Boazoeallin - reindeer life : exploring possibilities for decoloniality with community-based art education

Abstract

Tämä taideperustainen toimintatutkimus kohdistuu yhteisöllisen taidekasvatuksen mahdollisuuksiin edistää dekoloniaalista ajattelua ja toimintaa. Tutkimus on toteutettu yhteistyössä saamelaisten poronhoitajaperheiden kanssa, perehtyen heidän arjen elämäänsä ja arkeensa. Tutkimuksen konteksti tuo esiin nykyajan sosiokulttuurisen ympäristön, joka muuttuu arktisella alueella nopeasti useista syistä johtuen. Eri toimijat ympäri maailmaa tavoittelevat harvaan asuttuja arktisia alueita ja pohtivat niiden hyödyntämistä globaalin mukavuuden ja turvallisuuden näkökulmasta. Globalisaatio, nopeasti kehittyvä teknologia ja muuttuvat sosiaaliset yhteydet muokkaavat myös pohjoisen yhteiskunnan rakennetta, asukkaiden maailmankatsomuksia ja arjen tarpeita. Nämä tekijät vaikuttavat merkittävästi pohjoisen alkuperäisväestön elämään ja tulevaisuuteen.

Saamelaiset poronhoitajat pyrkivät säilyttämään oikeutensa ja mahdollisuutensa harjoittaa elinkeinoaan, joka on kulkenut perheissä sukupolvien ajan. Poronhoito on elinkeino, johon usein liitetään romantisoituja mielikuvia menneistä ajoista. Poronhoitajat haluavat päivittää yleistä käsitystä työstään ja arjestaan, sekä varmistaa, että heidän elinkeinonsa ja kulttuurinsa ovat olennainen osa arktista tulevaisuutta. Tämä taideperustainen toimintatutkimus pyrkii tarjoamaan poronhoitajille mahdollisuuden kertoa elämästään heidän omilla ehdoillaan ja omista näkökulmistaan. Tutkimus toteutettiin Sápmissa, Saamenmaassa Suomen alueella. Saamelaisalue kattaa Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoiset osat sekä Venäjällä Kuolan niemimaan. Alue on vuosisatojen ajan ollut jaettu eri valtioiden rajoilla ja kulttuuri on kohdannut alituista assimilaatiopolitiikkaa. Poronhoitajaperheiden saamelaisen kulttuuritaustan tunnistaminen ja tunnustaminen muodostaa tutkimuksen keskeisen lähtökohdan.

Tutkimuksessa tarkastellaan yhteisöllisen taidekasvatuksen mahdollisuuksia toimia monikulttuurisessa kontekstissa, tukea osallistujia ja kehittää yhteisötaiteen ja kuvataidekasvatuksen tutkimuksen menetelmiä, jotka haastavat kolonialistisia asenteita. Tutkimuksen tavoitteena on luoda toimintamalleja ja tukea niiden soveltamista yhteisöllisen taidekasvatuksen käytännöissä alkuperäiskansojen ja arktisen tutkimuksen kontekstissa. Keskeisenä päämääränä on kehittää, selkeyttää ja täsmentää yhteisölliseen taidekasvatukseen perustuvaa lähestymistapaa yhteistyössä osallistujien kanssa. Lisäksi tutkimus pyrkii tarjoamaan poronhoitajaperheille uuden tavan tavoittaa ja informoida laajempaa yhteiskuntaa luovan työn keinoin. Lähtökohtana on näkemys taideperustaisen toiminnan kyvystä vahvistaa yhteisöjen voimaantumista, edistää ymmärrystä erityisiä yhteisöjä kohtaan ja siten parantaa heidän yhteistyötä alueellisten sidosryhmien kanssa.

Tutkimuksen pääkysymys on: Miten yhteisöllinen taidekasvatus voi edistää arktisen alueen alkuperäiskansojen kulttuurista kestävyyttä?

Tutkimuksessa sovellettu taideperustainen toimintatutkimus (ABAR) on strategia ja metodologia jota on kehitetty Lapin yliopiston taidekasvatuksen tiedekunnassa 1990 luvulta lähtien. Menetelmällä on tuotettu uutta tietoa monitieteisestä tutkimuksesta, pohjoisista ympäristöistä ja yhteisöistä sekä arktisista ja alkuperäiskansojen kulttuureista. ABAR on osallistavaa toimintatutkimusta, joka yhdistää yhteistyötä ja kanssatutkimusta yhteisöllisen taidekasvatuksen puitteissa. ABAR -tutkimushankkeilla pyritään tuomaan esiin paikallisväestön ja alkuperäiskulttuurien elämää olennaisena osana pohjoista aluetta. Taideperustaiset projektit ovat taidetapahtumissa ja näyttelyissä tuoneet esille monikulttuurisen Pohjoisen. Sovellan ja kehitän menetelmää projektissa, johon osallistuu saamelaisia poronhoitajaperheitä.

