Positiivinen johtaminen uusin silmin : kokemuksen tutkimus ymmärrystä lisäämässä
Salmi, Ilkka (2024)
Salmi, Ilkka
Lapin yliopisto
2024
ISBN:978-952-337-411-9
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-411-9
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-411-9
Tiivistelmä
Tämän hallintotieteen ja johtamisen psykologiaan sijoittuvan väitöstutkimuksen aiheena on positiivisen johtamisen ymmärtämisen lisääminen. Positiivisuuskonseptin alati läsnä oleva näkyvyys etenkin johtamiseen liitettynä tai päälle liimattuna ilmiönä kuvaa vahvasti nykyhetken työelämää. Positiivinen johtaminen on ollut itse asiassa ajankohtainen konsepti tieteen kentällä jo muutaman vuosikymmenen ja työelämän käytännöissä melkein yhtä kauan. Positiivisuuteen ja täten myös positiiviseen johtamiseen liittyy kuitenkin paljon itsestään selvinä pidettyjä tulkintoja ja tästä johtuvaa epäselvyyttä siitä, mitä positiivinen johtaminen todella on. Positiivisen johtamisen tutkimuskenttää ovat hallinneet positivistisen perinteen mukailemana psykometriikan työkalut hypoteeseista positiivisen johtamisen ja toisten muuttujien välisiin korrelaatioihin. Tämä on selittänyt pitkälti muuttujien yhteyksiä, mutta ei niinkään muuttujia itseään, mukaan lukien positiivista johtamista. Nyt väitöstutkimuksen tarkoituksena on pyrkiä lisäämään positiivisen johtamisen ymmärrystä kokemuksen tutkimuksen lähestymistapoja hyödyntäen. Tutkimuksessa kysyn, mikä merkitys kokemuksen tutkimuksella on positiivisen johtamisen ymmärtämiselle ja miten kokemuksen tutkimusta voidaan hyödyntää positiivisen johtamisen käytännöissä.
Väitöstutkimukseni on artikkelimuotoinen ja sisältää neljä vertaisarvioitua osajulkaisua ja yhteenveto-osan. Osajulkaisuista kolme on alkuperäistutkimuksia ja yksi on teoreettinen. Kolmen alkuperäistutkimuksen aineistot olen kerännyt vuosien 2010 ja 2015 välillä. Aineistot kerättiin hyödyntäen sähköposti- ja kirjekyselyä, yksilöhaastatteluita sekä ohjattua fokusryhmäkeskustelua. Sähköposti- ja kirjekyselyyn vastasivat johtajat ja aineisto analysoitiin hyödyntäen fenomenografiaa. Yksilöhaastatteluissa oli sekä johtajia että työntekijöitä ja aineisto analysoitiin hyödyntäen fenomenologista metodia, EKA-mallia. Ohjatussa fokusryhmäkeskustelussa oli mukana vain johtajia, ja aineiston analyysissä hyödynnettiin integroivaa diskurssianalyysiä. Teoreettisen osajulkaisun panos näyttäytyy teoreettisessa taustoituksessa.
Väitöstutkimuksessa on hyödynnetty aineistojen analyysissa uusia metodeja. Fenomenologisen metodin EKA-mallia hyödynnettiin ensimmäisen kerran tässä tutkimuksessa. Siinä tarkoituksena on tutkia kokemusten sijaan kokemuslaatuja, jotka ovat tunne, tieto ja oletus. Integroiva diskurssianalyysi perustuu puolestaan diskursiivisen psykologian ja kriittisen diskurssianalyysin muodostamaan yhdistelmään, jossa tarkoituksena on tutkia vuorovaikutusta neljän kerroksellisen tason välityksellä. Nämä tasot tuottavat tietoa vuorovaikutuksessa ilmenevistä merkityksistä, merkitysten perusteluista, esitettyjen merkitysten vaikutuksista osapuolen asemaan ja positioihin sekä yhteyksistä organisaatioin toimintatapoihin ja valtaan. Perinteisen fenomenografisen analyysin fokus on erilaisten positiivisen johtamiseen liitettyjen käsitysten vaihtelussa.
