Liikesalaisuuden loukkaus ja väärinkäyttö : oikeudellinen tutkimus suojaavan sääntelyn tarkoituksenmukaisuudesta ja rikosvastuun toteutumisesta

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella rikoslain (19.12.1889/39) 30 luvun (24.8.1990/769) 4–6 §:n mukaisten yritysvakoilua, yrityssalaisuuden rikkomista ja yrityssalaisuuden väärinkäyttöä koskevien tunnusmerkistöjen sisältöä ja muutostarpeita. Liikesalaisuuden oikeudellinen suojajärjestelmä rakentuu myös yksityisoikeudellisista keinoista ja oikeustaloustieteellisistä tavoitteista, joten kysymyksenasetteluun on syytä lisätä täydentävä näkökulma lainopillisen tarkastelun lisäksi.

Tutkimuksessa omaksuttu tutkimusongelma voidaan kuvata seuraavasti. Liikesalaisuus on monimutkainen ja monisyinen oikeudellinen sekä taloudellinen kokonaisuus. Tiedon määrä ja sen merkitys liiketoiminnassa sekä kilpailuetuna ovat kasvaneet. Globalisaatio ja digitalisaatio vaikuttavat tiedon liikkumiseen yritysten sekä ihmisten välillä. Liikesalaisuuteen liittyvää sääntelyä on kehitetty EU:ssa ja kansallisesti terveen taloudellisen kilpailun tukemiseksi. Talousrikollisuuden määrä on kasvanut tilastojen mukaan. Edellä mainitut tekijät eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet liikesalaisuuden väärinkäytöstä johtuvien rikos- tai yksityisoikeudellisten prosessien määrään. Keskeinen kysymys on, johtuuko tämä yhtälö liikesalaisuusääntelyn painotuksista tai puutteista.

Tutkimuksessa esitetään kolme tutkimuskysymystä: (1) onko liikesalaisuutta suojaava rikos- ja yksityisoikeudellinen sääntely tarkoituksenmukaista suhteessa suojattavan intressin tärkeyteen ja kuinka hyvin sääntely vastaa talousteoriassa esitettyjä lähtökohtia liikesalaisuuden suojan tarkoituksenmukaisesta sääntelystä, (2) miten rikoslain 30 luvun yrityssalaisuusrikosten tosiasiallista soveltamisalaa tulisi tulkita suhteessa rikosvastuun aktualisoitumiseen ja mitkä tekijät vaikuttavat rikosvastuuseen sekä (3) miten liikesalaisuuksia suojaavaa lainsäädäntöä tulisi kehittää de lege ferenda suojan ja sanktiovarmuuden tehostamiseksi?

Tutkimuksen päätutkimusmenetelmä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta arvioitaessa tutkimuskysymyksiä on lähestytty oikeustaloustieteen metodein. Tutkimuksessa esitetään lisäksi kannanottoja de lege ferenda, joten tutkimus voidaan lukea de lege ferenda -tutkimukseksi. Tutkimuskysymyksiä selvitettäessä lähtökohtana on aihepiiriä koskeva lainsäädäntö. Lain ohella keskeisessä asemassa ovat lainvalmisteluasiakirjat, aihetta koskeva oikeuskirjallisuus sekä tuomioistuinratkaisut. Lisäksi tutkimuksessa on hyödynnetty empiiristä oikeustutkimusta suorittamalla asiantuntijahaastatteluja. Empiiristä aineistoa koskeva tutkimusmetodi on kvalitatiivinen.

Tutkimuksen perusteella arvioidaan, että liikesalaisuuden oikeudellinen suojajärjestelmä on Suomessa teoreettisesti kattava. Liikesalaisuuslain säätäminen on lisännyt yksityisoikeudellisia oikeussuojakeinoja (LSL 8–11 §). Keinot ovat jääneet teoreettisiksi lähinnä sen takia, että oikeuskäytäntöä ei ole vielä olemassa liikesalaisuuslain nojalla vaadituista korvaus- tai kieltovaatimuksista ja niiden soveltamisesta. Taloustieteisiin liitetyn tehokkuustavoitteen kannalta merkittävä tutkimushavainto puolestaan on se, että liikesalaisuussääntely ei vastaa kaikin osin talousteoriassa esitettyjä lähtökohtia tarkoituksenmukaisesta sääntelystä. Monimutkaisen oikeudellisen ilmiön systematisointi ja sääntelyn järjestäminen ristiriidattomaksi järjestelmäksi vaikuttaa jääneen osin tavoitteen asteelle. Johtopäätös tukee kokonaisuutena havaintoa siitä, että rikoslain 30 luvun yrityssalaisuusrikoksia koskevaan rikosprosessiin liittyvä reaalimaailman oikeudenkäyttö, talousrikosnormien ja avoimien tunnusmerkistöjen soveltaminen sekä taloudellisen toiminnan sääntelyn monimutkaisuus ja kiintopisteiden löytämisen sekä yhteensovittamisen vaikeus näyttäytyvät osin ongelmallisina.