Tutkimukseni keskeiset teoreettiset käsitteet ovat yhteisötaide ja yhteisöllinen taidekasvatus. Tässä yhteydessä on syntynyt käsite new genre Arctic art, joka kuvaa taideperustaista yhteistyötä pohjoisen monikulttuurisessa yhteisössä. Dekoloniaalinen ajattelu ja toiminta kohdistuu poronhoitajaperheiden saamelaisuuteen ja heidän huomioiminen kolonisoituna kansana. Tutkimukseni osoittaa että yhteisöllinen taidekasvatus voi edistää dekoloniaalista ajattelua. Dekoloniaalinen ajattelu voi myös olla joillekin saamelaiselle uusi tapa kohdata arkeaan, sillä assimilaatiopolitiikka on syvästi juurtunut nykypäivän yhteisöön ja toimintatapoihin joita tänään koetaan normaaliksi. Pluriversaali (englanniksi pluriverse), jota suomeksi voi luonnehtia moninaisuudeksi, on tulevaisuuden visio, johon tässä tutkimuksessa viittaan tilaan, jossa monta kulttuuria ja tapaa elää, mukaan luettuna luonto toimivat tasa-arvoisesti rinnakkain, harmonisesti ja keskinäisesti riippuvaisia.

Tutkimukseeni osallistui viisi saamelaista poronhoitajaperhettä, jotka asuvat Anárjávrin (Inarinjärven) lähialueella. He tuottivat ja levittivät tietoa poronhoidosta ja arjestaan osallistumalla yhteisötaiteelliseen toimintaan. Poronhoitajat dokumentoivat vuoden ajan jokapäiväistä elämäänsä valokuvaamalla, pyrkien tuomaan esiin poronhoidon nykypäivää sekä ammatin arjen hetkiä ja tilanteita. Tavoitteena oli tarkastella elinkeinoa uudesta näkökulmasta ja tehdä näkyväksi harvinaisen ammatin nykytilaa. Valokuvat muodostivat perustan poronhoitajien arkielämää valottavalle näyttelylle Boazoeallin (Poroelämää), joka esiteltiin ensimmäistä kertaa Saamelaismuseo Siidassa vuonna 2017. Näyttelyn innoittamana perheet jatkoivat visuaalista työtään ja julkaisivat vuonna 2023 valokuvakirjan Boazoeallin. Olen reflektiivisesti analysoinut tutkimusaineiston, joka koostuu yli 1000 valokuvasta, avoimista haastatteluista ja useista keskusteluista poronhoitajaperheiden kanssa sekä muistiinpanoistani niistä ja omista kokemuksistani.

Tutkijana minulla on mahdollisuus toimia poronhoitajien sisäpiirissä, sillä puolisoni on poronhoitaja, ja elinkeino on myös osa omaa arkeani. Samalla olen kuitenkin myös ulkopuolinen, koska en ole saamelainen enkä syntynyt poronhoitajakulttuuriin. Tällä tutkimuksella on siksi autoetnografinen ulottuvuus: analysoin aineistoni ohella myös omia arjen kokemuksiani peilaten niitä poroperheiden kertomuksiin ja valokuviin. Sisäpiiriroolini on auttanut minua tutkijana ja taidekasvattajana ymmärtämään poronhoitajien työtä sekä saamelaista kulttuuritaustaa, mikä on ollut avuksi toiminnan suunnittelussa ja tutkimuksen toteuttamisessa.

Tutkimus sisältää neljä vertaisarvioitua artikkelia, jotka ovat julkaistu tieteellisissä lehdissä. Boazoeallin-näyttely muodostaa väitöskirjani taiteellisen osan. Artikkeleissa analysoidaan ja tarkastellaan yhteisöllisen taidekasvatuksen, yhteisötaiteen, saamelaisten alkuperäiskulttuurin, arktisen taiteen monikulttuurisen dynamiikan sekä kanssatutkimuksen ja dekoloniaalisuuden teemoja.

