Student engagement in the post-Soviet university : the current state and prospects in post-Soviet countries - Azerbaijan and Estonia

Abstract

Tämä tutkimus sai alkunsa tarpeesta kartoittaa yliopisto-opiskelijoiden sitoutumista (engl. student engagement) entisissä neuvostomaissa. Sitoutuminen on yksi tutkituimmista koulutuksen näkökulmista erityisesti kehittyneissä, englanninkielisissä maissa. Entisissä neuvostomaissa käsitettä ei ole kuitenkaan määritelty tai mitattu. Opiskelijoiden sitoutuminen on ollut akateemisen keskustelun kohde vuosia ja sen on havaittu olevan myös yhteydessä korkeakoulutuksen laatuun.

Tässä tutkimuksessa opiskelijoiden sitoutumista tutkittiin formaalin opetuksen sisällä ja sen ulkopuolisissa toiminnoissa sekä etsittiin keinoja parantaa opiskelijoiden opiskelukokemusta entisissä neuvostomaissa. Tutkimus edustaa dialektista pluralismia, joka mahdollistaa sekä yksilöllisten näkökulmien tutkimuksen että hyödyntämään eri paradigmoja, teorioita ja tutkimusmenetelmiä samanaikaisesti.

Tutkimus koostuu kolmesta itsenäisestä osatutkimuksesta, jotka kohdistuivat kahteen entiseen neuvostomaahan, Azerbaidžaniin ja Viroon. Osatutkimuksessa I tutkittiin opiskelijoiden aktiviteettien, yliopistokohtaisten muuttujien ja opintomenestyksen välisiä yhteyksiä azerbaidžanilaisissa yliopistoissa kahden muuttujan korrelaatioiden ja regressioanalyysin avulla. Aineisto koostui 266 opiskelijan vastauksesta viidestä pääkaupunkialueen yliopistosta. Osatutkimuksessa II analysoitiin opiskelijoiden (N = 433) sitoutumisen variaatioita kahdeksassa azerbaidžanilaisessa yliopistossa ja eri tieteenaloilla. Lisäksi kysyttiin opiskelijoiden näkökulmia heidän opiskelukokemuksensa parantamiseksi. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin miten opiskelijoiden (N = 27) sitoutuminen formaalin opetuksen ulkopuolissa toiminnoissa, erityisesti laadunvarmistuksessa, tuki yliopiston ja opiskelijoiden välistä vuoropuhelua virolaisessa yliopistossa.

Osatutkimus I paljasti, että opiskelijoiden menestys keskiarvolla mitattuna on yhteydessä opiskelijoiden sekä yliopiston akateemisen ja muun henkilökunnan välisen vuorovaikutuksen laatuun. Kannustava ilmapiiri ennusti havaittuja hyötyjä opiskelusta ja opiskelijoiden tyytyväisyyttä. Tutkimus osoitti kuitenkin myös, että yhteistoiminnallinen oppiminen oli negatiivisesti yhteydessä opintomenestyksen keskiarvoon. Opiskelijoiden sitoutumista ennusti suurelta osin opiskelijoiden ja henkilökunnan välinen vuorovaikutus. Tämän ja yliopistokampuksen ilmapiiri näyttäytyivät kriittisinä opiskelijoiden oppimiskokemusten, menestyksen ja tyytyväisyyden takeina.

Osatutkimuksen II päähavainto oli, että opiskelijoiden sitoutuminen vaihteli yliopistojen ja oppiaineiden välillä. Vaikka pääkaupunkiyliopistojen ja maakuntien yliopistojen tai eri kokoisten yliopistojen välillä ei löytynyt perustavanlaatuista eroa, yhteistoiminnallinen oppiminen näytti toteutuvan parhaiten kahdessa pääkaupungin yliopistossa muihin yliopistoihin verrattuna. Tutkimus myös osoitti, että opiskelijoiden ja henkilökunnan välinen vuorovaikutus oli yleisesti parempaa maakuntien yliopistoissa kuin pääkaupunkiyliopistoissa. Luonnontieteiden opiskelijat olivat tyytymättömämpiä yliopiston opiskeluolosuhteisiin kuin muiden alojen opiskelijat. Opiskelijoiden näkemysten mukaan azerbaidžanilainen korkeakoulutuksen taso oli heikkoa ja he toivoivat parempaa laatua opetushenkilöstöön, opetukseen ja opetussuunnitelmiin.

