Tutkimus lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyöstä lapsen sukulaissijoitusprosessissa

Abstract

Tämä on moniaineistoinen kuvaileva laadullinen tutkimus, jossa tarkastellaan lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden sukulaissijoituksen arviointi- ja päätöksentekoprosessia, kun sukulaisperhettä arvioidaan huostaanotetun lapsen sijaishuoltopaikaksi. Tutkimus sijoittuu lastensuojelun ja institutionaalisen rajan kontekstiin, jossa lapsen perhesuhteet ja sukulaisen rooli muuttuvat lastensuojelun toimenpiteenä. Se tuo esiin sukulaissijoituksen erityisyyden sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyössä sekä lapsen sijaishuollon aikana.

Tutkimus on teoreettismetodologisilta lähtökohdiltaan aineistolähtöinen laadullinen tutkimus, joka kiinnittyy sosiaaliseen konstruktionismiin. Tutkimuksen tehtävänä on vastata seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitä sukulaissijoitusten arviointiprosessissa arvioidaan? Millaista tietoa lastensuojelun sosiaalityöntekijät käyttävät päätöksenteossa? Tutkimusaineistot koostuvat neljästä sosiaalityöntekijöiden fokusryhmähaastattelusta, neljän sukulaisperheen arviointiprosessin havainnointiaineistosta ja seitsemän lapsen asiakaskertomusaineistosta. Aineistot on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Keskeisinä tuloksina sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuus näyttäytyy erilaisia tietoja keräävänä syventyvänä arviointi- ja päätöksentekoprosessina, jossa etsitään mahdollisuuksia toteuttaa lapsen sijoitus sukulaisperheeseen. Tutkimus havainnollistaa kiintymyssuhdeteoreettisten lähtökohtien hallitsevan roolin sijoituksen perusteena ja tarpeen hahmottaa monimuotoisia tekijöitä osana perhesuhteita ja niiden vaikutuksia lapsen hyvinvointiin. Sosiaalityöntekijöiden arviointi- ja päätöksentekotyössä keskiössä on aina lapsen etu, johon kiinnittyy myös sijaishuollon pysyvyyden tavoittelu sekä lapsen hyvinvointia haastavien riskien arviointi. Parhaimmillaan lapsen sijoitus sukulaisille edistää lapsen hyvinvointia ja kiinnittää lasta suvun suhteisiin. Suvussa on vetovoimatekijöitä, jotka mahdollistavat lapsen sijoituksen sukulaisille. Lapsen hyvinvointia voivat kuitenkin haastaa suvun ristiriitaiset suhteet ja sukulaisen vanhemmuuden taidot vastata haavoittavia tekijöitä kohdanneiden lasten tarpeisiin.

Tutkimus vahvistaa sosiaalityön käytäntöä ja tietoteoreettista perustaa sekä antaa tietoa sosiaalityöntekijöiden työstä sukulaissijoitusten arviointi- ja päätöksentekoprosessissa. Tutkimus tekee näkyväksi sosiaalityöntekijöiden yksilökohtaiset päätökset sijoittaa lapsi sukulaisperheeseen ja toiveen sukulaissijoituksen ensisijaisuudesta lapsen sijaishuoltopaikkana.

This is a multi-dataset descriptive qualitative study that examines the process of assessing and decision-making on kinship placement of child protection social workers when a related family is assessed as a place of substitute care for a child who has been taken into care. The study is placed in the context of child protection and the institutional border, where the child’s family relationships and the role of the relative change as a child protection measure. It highlights the specificity of kinship placement in the assessment and decision-making work of social workers and during the child’s foster care.

From a theoretical methodological point of view, the study is a data-driven qualitative study that leans on the principles of social constructionism. The task of the study is to answer the following research questions: What is evaluated in the process of assessing kinship placement? What kind of information do child protection social workers use in decision-making? The research data consists of four focus group interviews with social workers, observation material from the assessment process of four relatives and client records of seven children. The data has been analysed with data-driven content analysis.

The key results of the social workers’ expertise are seen in an in-depth assessment and decision-making process that collects various kinds of information, seeking opportunities to implement the kinship placement of a child. The study illustrates the dominant role of attachment theoretical starting points as a basis for placement and the need to perceive diverse factors as part of family relationships and their effects on a child’s well-being. The assessment and decision-making work of social workers always focuses on the best interests of the child, which also includes the pursuit of permanence in substitute care and the assessment of risks that challenge the child’s well-being. At best, placing a child with relatives promotes the child’s well-being and engages the child in family relationships. There are attractive factors in the family that make it possible to place the child with relatives. However, a child’s well-being can be challenged by conflicting family relationships and a relative’s parenting skills to meet the needs of children who have encountered wounding life situations and events.

The research strengthens the practice and epistemological basis of social work and provides information on the work of social workers in the evaluation and decisionmaking process of kinship placements. Research makes visible social workers’ childfocused decisions to place a child in a relative’s family and the wish to prioritize kinship placement as a place of alternative care for the child.