Vapaan todistusteorian merkitys oikeudenkäynnissä erityisesti hyödyntämiskiellon näkökulmasta

Abstract

Vapaaseen todistusteoriaan perustuvassa oikeusjärjestelmässämme todistelu ja todistusharkinta ovat vapaata. Vapaa todistusteoria kiteytyy oikeuden pintatasolla näitä vapauksia koskeviin normeihin, mutta sen todellisten vaikutusten ymmärtäminen oikeudenkäynnissä vaatii monipuolista oikeudellista tarkastelua. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimukset asettavat doktriinissa vapaalle todistusteorialle ihmis- ja perusoikeudellisen viitekehyksen, josta vapaa todistusteoria saa lainkäytössä myös rajansa tavoiteltua totuutta tärkeämmäksi arvotettujen intressien vuoksi, joiden perusteella vapaata todistelua välittömästi ja vapaata todistusharkintaa välillisesti rajoitetaan. Vapaa todistusteoria ilmeneekin oikeudenkäynnissä rajoitusten kautta.

Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen, millainen merkitys vapaalla todistusteorialla on oikeudenkäynnissä erityisesti hyödyntämiskiellon näkökulmasta. Tutkittaviksi rajoituksiksi on valittu hyödyntämiskieltoseuraamukseen johtavat oikeussäännöt, jotka estävät vapaan todistusteorian tavoittelemaa aineellisen totuuden saavuttamista. Tutkimuksen keskiössä on siten kahden oikeudenkäynnin peruselementin, laillisuuden ja totuuden, rajapinta. Tutkimuksen tavoite liittyy vapaan todistusteorian ja hyödyntämiskiellon määrittelyyn, missä kontekstissa tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää näiden sisältöä ja keskinäistä yhteyttä.

Hyödyntämiskielto on käsitteenä sekä oikeudellinen ilmiö eli seuraamus että kieltonormi, joka suojaa oikeusjärjestystä ja todisteiden hankkimisen laillisuutta. Oikeudellisena ilmiönä hyödyntämiskielto rajoittaa vapaata todistelua ja vapaata todistusharkintaa ja osin aineellisen totuuden arvoperiaatteen toteutumista. Sillä on vahva yhteys periaatteisiin ja arvoihin, joille sekä kotimainen oikeusjärjestys että kansainvälinen oikeus rakentuvat. Hyödyntämiskiellon tavoitteena on palauttaa oikeudenkäynnin menettelyllinen tasapaino ja oikeudenkäynnin oikeudenmukaisuus sekä suojata jo loukattua oikeutta. Seuraamuksena hyödyntämiskielto toteuttaa myös tehokkaasti todistamiskieltojen suojelutarkoitusta ja tätä kautta vahvistaa oikeusnormien pysyvyyttä ja parantaa oikeussääntöjen ennustettavuutta. Hyödyntämiskiellon normatiivinen mekanismi liittyy läheisesti laillisuusperiaatteeseen ja perusoikeuksia kunnioittavaan menettelyyn.

Tutkimus edustaa traditionaalista oikeuspositivismia, mikä asettaa tietyt rajat tutkimuksen näkökulmalle. Totuuteen pohjautuvat vapaan todistusteorian osaalueet ovat osin moraalisia kysymyksiä, mutta tutkimuksen tarkoitus ei ole kritisoida oikeuden rajoja ja legitiimisyyttä. Tutkimus on lainopillinen ja sen tarkoitus on saattaa vapaata todistusteoriaa oikeudenkäynnissä ilmaiseva normisto hallittavaan ja käytännössä soveltamiskelpoiseen muotoon. Tutkimuksen tiedonintressi on lainopin perinteisen määritelmän mukainen eli voimassa olevan oikeuden sääntöjä systematisoiva ja tulkitseva.

