Sata vuotta karnevalismia kuvataiteessa : sirkus aiheena ja tunteiden tulkkina 1850-1950-luvuilla

Abstract

Tässä tutkimuksessa tarkastelen La Belle Époque-ajan sirkusaiheisia taideteoksia ja niiden merkitystä Ranskassa heti maailman sotien jälkeen sekä niiden vaikutusta suomalaiseen taiteeseen. Keskeinen aineisto koostuu 105 sirkusaiheisesta maalauksesta, joita olen verrannut muihin samanaikaisiin teoksiin ja eri lähteistä koostuviin teksteihin. Tutkimukseni konteksteina ovat 1850-luvulta alkaen teollistunut Eurooppa, pariisikeskeinen kuvataide, sirkus ja siihen kiinteästi liittyvä karnevalismi sekä vuosien 1850–1950 -lukujen Euroopan poliittinen ja kulttuurinen ilmasto.

Tutkimukseni päänäkökulma on karnevalismi. Sen sekä siihen liittyvien käsitteitten avulla etsin vastauksia, miten karnevaali ilmenee sirkusaiheisissa maalauksissa. Tarkastelen profanointia, karnevalistista naurua ja kuoleman symboliikkaa sekä niiden merkitystä taideteoksen kokonaisuudessa. Sirkuksen historian kautta peilaan ohjelmanumeroiden tapahtumia ja taideteosten sisältöjä. Tutkimuksen tulkinnan menetelmänä käytän ikonografiaa sirkusaiheisten taideteosten kuvailussa, sen symboliikassa ja keskinäisessä vertailussa. Tutkimus perustuu sirkuksen ohjelmistoon. Tarkastelen taiteilijoiden näkökulmia kuvan ilmaisusta ja tunteiden esittämisestä sirkusaiheisten taideteosten avulla. Pääasiassa keskityn Pariisista vaikutteita saaneiden taiteilijoiden teoksiin, mutta tutkin myös sirkuksen vaikutusta suomalaisessa taiteessa aina 1950-luvulle saakka.

Tutkimus osoittaa, että karnevaalin monityylisyys ja uusien vaihtoehtojen etsiminen antoivat mahdollisuuden muutokseen ja uudistumiseen. Karnevalismi paljasti vääryydet ja antoi välineet selviytyä vaikeista olosuhteista. Usein kuvaukset olivat omakuvia, allegorioita itse kuvantekijästä ja hänen tilanteestaan. Moni koki klovnin ja harlekiinin kuvaamisen surun hälventämisenä, synkkyyden unohtamisena ja salattujen tunteiden käsittelynä. Toisille hahmo toimi alter egona. Roolin monimerkityksellisyys perustui pelkoon ja viihdyttävyyteen. Ohjelmanumeroiden vertauskuvallisuus ilmeni myös sirkuksen vaaraa kuvaavissa maalauksissa. Kuvaukset viittasivat vapauteen, mutta myös yhteiskunnan tilanteesta kertoviin karnevalistisiin vaihtoehtoihin. Taiteilijat pyrkivät muuttamaan maailmaa.

Monipuolinen spiritualistinen liikehdintä teki Pariisin taide-elämästä värikkään ja vaikeaselkoisen. 1800-luvun lopulla taiteilijat kiinnostuivat henkisestä taiteesta, yliaistillisen tiedon tutkimisesta ja yksilön suhteesta kosmokseen. Näkymättömyyden kuvaamisesta tuli keskeinen teema. Esittävyydestä luovuttiin, jotta taiteen henkinen sisältö uudistuisi. Taiteilija taikurin ominaisuudessa muutti maailmaa.

In this doctoral thesis I examine circus themed artworks from the Belle Époque era and their significance in post-world war France, as well as their influence on Finnish art. The primary material consists of 105 circus-themed paintings, which I have compared to contemporary works and texts from different sources. The contexts of my research include industrialized Europe starting from the 1850s Paris-centric visual arts, the circus as well as closely related carnivalism and European political and cultural climate of the year 1850 to 1950.

The main aspect of my research is carnivalism. Through it and related concepts I seek answers to how carnival appears in circus-themed paintings. I explore profanation, carnivalistic laughter, death symbolism and their significance in the artworks. Through the history of the circus, I reflect on the events of the program numbers and the contents of the artworks. The method of interpretations in this research involves using iconography to describe circus-themed artworks, their symbolism and their mutual comparison. The research is based on circus programs. I examine artists` perspectives on visual expression and the representation of emotions through circus-themed artworks. I mainly focus on works by artists who were influenced by Paris, but I also investigate the influence of the circus on Finnish art up to the 1950s.

The research shows that the multistyle of carnivalism and search for new alternatives gave opportunities for change and renewal. Carnivalism revealed injustices and provided means to survive with difficult circumstances. Often the depictions were self-portraits, allegories of the image-maker themselves and their situations. Many experienced portraying clowns and harlequins as dispelling sorrow, forgetting darkness and processing hidden emotions. For others these figures acted as alter egos. The dual meaning of the role was based on fear and entertainment. The metaphorical nature of the program numbers also appeared in paintings depicting the danger of the circus. The depictions alluded to freedom but also to carnivalistic alternatives reflecting the situation in society. Artists aimed to change the world.

The diverse spiritual movement made Parisian art life colourful, enigmatic and difficult to understand. In the late 19 century artists became interested in spiritual art, the exploration of supernatural knowledge and the individual’s relationship with the cosmos. Depicting invisibility became a central theme. Realism was abandoned in order to renew the spiritual content of art. The artist as a magician changed the world.