Co-development of meaningful digital pedagogy : a qualitative multi-method study of teacher education practicums

Abstract

Tämän väitöskirjan päätavoitteena on laajentaa oppiviin yhteisöihin liittyvää ymmärrystä opettajankoulutuksen harjoitteluiden ja mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittämisen kontekstissa. Väitöskirjan pääasiallisena tuloksena kuvataan prosessi mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittämiselle. Prosessin tarkoituksena on tarjota opettajankouluttajille, opettajaopiskelijoille ja työelämässä oleville opettajille keinoja harjoittelun aikaiselle keskinäiselle oppimiselle sekä yhteistyökäytäntöjä tukemaan heidän ammatillista kehittymistään. Tutkimus on laadullinen monimenetelmätutkimus, jonka tavoitteena on vastata päätutkimuskysymykseen: Miten mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittämisprosessi muotoutuu opettajankoulutuksen harjoittelun oppivan yhteisön kontekstissa? Päätutkimuskysymystä lähestyttiin kolmen itsenäisen osatutkimuksen kautta, joilla oli omat tavoitteensa, tutkimuskysymyksensä, aineistonsa ja menetelmänsä.

Osatutkimus I toteutettiin systemaattisena kirjallisuuskatsauksena, jossa selvitettiin, miten digipedagogiikan ulottuvuudet on käsitteellistetty aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa. Osatutkimuksen I tutkimusaineistona oli yhteensä 12 empiiristä, vertaisarvioitua artikkelia, jotka oli julkaistu vuosina 2014–2018. Tavoitteena oli käsitteellistää ulottuvuudet ja luoda malli digipedagogiikalle, joka tarjoaisi opettajille välineitä digitaalisten teknologioiden hyödyntämiseen osana opetustaan. Tulosten perusteella muodostettiin malli digipedagogiikalle, joka sisältää kolme ulottuvuutta: 1) pedagoginen orientaatio; 2) pedagogiset käytännöt; ja 3) opettajan tarvitsemat digipedagogiset kompetenssit. Osatutkimuksessa II toteutettiin tapaustutkimuksena, jonka avulla selvitettiin, että mitkä käytäntöyhteisöä (CoP) määrittävät piirteet voidaan tunnistaa opettajankoulutuksen harjoittelussa ja miten osallistujat käsittivät digipedagogiikan yhteiskehittämisen käytäntöjen kontekstissa. Tapaustutkimuksessa käytettiin kahdenlaista tutkimusaineistoa: harjoittelua ohjaavia asiakirjoja sekä harjoitteluun osallistuneilta opettajankouluttajilta (n=2), opettajaopiskelijoilta (n=5) ja työelämässä olevilta ohjaavilta opettajilta (n=6) kerättyä laadullista haastatteluaineistoa. Osatutkimuksen II tulokset paljastivat, että opettajankoulutuksen harjoittelujaksolla ilmeni käytäntöyhteisön piirteitä, kuten yhteisesti neuvoteltuja tavoitteita, haasteiden käsittelyä, yksilön asiantuntemuksen hyödyntämistä sekä säännöllistä ja tarkoituksellista vuorovaikutusta. Lisäksi tulokset paljastivat, että digitaalisia teknologioita ei aina käytetty opetuksessa pedagogisesti mielekkäällä tavalla. Tämä johti kolmanteen osatutkimukseen, jossa tutkittiin tätä aihetta tarkemmin. Osatutkimus III toteutettiin fenomenografisena tutkimuksena, ja sen tavoitteena oli tunnistaa variaatioita yhteistyökäytännöille annetuissa merkityksissä sekä mielekkään digipedagogiikan käsitteellistämisessä opettajankoulutuksen harjoittelun aikana. Osatutkimuksen III aineisto kerättiin laadullisilla ryhmähaastatteluilla opettajankoulutuksen harjoitteluun osallistuneilta yliopiston opettajankouluttajilta (n=4), opettajaopiskelijoilta (n=8) ja työelämässä olevilta ohjaavilta opettajilta (n=4). Osatutkimuksen III tulokset osoittavat, että opettajankoulutuksen harjoittelujaksoja voidaan pitää yhdessä ja toisilta oppimisen, yhteiskehittämisen tai kollegiaalisen tuen kontekstina. Lisäksi mielekäs digipedagogiikka käsitteellistettiin opiskelijakeskeisenä, tulevaisuuteen suuntautuneena tai teknologiakeskeisenä näkemyksenä opetukseen.