Väitöstutkimuksen tulokset luovat ymmärrystä positiiviseen johtamiseen kolmen eri lähestymistavan kautta. Fenomenologisen metodin EKA-malli tuotti positiivisen johtamisen kokemuksia kolmen kokemuslaadun, tunne, tieto ja oletus, muodossa. Yleisin kokemuslaatu oli tieto, ja sen jälkeen tunne ja oletus, tässä järjestyksessä. Toinen merkittävä ulottuvuus, joka tutkimuksessa selvisi, oli positiivisen johtamisen kolme kokemusmaailmaa: johtajan ja työntekijöiden erillinen sekä molempien yhteinen kokemusmaailma. Työntekijöiden kokemusmaailma näyttäytyi monipuolisempana kuin johtajien, eli se sisälsi enemmän erilaisia kokemuksia. Johtajien ja työntekijöiden yhteinen kokemusmaailma oli yllättävän laaja. Fenomenografinen analyysi puolestaan tuotti kolme kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat osaltaan positiivisen johtamisen kokonaiskuvaa. Tärkeänä osana ovat myös kuvauskategorioihin sisälletyt merkityskategoriat, jotka antavat puolestaan yksityiskohtaisempaa kuvaa positiivisen johtamiseen liittyvästä vaihtelusta. Tämä vaihtelu näkyi kuvauskategorioiden välityksellä ja kertoi roolivaihtelusta eli siitä, että positiivista johtamista tuottavat muutkin kuin johtaja, kuten työntekijät. Merkityskategorioiden kautta tuli näkyväksi positiivisen johtamisen toimintatapoja ja etenkin epätavallisia toimintatapoja. Integroiva diskurssianalyysi tuotti analyysin pohjalta jokaiselle neljälle tasolle positiivisen johtamisen sisältöjä, jotka syntyivät johtajien keskinäisessä keskustelussa kielellisen vuorovaikutuksen välityksellä. Tulokset tuovat esiin sen, että työyhteisön vuorovaikutuksessa on nyansseja, joita ei itse vuorovaikutustilanteessa välttämättä edes huomaa. Tarkemmin tarkasteluna vuorovaikutuksesta löytyy erilaisia tapoja puhua positiivisesta johtamisesta, hallitsevia merkityksiä, haastavia vastanäkökulmia, erilaisia näkökulmien perusteluja, tiettyjä toimijoiden positioita ja niiden mahdollisia siirtoja, yhteyksiä organisaation toimintatapoihin ja huomaamattomia valtataisteluita, joilla kaikilla on omat seuraamuksensa positiivisen johtamisen tilaan työyhteisössä.
Tulosten pohjalta syntyi neljä johtopäätösaluetta: 1) kokemuksen tutkimus auttaa ymmärtämään positiivista johtamista tilannesidonnaisena ilmiönä, 2) kokemuksen tutkimus auttaa näkemään positiivisen johtamisen roolivaihtelut ja epätavalliset toimintatavat, 3) kokemuksen tutkimus auttaa tuomaan ilmi positiivisen johtamisen määritelmälliset haasteet ja 4) väitöstutkimus rikastuttaa kokemuksen tutkimuksen metodiikkaa kokemuslaatujen analyyttisella ulottuvuudella. Väitöstutkimuksen panos positiivisen johtamisen tieteenkentälle näkyy tilannesidonnaisuuden huomioimisena, joka on jäänyt aiemmin pitkälti vähemmälle huomiolle positiivisen johtamisen tutkimuksissa. Samoin positiivisen johtamisen roolivaihtelut auttavat näkemään ilmiön eri valossa. Lisäksi on tärkeää pyrkiä tarkemmin määrittelemään sekä positiivisuus johtamisen kontekstissa että kokemus, sillä ne auttavat hahmottamaan tarkemmin, mitä ja miten esimerkiksi positiivisia tunteita koetaan. Käytännön sovellusten näkökulmasta positiivinen johtaminen hyötyy huomioimalla eri tilanteet niihin sopivalla tavalla. Näissä eri tilanteissa työntekijöiden eri kokemuslaatujen ja merkitysten tunnistaminen korostuu, jotta positiivinen johtaminen voidaan räätälöidä sopivaksi. Konkreettisen osaamisen lisääminen myös eri kokemuslaatujen tunnistamiseen voi työyhteisössä auttaa positiivisen johtamisen tilanteita. Positiivista johtamista voivat toteuttaa myös muut kuin johtaja ja tämä on merkityksellistä positiivisuuden leviämisessä työyhteisössä. Lopulta positiivisen määritteleminen työyhteisössä on hyvä rakentaa mahdollisimman paikallisesti pohjaamalla työyhteisön arkeen ja johtajan ja työntekijöiden kokemuksiin.
