Sankareita, taistelijoita, mystikoita ja marttyyreitä : narratiivinen tutkimus psykoosin kokeneiden omaelämänkerrallisissa teksteissä ilmenevistä kertomustyypeistä

Abstract

Tässä sosiaalityön tieteenalaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan psykoosia kokemuksellisena ja kerrottuna tilana. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten psykoosin kokeneet jäsentävät kertomuksellisesti suhdettaan sairauteensa ja millä tavalla he jäsentävät suhteensa toimintaympäristöönsä. Tutkimuksen tausta nojautuu sosiaalisen behaviorismin ja narratiivisen tutkimuksen teorioihin. Sosiaalinen behaviorismi toimii teoreettisena apuvälineenä psykoosikokemuksen ymmärtämisessä. Narratiivinen teorian avulla puolestaan lähestytään psykoosikokemuksesta kertomista ja aineiston analyysiä. Tutkimus nojautuu epistemologisilta ja ontologisilta sitoumuksiltaan ajatukseen, että mikään tarina ei synny tyhjiössä vaan aina suhteessa ympäröivään kulttuuriseen ja sosiaaliseen ympäristöön, jossa se kerrotaan. Tarinan kertoja on osa tuota ympäristöä ja kantaa sen oletuksia, arkkityyppisiä kertomusmalleja ja tulkintoja itsestään osana itseään.

Tutkimuksen aineisto koostuu 28 omaelämäkerrallisesta kirjoituksesta. Kirjoittajat ovat osallistuneet vuonna 1996 Suomen Mielenterveysseuran keräämään kirjoituskilpailuun. Tutkimusaineistoksi valikoitiin kaikki minämuotoiset kertomukset, joissa mainittiin kertojan sairastavan tai hänelle diagnosoidun skitsofrenian tai psykoosin tai kuvattiin sairauteen kuuluvan psykoottisuutta, hallusinaatioita, harhoja ja paranoidisuutta. Aineisto on analysoitu kolmessa vaiheessa 1) Kokonaisluenta ja narratiivisen rakenteen analysointi, 2) Kertomustyypin ja kertojan arkkityypin analysointi ja 3) Juonen, yksilön (moraalisen) kertomuksen ja kertojan muutoksen analysointi.

Tutkimustuloksina syntyi neljä kertomustyyppiluokkaa: Mystikon, Taistelijan, Marttyyrin ja Sankarin kertomukset. Ne kuvaavat eri tavoin psykoosin ja siitä kuntoutumisen kokemusta: päähenkilön muutosta, suhdetta toisiin ja ympäristöön. Muutos ilmeni etenkin omakuvassa ja koetussa yhteiskunnallisessa ja sosiaalisessa roolissa. Sairauden syy yhdistettiin joko sisäisiin, sosiaalisiin tai biolääketieteellisiin prosesseihin. Väitän, että palvelujärjestelmässä pitäisi tunnistaa paremmin erilaisia kertomustyyppejä, koska kertomustyyppien erilainen suhtautuminen omaan sairastumiseensa ja sairauden koettu syy vaikuttaa siihen, minkälaisista hoito- ja kuntoutusmalleista kertoja voisi hyötyä.

This social work dissertation examines psychosis as an experiential and narrated state. The aim of the study is to find out how those who have experienced psychosis narratively structure their relationship with their illness and how they structure their relationship with their environment. The background of the study is based on theories of social behaviorism and narrative research. Social behaviorism serves as a theoretical tool for understanding the experience of psychosis. Narrative theory, on the other hand, approaches the narration of psychosis experiences and the analysis of data. Based on its epistemological and ontological commitments, the research leans on the idea that no story is born in a vacuum, but always in relation to the surrounding cultural and social environment in which it is told. The teller of the narrative is part of that environment and carries its assumptions, archetypal narrative models and interpretations of himself as a part of own existence.

The research material consists of 28 autobiographical writings. The authors participated in a writing competition collected by the Finnish Association for Mental Health in 1996. All self-formed narratives that mentioned that the narrator had schizophrenia or psychosis or that had been diagnosed with schizophrenia or psychosis were selected as research material, or that the illness included psychoticism, hallucinations, delusions and paranoidity. The data has been analyzed in three phases: 1) Comprehensive reading and analysis of narrative structure, 2) Analysis of narrative type and narrator archetype, and 3) Analysis of plot, individual (mora) narrative, and narrator transformation.

The research results are four categories of narrative types: the stories of the Mystic, the Fighter, the Martyr and the Hero. They describe in different ways the experience of psychosis and its rehabilitation: the protagonist’s transformation, relationship with others and the environment. The change was particularly evident in self-image and perceived social and social role. The cause of the disease was linked to either internal, social or biomedical processes. I argue that the service system should better identify different types of narratives, because the different attitudes of the narrative types towards their own illness and the perceived cause of the illness affect what kind of treatment and rehabilitation models the narrator could benefit from.