Kanssatutkimus yhteisöissä, joissa osallistujat toimivat tutkijoina ja tasavertaisina kumppaneina luovissa prosesseissa, edellyttää syvällistä kulttuurista ymmärrystä. Tutkimuksen löydökset osoittavat, että yhteisöllinen taidekasvatus edellyttää joustavuutta sekä herkkyyttä kuulla osallistujia. Kuuntelemisen ydin on kyky hahmottaa yksilön ja hänen yhteisönsä laajempia kokonaisuuksia, ymmärtää niiden merkityksiä ja tunnistaa asioiden välisiä yhteyksiä. Poronhoitajaperheiden arkielämässä limittyy useita tasoja, ja taideperustainen toimintastrategia, yhteisöllinen taidekasvatus ja yhteisötaide tuovat niitä esille. Niiden avulla pystyvät alkuperäiskansat haastaa kolonialistisia asenteita. Taideperustainen toiminta, yhteisötaide ja siitä tiedottaminen tuovat esiin osallistujien kulttuuria. Kuvat välittävät poronhoitajien perittyä saamelaista alkuperäiskansan tietoa, jota edelliset sukupolvet ovat kehittäneet vuosisatojen ajan. Tämän tiedon tutkiminen ja esiin tuominen taiteessa, jota usein pidetään länsimaisena perintönä, edellyttää myös eettistä harkintaa. Osallistavat toimet, yhteistyö ja kanssatutkimus ovat tässä keskeisessä roolissa. Ainutlaatuinen tutkimusasemani osallistuvassa yhteisössä on epäilemättä syventänyt tutkimukseni lähestymistapaa ja parantanut ymmärrykseni alkuperäiskansan kontekstista ja merkityksestä. Tutkimukseni on ollut pitkäaikainen hanke, joka on osaltaan auttanut ja laajentanut ymmärrystäni tutkimusaiheesta.

Tutkimukseni osoittaa että yhteisöllinen taidekasvatus voi edistää dekoloniaalista ajattelua. Yhteisöllinen taidekasvatus mahdollisti poronhoitajaperheille luovan, visuaalisen ja nykytaiteeseen pohjautuvan toiminnan, jonka kautta nähdä omaa kulttuuriaan ja tuoda se esille. Heidän visuaaliset esityksensä elämästään – näyttelyn ja kirjan kautta – toivat päivänvaloon ainutlaatuisen ajanjakson arktisessa elämässä. Tämä prosessi sai osallistujat arvostamaan ja tarkastelemaan omaa elämäänsä toisesta näkökulmasta.

Alkuperäiskansojen oikeuksien tunnustaminen heidän ympäristöönsä ja kulttuuriin sekä heidän perityn erityistiedon arvostaminen ovat keskeistä, jotta arktisen alueen kulttuurinen kolonialismi ja hyväksikäyttö voidaan katkaista ja mahdollistaa kestävästi monikulttuurisia yhteisöjä. Yhteisölliset taidekasvatusprojektit voivat toimia dialogisina foorumeina, jotka edistävät alkuperäiskansojen kulttuurista arvostusta ja monikulttuurista ymmärrystä tulevaisuuden arktisella alueella.

This research focuses on the potential of using community-based art education within art-based action research in the context of decolonial thinking and acting. The research project is conducted with Sámi reindeer herder families, exploring and unfolding in their everyday lives. The context of the research reveals the contemporary socio-cultural terrain that is rapidly changing in the Arctic for multiple reasons. Various parties worldwide are exploring the still sparsely inhabited areas in the Arctic and how to utilise them to bring global resources and security worldwide. Globalisation, rapidly advancing technology, and social connections are changing the structure of society and people’s worldviews and daily needs in the North. These components strongly affect and change the lives and the future of the inhabitants of the North.

Sámi reindeer herders strive to maintain their rights and possibilities to practise the livelihood they have inherited in their families for centuries. Reindeer herding is an ancient livelihood, evoking romantic notions of old times. The reindeer herders want to renew the general conception of their work and daily lives. They want their livelihood and culture to be a fundamental part of the future of the contemporary Arctic. The art-based actions in this study seek to create the possibility for the reindeer herders to disseminate information about themselves on their terms and from their point of view. The research took place in the Finnish parts of Sápmi, the Sámi Indigenous homeland, which covers the northern parts of Norway, Sweden, Finland and the Kola Peninsula of Russia. Hence, the Sámi reindeer herders’ culture and Sámi background as a divided and colonised people are fundamental starting points for this research.

The research explores the possibilities for community-based art education to navigate in a multicultural context, empower the participants, and seek decolonising methods through community art. The research aims to explore the conditions and develop decolonising possibilities for community-based art education used in Indigenous and Arctic research. The objectives are to develop, clarify, and specify the community-based art education approach in co-research with participants to offer them a way to contribute to broader circles of society through creative work. Artbased action can lead to empowerment and decoloniality, as well as understanding and better cooperation with other regional stakeholders.