Väitöstutkimukseni on artikkelimuotoinen ja sisältää neljä vertaisarvioitua osajulkaisua ja yhteenveto-osan. Osajulkaisuista kolme on alkuperäistutkimuksia ja yksi on teoreettinen. Kolmen alkuperäistutkimuksen aineistot olen kerännyt vuosien 2010 ja 2015 välillä. Aineistot kerättiin hyödyntäen sähköposti- ja kirjekyselyä, yksilöhaastatteluita sekä ohjattua fokusryhmäkeskustelua. Sähköposti- ja kirjekyselyyn vastasivat johtajat ja aineisto analysoitiin hyödyntäen fenomenografiaa. Yksilöhaastatteluissa oli sekä johtajia että työntekijöitä ja aineisto analysoitiin hyödyntäen fenomenologista metodia, EKA-mallia. Ohjatussa fokusryhmäkeskustelussa oli mukana vain johtajia, ja aineiston analyysissä hyödynnettiin integroivaa diskurssianalyysiä. Teoreettisen osajulkaisun panos näyttäytyy teoreettisessa taustoituksessa.
Väitöstutkimuksessa on hyödynnetty aineistojen analyysissa uusia metodeja. Fenomenologisen metodin EKA-mallia hyödynnettiin ensimmäisen kerran tässä tutkimuksessa. Siinä tarkoituksena on tutkia kokemusten sijaan kokemuslaatuja, jotka ovat tunne, tieto ja oletus. Integroiva diskurssianalyysi perustuu puolestaan diskursiivisen psykologian ja kriittisen diskurssianalyysin muodostamaan yhdistelmään, jossa tarkoituksena on tutkia vuorovaikutusta neljän kerroksellisen tason välityksellä. Nämä tasot tuottavat tietoa vuorovaikutuksessa ilmenevistä merkityksistä, merkitysten perusteluista, esitettyjen merkitysten vaikutuksista osapuolen asemaan ja positioihin sekä yhteyksistä organisaatioin toimintatapoihin ja valtaan. Perinteisen fenomenografisen analyysin fokus on erilaisten positiivisen johtamiseen liitettyjen käsitysten vaihtelussa.