Tutkimuksen perusteella voidaan argumentoida, että tosiasiallinen rangaistavuuden ja soveltamisen ala yrityssalaisuusrikoksissa on kapea. Rikosprosessissa liikesalaisuuden ilmaisemisen jälkiteon eli rikoslain 30 luvun 6 §:n yrityssalaisuuden väärinkäytön selvittäminen jää vähäiseksi ja säännöksen soveltaminen on käytännössä ongelmallista. Lisäksi tutkimuksessa on selvitetty useita rikosvastuun aktualisoitumista heikentäviä tekijöitä, ja yrityssalaisuusrikossäännösten soveltaminen käytännössä on osoittautunut ongelmalliseksi sekä epäyhtenäiseksi. Rikosoikeudelliseen sääntelyyn ja rangaistusuhkaan liittyvät kehitystarpeet koskevat törkeän tekomuodon säätämistä rikoslain 30 luvun 4–6 §:n yrityssalaisuusrikoksiin, rikoslain 30 luvun 6 §:n yrityssalaisuuden väärinkäytön yrityksen rangaistavuutta sekä rikoslain 9 luvun oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisalan laajentamista. De lege ferenda perustelluin vaihtoehto olisi laajentaa oikeushenkilön rangaistusvastuun soveltamisala koskemaan rikoslain 30 luvun 5 §:n yrityssalaisuuden rikkomista ja rikoslain 30 luvun 6 §:n yrityssalaisuuden väärinkäyttösäännökseen tulisi lisätä rikoksen yritys rangaistavaksi. Lisäksi liikesalaisuuden suojan ja sääntelyn kehittämiseksi de lege ferenda perusteltua olisi yhdenmukaistaa työ- tai palvelussuhteen jälkeistä aikaa koskeva sääntely. Rikoslain 30 luvun 5 §:n 2 momentin mukainen kahden vuoden sääntö tulisi huomioida myös liikesalaisuuslain 4 §:n sekä työsopimuslain 3 luvun 4 §:n yhteydessä.

The study aims to examine the content of and the need to redefine the characteristics concerning business espionage, violation of a business secret, and misuse of a business secret as provided in Chapter 30 (24 Aug 1990/769), sections 4–6 of the Criminal Code (19 Dec 1889/39). As the legal system of protecting trade secrets also builds on the instruments of civil law and the objectives of law and economics, another viewpoint is to be added to the problem setting to supplement the legal examination.

The research problem can be described as follows. A trade secret forms a complex and multidimensional legal and economic whole. The amount and importance of information in business and as a competitive edge have increased. Globalisation and digitalisation affect the transfer of information between businesses and people. Regulation on trade secrets has been developed on the EU and national levels to support healthy economic competition. According to statistics, financial crime has increased. However, the mentioned issues have not affected the number of criminal or civil proceedings resulting from the misuse of trade secrets. The key question is whether this is due to the focal points or deficiencies of trade secret regulation.

The study addresses the following three research questions: (1) Is the criminal and civil regulation protecting trade secrets appropriate in relation to the importance of the protected interests and to what extent does the regulation correspond to the principles of economic theory in terms of the appropriate regulation of trade secret protection? (2) How should the actual application area of business secret crimes stated in Chapter 30 of the Criminal Code be interpreted in terms of the realisation of criminal liability and what factors affect this liability? (3) How should legislation be developed de lege ferenda to enhance trade secret protection and the certainty of sanctions?

The main research method used in this study is legal dogmatics. In assessing the appropriateness of regulation, the research questions have been approached through the methods of law and economics. The study also presents statements de lege ferenda, on which basis it can be regarded as research de lege ferenda. Addressing the research questions starts from relevant legislation. Besides the law, the study builds on legislative drafting documents, the relevant legal literature, and court decisions. In addition, empirical legal research has been conducted in the form of expert interviews. The empirical material has been analysed qualitatively.

Based on the research, the legal system of protecting trade secrets is theoretically comprehensive in Finland. The Trade Secrets Act has increased civil law-based legal protection methods (sections 8–11 of the Act). The nature of the methods remains theoretical mainly because there is no legal practice yet regarding compensation or injunction claims made on the basis of the Act. In view of economics-related efficiency requirements, an important research discovery is that trade secret regulation does not fully correspond with the principles of economic theory in terms of appropriate regulation. To some extent, systemising the complex legal phenomenon and arranging the relevant regulation into a nonconflicting system appear to remain an objective still to be reached. On the whole, the conclusion supports the observation that there are some problems involved in (1) real-life adjudication related to the criminal procedure concerning business secret crimes set forth in Chapter 30 of the Criminal Code, (2) the application of business secret crime norms and open constituent elements, (3) the complexity of regulating economic activity, and (4) the difficulty of finding and reconciling points of reference.

Based on the study, it can be argued that the actual area of punishability and application is narrow in business secret crimes. In criminal procedure, the clarification of the subsequent act of disclosing a trade secret, that is, the misuse of a business secret set forth in Chapter 30, section 6 of the Criminal Code, remains insufficient and the application of the provision is problematic in practice. Furthermore, the study has revealed a number of factors compromising the actualisation of criminal liability, and the practical application of the provisions on business secret crimes has proved problematic and incoherent. The development needs related to criminal regulation and the threat of punishment are as follows: (1) including the concept of aggravated offence in the provisions concerning business secret crimes set forth in Chapter 30, sections 4–6 of the Criminal Code, (2) making it punishable to attempt the misuse of a business secret in Chapter 30, section 6 of the Criminal Code, and (3) expanding the area of application of a legal person’s criminal liability in Chapter 9 of the Criminal Code. The justified option de lege ferenda would be to expand the area of application of a legal person’s criminal liability to concern the violation of a business secret provided in Chapter 30, section 5 of the Criminal Code. The justified option de lege ferenda would be to make it punishable to attempt the misuse of a business secret in Chapter 30, section 6 of the Criminal Code. Additionally, to develop the protection and regulation of trade secrets, the justified option de lege ferenda would be to streamline regulation concerning the time after an employment relationship has ended. The two-year rule set forth in Chapter 30, section 5, subsection 2 of the Criminal Code should also be addressed in section 4 of the Trade Secrets Act and in Chapter 3, section 4 of the Employment Contracts Act.