Tutkimus jakautuu yleiseen ja erityiseen osaan. Yleisessä osassa, joka taustoittaa teorianmuodostusta ja kiinnittää tutkimuskysymyksen oikeusjärjestykseen, käsitellään vapaan todistusteorian kontekstia pääasiassa oikeuskulttuurin tasolla ja pohjustetaan hyödyntämiskiellon kiinnittymistä siihen. Yleisen osan johtopäätöksenä vapaa todistusteoria systematisoidaan oikeuden syvärakenteelta pintatasolle ja pyritään löytämään erityistä osaa taustoittavasti oikeuslähteiden koherenssi. Muodostetun systeemin, vapaaseen todistusteoriaan kuuluvien oikeuslähteiden rakenteellisen mallin, yksityiskohtainen jäsentely erityisessä osassa kehittyy käytännön tasolle. Erityisen osan tiedonintressinä on osaltaan tuottaa oikeudellisia tulkintalauseita pulmallisissa erityisessä osassa käsiteltävien oikeussääntöjen soveltamistilanteissa.

Our legal system is based on the free theory of evidence, which means that evidence and consideration of evidence are free. At the surface level of justice, the free theory of evidence is crystallised to standards that apply to these freedoms. Understanding its true effects on court proceedings, however, requires a wide-ranging judicial review. The requirements of fair trial set a human and basic rights framework for the free evidence theory within the doctrine, from which the free evidence theory also receives its limitations due to interests valued more important than the sought truth. Free evidence and free evaluation of evidence are indirectly restricted based on said interests. Indeed, the free theory of evidence is manifested in court proceedings through restrictions.

The aim of the study is to answer the question what is the significance of free evidence theory for a trial, especially from the perspective of the prohibition of use as evidence. The restrictions selected for examination are the legal rules which lead to a prohibition of use as evidence, and which prevent the attainment of the material truth sought by the free evidence theory. Thus, the interface between the two basic elements of legal proceedings, legality and truth, is at the core of the study. The objective of the study is related to the definition of the free evidence theory and the prohibition of use as evidence, in which context the aim of the study is to clarify their content and interconnection.

The concept of the prohibition of use as evidence is both a legal phenomenon, i.e. a sanction, and a prohibition rule that protects the legal order and the legality of obtaining evidence. As a legal phenomenon, the prohibition of use as evidence restricts free evidence and free consideration of evidence, as well as, in part, the implementation of the value principle of material truth. It has a strong connection with the principles and values on which both domestic and legal order and international law are built. The aim of the prohibition of use as evidence is to restore the procedural balance of the proceedings as well as the fairness of the proceedings, and to protect the already infringed right. As a sanction, the prohibition of use as evidence also effectively implements the purpose of the prohibition of use as evidence, thus strengthening the permanence of legal standards and improving the predictability of legal rules. The normative mechanism of the prohibition of use as evidence is closely linked to the principle of legality and a procedure that respects basic rights.

The study represents a traditional legal positivism, which sets certain restrictions on the perspective of the study. The parts of free use of evidence that are based on truth are partly moral issues, but the purpose of the study is not to criticise the boundaries and legitimacy of justice. This study is juridical, and its intention is to bring the standards of expressing the free theory of evidence in court proceedings into a manageable and practically applicable form. The knowledge interest of the study is in line with the traditional definition of law, i.e. systematising and interpreting the rules of existing law.

The study is divided into a general and a particular section. The general section, which provides background for the formation of theory and fixes the research question to the legal order, mainly discusses the context of free theory of evidence at the legal culture level, and lays the foundation for the attachment of the prohibition of use as evidence to said legal culture. As a conclusion of the general part, the free theory of evidence is systematised from the deep justice structure to the surface level, and an attempt is made to find a coherence of legal sources as background for the particular section of the study. The detailed structure of the formed system, the structural model of the legal sources belonging to the free theory of evidence, is in the particular section developed at practical level. The knowledge interest of the particular section is to contribute to the production of judicial interpretation clauses for the problematic cases of applications of rules of law, which are discussed in the particular section.