Osatutkimus III toteutettiin virolaisessa yliopistossa. Tutkimuksen tulokset paljastivat, että opiskelijat olivat innokkaita osallistumaan erilaisiin yliopiston sisäisiin laadunvarmistusprosesseihin, jos osallistumiseen liittyvät odotukset ja vastuut sanoitettiin selvästi. Opiskelijat rakensivat dialogia ratkaistakseen haasteita opinnoissaan. He myös toivoivat saavansa riittävästi tietoa yliopiston kehittämissuunnitelmista, jotta voisivat antaa palautetta ja rakentaa yhteistyötä yliopiston suuntaan paremmin. Analyysi tuotti myös kuvauksen siitä, miten yliopistot voivat parantaa opiskelijoiden sitoutumista laadunvarmistukseen.

Tutkimus tuotti ainutlaatuista tietoa siitä, miten opiskelijoiden sitoutuminen rakentuu ja toteutuu entisten neuvostomaiden yliopistokoulutuksessa. Kyseessä on pioneeritutkimus, sillä opiskelijoiden sitoutumista ei ole näissä maissa tutkittu systemaattisesti. Tutkimus avaa opiskelijoiden sitoutumisesta uudessa kontekstissa, ja tuottaa paitsi tietoa koulutuksen kehittämiseen entisissä neuvostomaissa myös syvempää ymmärrystä yliopisto-opiskelijoiden sitoutumisen merkityksestä kansainväliseen tieteelliseen keskusteluun laajemminkin.

This study arose from the necessity to explore student engagement with in-class and out-of-class activities in post-Soviet countries. Student engagement is one of the most widely researched areas in education, particularly in the developed and English-speaking parts of the world. However, in contrast, its conceptualization and measurement have not been addressed in the countries of the former Soviet Union. Student engagement has been a topic of scholarly debate for many years and is recognized as a proxy for the quality of education. Although there is debate that it has not been theorized enough, many authors have defined student engagement.

The present study is designed to investigate the state of student engagement with in-class and out-of-class activities and find ways to improve student learning experiences in post-Soviet countries. The worldview for this study is dialectic pluralism, a metaparadigm allowing one to see a larger picture, which provides a basis to look further than is possible with empiricism alone, explore individual perspectives, and investigate different paradigms and theories using multiple research methods.

The study is an amalgam of three independent original studies showcasing two different post-Soviet countries—Azerbaijan and Estonia. Study I explored the linkages between student activities, institutional variables, and student outcomes in higher education (HE) in Azerbaijan through bivariate correlation and regression analysis of 266 students from five universities located in the capital city. Study II explored variations of student engagement across eight universities (N = 433) and disciplines, as well as students’ perspectives on improving their educational experiences. Finally, in Study III Estonian students (N = 27) were interviewed. The study explored how student engagement in out-of-class activities, namely, the quality assurance process in one Estonian university, will likely improve if university–student dialog is facilitated.

Study I revealed that student success, identified in terms of GPA, is related to the quality of interactions they have with academic and non-academic staff; a supportive environment predicts perceived gains and student satisfaction. However, in contrast, it also revealed that collaborative learning negatively impacts students’ GPAs. Along with this, students’ engagement with academic learning was largely predicted by student–faculty interactions. The study revealed that the campus environment and student–faculty interactions are critical elements of student learning, success, and satisfaction.

Another key finding came from Study II, which revealed that student engagement varies across universities and disciplines; although there are no fundamental differences across the universities located in the capital city and the regions or universities of a particular size, collaborative learning is better established in two universities located in the capital in comparison to many other universities. Surprisingly, the study revealed that student–faculty interactions at regional universities are generally better than at the universities in the capital. Students from science disciplines seemed to be more dissatisfied with the conditions created at the universities than their counterparts from other fields. Finally, students perceived higher education in Azerbaijan as weak, requiring essential changes focusing on improving the quality of teachers, teaching, and the curriculum.

Study III, conducted at a university in Estonia, revealed that students are eager to participate in in-class and out-of-class activities, such as an internal quality assurance process, if they know the expectations and responsibilities. The study exposed that students are likely to build a dialog in solving the issues related to their studies. Students would eagerly receive early information about the university development plan to provide feedback and build collaboration. Data analysis also generated a set of preconditions for universities to improve their student engagement in quality assurance.

This research contributes to the knowledge of student engagement by bringing in how student engagement is constructed and implemented in HE in post-Soviet countries, where student engagement as a phenomenon has yet to be conceptualized. The study adds value by uncovering different aspects of student engagement in a new context. Nevertheless, the theorization of student engagement in a different context could be a new study to explore in the future for other researchers.