The main question of this research is: How can community-based art education foster Indigenous cultural sustainability in the multicultural Arctic?

The approach of art-based action research is a strategy that primarily involves art education methods. Art-based action research (ABAR) has been developed in the Department of Art Education at the University of Lapland in Finland since the 1990s, and has also produced new knowledge of multidisciplinary research, northern environmental circumstances, and Arctic and Indigenous cultural research. ABAR is participatory action research, collaboration, and co-research within community-based art education. The ABAR projects seek to propagate Sámi Indigenous culture and local people’s lives as an essential part of the northern region. The projects have promoted the multicultural North in art events and exhibitions. In this research I apply and develop the ABAR strategy in a project with Sámi reindeer herders.

The main theoretical concepts of this study are community art and communitybased art education. These concepts have led to the development of new genre Arctic art, which highlights art-based collaboration in the multicultural North. Decoloniality, also expressed as decolonial thinking and action, emerged from the Sámi background and culture of reindeer herder families, recognizing them as a colonised people. For some Indigenous people, decolonial thinking offers a new way to navigate their daily lives, as assimilation policies are deeply embedded in contemporary society and often accepted as the status quo. The concept of the pluriverse envisions a future where multiple cultures and ways of being coexist, including nature, emphasizing equality, harmony and interdependence.

This research gathered five Sámi reindeer herder families in the nearby regions of the Anárjávri, the Davvisámi (Northern Sámi) word for Lake Inari, in the northernmost Finnish part of Sápmi to produce and disseminate information about their livelihood and daily lives by creating community art. The reindeer herder families took photographs of their daily lives for one year to explore and reveal the moments and situations of a contemporary reindeer herder’s life. The aim was to unveil their livelihood from a different perspective and reveal the contemporary situation of a rare profession. The photographs formed the basis of an exhibition of installations of reindeer herders’ everyday life, called Boazoeallin, a Davvisámi word for Reindeer Life, first exhibited in Sámi Museum Siida in 2017. Inspired by the exhibition, the families continued the visual work and published a Boazoeallin book of their photographs in 2023. I have reflectively analysed the research material, which consists of over 1000 photographs, open interviews and several discussions with the families and my notes gathered in this process.

As a researcher, I have an insider-outsider position as I have been part of the reindeer herders’ community by marriage for a long time. Hence, the research also has an autoethnographic characteristic since I mirror and analyse my experiences with the participating families’ research material. My insider role has helped me, in my works as an art educator, to design and facilitate community-based art education actions, which necessitated giving specific attention to the circumstances of the reindeer herders’ work and the Sámi cultural background of the participating families.

This research includes four peer-reviewed articles published in scientific journals. The Boazoeallin exhibition is an artistic component of this dissertation. The articles analyse and explore community-based art education, community art, the Sámi Indigenous culture, the multicultural complex of Arctic Art and the questions of co-research and decolonial research actions. My main findings indicate that community-based art education requires both the sensitivity and the flexibility of the art educator-facilitator-researcher person. Sensitivity grew understanding and led me as a researcher to understand more significant complex circumstances in the reindeer herders’ daily lives.

The art-based action strategy, community-based art education, and community art together with Indigenous people can contribute to decoloniality. Democratic research with communities involving the participants as co-researchers and equal partners in creative actions requires cultural awareness. It is a question of balance and competence in listening to and understanding people, their cultures, and their traditions. The art-based actions unveil the participants’ culture and the special Indigenous knowledge they have developed over generations. The exploration and exposure of their knowledge in art, which is considered a Western and Eurocentric heritage, requires ethical consideration. Participatory actions, collaboration and coresearch are essential. My findings indicate how important it is that the researcher and facilitator know the community context and cultural knowledge of the participants well. My unique position as an insider in the participating community has, without doubt, brought particular depth to the research approach and the understanding of the context. The study has been a long-term project, which has been advantageous in giving a broader view of the research matter.

My findings indicate that community-based art education can be a helpful method in fostering decoloniality. Community-based art education connected the reindeer herder families to a creative, visual, contemporary art-based action that otherwise may not have occurred. Their visual presentations of their lives through an exhibition and a book brought to daylight a rare time frame of contemporary Arctic life, which made them appreciate and see their lives from a different angle.

The experiences, moments of their lives, Indigenous culture, and knowledge that the photographs show are recognised as valuable when seeking a shared sustainable future in a multicultural world. Acknowledging the Indigenous people’s existence and place-specific importance is continuously crucial to avoid further colonisation and exploitation of the Arctic. Community-based art education can form a dialogical platform for Indigenous cultural esteem and multicultural understanding in the Arctic of the future.