Väitöstutkimuksen tulokset luovat ymmärrystä positiiviseen johtamiseen kolmen eri lähestymistavan kautta. Fenomenologisen metodin EKA-malli tuotti positiivisen johtamisen kokemuksia kolmen kokemuslaadun, tunne, tieto ja oletus, muodossa. Yleisin kokemuslaatu oli tieto, ja sen jälkeen tunne ja oletus, tässä järjestyksessä. Toinen merkittävä ulottuvuus, joka tutkimuksessa selvisi, oli positiivisen johtamisen kolme kokemusmaailmaa: johtajan ja työntekijöiden erillinen sekä molempien yhteinen kokemusmaailma. Työntekijöiden kokemusmaailma näyttäytyi monipuolisempana kuin johtajien, eli se sisälsi enemmän erilaisia kokemuksia. Johtajien ja työntekijöiden yhteinen kokemusmaailma oli yllättävän laaja. Fenomenografinen analyysi puolestaan tuotti kolme kuvauskategoriaa, jotka kuvaavat osaltaan positiivisen johtamisen kokonaiskuvaa. Tärkeänä osana ovat myös kuvauskategorioihin sisälletyt merkityskategoriat, jotka antavat puolestaan yksityiskohtaisempaa kuvaa positiivisen johtamiseen liittyvästä vaihtelusta. Tämä vaihtelu näkyi kuvauskategorioiden välityksellä ja kertoi roolivaihtelusta eli siitä, että positiivista johtamista tuottavat muutkin kuin johtaja, kuten työntekijät. Merkityskategorioiden kautta tuli näkyväksi positiivisen johtamisen toimintatapoja ja etenkin epätavallisia toimintatapoja. Integroiva diskurssianalyysi tuotti analyysin pohjalta jokaiselle neljälle tasolle positiivisen johtamisen sisältöjä, jotka syntyivät johtajien keskinäisessä keskustelussa kielellisen vuorovaikutuksen välityksellä. Tulokset tuovat esiin sen, että työyhteisön vuorovaikutuksessa on nyansseja, joita ei itse vuorovaikutustilanteessa välttämättä edes huomaa. Tarkemmin tarkasteluna vuorovaikutuksesta löytyy erilaisia tapoja puhua positiivisesta johtamisesta, hallitsevia merkityksiä, haastavia vastanäkökulmia, erilaisia näkökulmien perusteluja, tiettyjä toimijoiden positioita ja niiden mahdollisia siirtoja, yhteyksiä organisaation toimintatapoihin ja huomaamattomia valtataisteluita, joilla kaikilla on omat seuraamuksensa positiivisen johtamisen tilaan työyhteisössä.
Tulosten pohjalta syntyi neljä johtopäätösaluetta: 1) kokemuksen tutkimus auttaa ymmärtämään positiivista johtamista tilannesidonnaisena ilmiönä, 2) kokemuksen tutkimus auttaa näkemään positiivisen johtamisen roolivaihtelut ja epätavalliset toimintatavat, 3) kokemuksen tutkimus auttaa tuomaan ilmi positiivisen johtamisen määritelmälliset haasteet ja 4) väitöstutkimus rikastuttaa kokemuksen tutkimuksen metodiikkaa kokemuslaatujen analyyttisella ulottuvuudella. Väitöstutkimuksen panos positiivisen johtamisen tieteenkentälle näkyy tilannesidonnaisuuden huomioimisena, joka on jäänyt aiemmin pitkälti vähemmälle huomiolle positiivisen johtamisen tutkimuksissa. Samoin positiivisen johtamisen roolivaihtelut auttavat näkemään ilmiön eri valossa. Lisäksi on tärkeää pyrkiä tarkemmin määrittelemään sekä positiivisuus johtamisen kontekstissa että kokemus, sillä ne auttavat hahmottamaan tarkemmin, mitä ja miten esimerkiksi positiivisia tunteita koetaan. Käytännön sovellusten näkökulmasta positiivinen johtaminen hyötyy huomioimalla eri tilanteet niihin sopivalla tavalla. Näissä eri tilanteissa työntekijöiden eri kokemuslaatujen ja merkitysten tunnistaminen korostuu, jotta positiivinen johtaminen voidaan räätälöidä sopivaksi. Konkreettisen osaamisen lisääminen myös eri kokemuslaatujen tunnistamiseen voi työyhteisössä auttaa positiivisen johtamisen tilanteita. Positiivista johtamista voivat toteuttaa myös muut kuin johtaja ja tämä on merkityksellistä positiivisuuden leviämisessä työyhteisössä. Lopulta positiivisen määritteleminen työyhteisössä on hyvä rakentaa mahdollisimman paikallisesti pohjaamalla työyhteisön arkeen ja johtajan ja työntekijöiden kokemuksiin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [390]