same themes as in the teacher interviews.

In the first and second cycles, qualitative content analysis was used to analyse the data. In the third cycle, data were analysed using descriptive statistical analysis and factor and reliability analysis. This problem analysis provided a clear understanding of the existing SG practice, its challenges and development areas. Based on this, SG practice prototype and initial design principles were created. The problem analysis phase was closed by reflecting on what the consequences of the research results meant for the creation of the theoretical framework of peer learning.

In the development phase, a fourth cycle of the study was carried out to test the prototype SG practice while refining and improving the SG practice. Data for the fourth cycle was collected through a student learning task (n = 46) and analysed using qualitative content analysis. The development phase was closed by reflecting on what the consequences of the development phase results meant for the creation of the theoretical framework of peer learning. Finally, in the last, evaluation phase, a fifth cycle was carried out to device design principles for the SG practice and to create a framework for formal reciprocal peer learning in higher education. These are the main outcomes of the research.

A total of nine design principles to support the construction and use of SG practice in the higher education context were created. The design principles are: 1. Identify the SG practice as a small group of 3-5 students who learn independently and over a long period of time. 2. Structure SG as a reciprocal peer learning process in which students are equal. 3. Integrate SG into formal learning. 4. Build SG into a compulsory part of studies. 5. Take into account the time constraints of SG group members. 6. Use SG groups for individual and group activities. 7. Use SGs to support learning and progression in studies. 8. Use the SG approach to teach work-life skills. 9. Use SG as a tool for student engagement.

The framework for formal reciprocal peer learning in higher education created in the study is constructed with five theoretical concepts: reciprocal peer learning, social learning, collaborative learning, cooperative learning and formal peer learning. In each of the concepts features relevant to peer learning are recognized.

The development principles of SG practice and the created framework will primarily support higher education teachers, students and instructional designers, researchers and developers in higher education pedagogy to support their work in developing learning, pedagogy and peer learning in higher education pedagogy.