Tutkimuksen päätuloksena esitetään tarkoituksenmukaisen digipedagogiikan yhteiskehittämisen prosessi. Prosessin esitys on kolmiosainen: 1) oppivan yhteisön perustaminen, 2) mielekkään digipedagogiikan käsitteellistäminen, ja 3) mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittäminen. Ensimmäinen osa esittelee idean oppivaan yhteisöön liittyvän lähestymistavan toteuttamisesta osana opettajankoulutuksen harjoittelua. Toinen osa käsittelee mielekkään digipedagogiikan käsitteellistämistä tulosten perusteella. Lopuksi kolmas osa kuvaa käytäntöjä, jotka liittyvät mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittämisen prosessiin. Tulokset ovat hyödyllisiä sekä koulujen että yliopistojen henkilöstölle, jotka osallistuvat opettajankoulutuksen harjoittelujen järjestämiseen. Lisäksi myös muut opiskelijoilleen harjoitteluita järjestävät yliopistojen koulutusohjelmat voivat hyötyä tutkimuksen tuloksista. Tulokset voivat myös auttaa niitä, jotka ovat kiinnostuneita soveltamaan oppivan yhteisön lähestymistapaa osana yhteiskehittämistä. Väitöskirja pohjautuu olemassa olevaan tutkimukseen opettajankoulutuksen harjoitteluista ja korostaa niiden roolia yliopiston ja koulun välisenä yhteistyöympäristönä. Opetusharjoittelut voivat edistää yhteistyötä yliopistojen ja ympäröivän yhteiskunnan välillä, yhdistäen teoreettisen tiedon käytännön sovelluksiin molempia osapuolia hyödyttävässä oppimisprosessissa.

The main aim of the present dissertation is to extend the understanding of learning communities within the context of teacher education practicums and the co-development of meaningful digital pedagogy. As a result, and as a main contribution, this dissertation introduces a co-development process of meaningful digital pedagogy. This process aims to provide means for teacher educators, pre-service teachers, and in-service teachers involved in a practicum for mutual learning and collaborative practices to support their professional development. The research uses a qualitative multi-methods approach to answer the overarching research question: How does the process of co-developing meaningful digital pedagogy unfold within the learning community context of a teacher education practicum? The overarching research question was approached through three independent sub-studies with their own aims, research questions, data, and methods.

Sub-Study I was conducted as a systematic literature review to determine how the dimensions of digital pedagogy were conceptualized in the current research literature. Sub-Study I included a total of 12 empirical, peer-reviewed articles published between the years 2014 and 2018 as its research data. The aim was to conceptualize the dimensions and offer a model for digital pedagogy to provide tools for teachers to implement digital technologies in their teaching. Based on the results, a model for digital pedagogy was formed, which is discussed in terms of three dimensions: 1) pedagogical orientation, 2) pedagogical practices, and 3) the digital pedagogical competencies it requires of the teacher. Sub-Study II was conducted as a case study to identify which characteristics that define the concept of a Community of Practice (CoP) could be recognized in a teacher education practicum and how stakeholders perceived digital pedagogy in the context of practices for co-development. The case study utilized data from two sources: instructional documents employed during a studied practicum and qualitative interview data from teacher educators (n=2), pre-service teachers (n=5), and mentor in-service teachers (n=6) involved in the practicum. The results of Sub-Study II revealed that the teacher education practicum reflected characteristics of a CoP, such as collaboratively negotiated goals, addressing challenges, leveraging individual expertise, and regular and intentional interaction. Additionally, the results revealed that digital technologies were not always used as part of teaching in a pedagogically meaningful way. As a result, Sub-Study III explored this topic further. Sub-Study III utilized a phenomenographic research approach, and its aim was to identify variations in the meanings attributed to collaborative practices and in the conceptualization of meaningful digital pedagogy during the teacher education practicum. The data of Sub-Study III was collected with qualitative group interviews from university teacher educators (n=4), pre-service teachers (n=8), and mentor in-service teachers (n=4) involved in the teacher education practicum. The results of Sub-Study III indicate that teacher education practicums could be seen as a context for learning with and from each other, co-development, or collegial support. Additionally, meaningful digital pedagogy was conceptualized as a student-centered view, a future-oriented view, or a technology-focused view of teaching.

The outcome of the study is a presentation of the co-development process of meaningful digital pedagogy. The presentation of the process is threefold: 1) establishing a learning community, 2) conceptualizing meaningful digital pedagogy, and 3) co-development of meaningful digital pedagogy. The first phase introduces an idea of how to implement a learning community approach in a teacher education practicum. The second phase focuses on conceptualizing a shared understanding of meaningful digital pedagogy. Finally, the third phase describes the practices involved in the co-development of meaningful digital pedagogy. The findings are valuable for both school and university personnel involved in organizing teacher education practicums. Additionally, other fields within universities that arrange practicum periods for their students may also find the presented ideas beneficial. Furthermore, the results can assist those interested in adopting a learning community approach for co-developmental activities. The dissertation builds on existing research on teacher education practicums, further emphasizing their role as a context for university-school collaboration. It proposes that teacher education practicums can foster collaboration between universities and the surrounding community, linking theoretical knowledge with practical application in a mutually beneficial learning process.