Opettajan resilienssi ammattikorkeakoulun muuttuvassa toimintaympäristössä : fenomenografinen tutkimus ammattikorkeakouluopettajien käsityksistä ja kokemuksista resilienssistä

Abstract

Suomalaisten ammattikorkeakoulujen opettajat työskentelevät jatkuvan muutoksen keskellä. Mikä saa heidät suuntaamaan työssään eteenpäin? Tutkimuksessa tarkastelin, millaisia käsityksiä ja kokemuksia ammattikorkeakouluopettajilla on resilienssistä. Tutkimuksen keskiössä oli resilienssi-käsite, joka ymmärretään yksilön kykynä joustaa, jopa kasvaa tai kehittyä haasteellisten kokemusten edessä ja valjastaa omat henkilökohtaiset voimavarat osaksi selviytymisprosessia. Resilienssin voi ajatella liittyvän opettajan kykyyn sopeutua erilaisiin tilanteisiin. Siihen vaikuttavat muun muassa opettajan yksilölliset ominaisuudet, ikä, kokemus, voimavarat sekä ympäristö, jossa opettaja työskentelee. Tutkimuksen tehtävänä oli tuottaa tietoa ammattikorkeakouluopettajien resilienssistä, jota on toistaiseksi tutkittu vain vähän Suomessa ja kansainvälisesti. Tutkimuskysymyksenä oli: Millaisia erilaisia käsityksiä ammattikorkeakouluopettajilla on resilienssiä edistävistä ja haastavista tekijöistä?

Tutkimuksen aineiston muodosti ammattikorkeakouluopettajille laadittu kysely (n = 95) ja haastattelut (n = 12). Tutkimuksen metodologinen lähestymistapa on fenomenografinen ja tutkimuksen kontekstin muodosti yksi suomalainen ammattikorkeakoulu. Fenomenografia sopii opettajien käsitysten vaihtelun ja ilmiön kuvaamiseen ja mahdollistaa opettajien erilaisten käsitysten tutkimisen kollektiivisesti kuvaten.

Tutkimustuloksena muodostui neljä kategoriaa, jotka kuvaavat ammattikorkeakouluopettajien käsityksiä resilienssiä edistävistä ja haastavista tekijöistä. Kategoriat kuvaavat käsityksiä (1) yksilöllisten tekijöiden, (2) kontekstuaalisten tekijöiden, (3) opettajan työarjen ja (4) ammatillisten tekijöiden näkökulmasta. Tuloksina esitetyt kategoriat ilmenivät kuudessa ulottuvuudessa, jotka kuvaavat ammattikorkeakouluopettajien käsitysten eroja suhteessa tutkittavaan ilmiöön opettajan, työyhteisön, johtamisen, organisaation, työelämän sekä tulevaisuuden yhteiskunnan näkökulmasta.

Näin laajaa uutta teoreettista tietoa luovaa ammattikorkeakouluopettajien resilienssi-käsityksiin keskittynyttä tutkimusta ei Suomessa ole aiemmin tehty. Tutkimustuloksena muodostunut tulosavaruus, kuvauskategoriajärjestelmä, tuottaa uutta tietoa ammattikorkeakouluopettajien käsityksistä resilienssiä edistävistä ja haastavista tekijöistä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakouluopettajien resilienssin tukemiseen, sillä tutkimus tunnistaa laadullisesti erilaisia ja loogisesti toisiinsa liittyviä tapoja käsittää, kokea tai ymmärtää resilienssiä edistäviä ja haastavia tekijöitä. Tämä tutkimus avaa ammattikorkeakouluopettajien näkökulmaa muuttuvan korkeakoulutuksen kentällä. Saadun tiedon avulla voidaan paremmin valmistautua organisaatiotason muutoksiin siten, että huomioidaan yksittäisten opettajien resilienssi. Tutkimustulokset antavat välineitä niin opettajille reflektoida omaa työtään kuin korkeakoulujen johdolle mahdollisuuden ymmärtää opettajien kokemuksia ja käsityksiä syvällisemmin.

Teachers in Finnish Universities of Applied Sciences (UAS) work in a world of constant change. What drives them to move forward in their work? This study examined the conceptions and experiences of resilience of UAS teachers. The core of the study was the concept of resilience, which is understood as individual’s ability to adapt, even grow in the face of challenging experiences and to harness their personal resources as part of the coping process. Resilience can be regarded to be related to the teacher’s ability to cope at work in various situations. It is influenced by factors such as the teacher’s individual characteristics, age, experience, resources, and the environment in which they work. The aim of this study was to provide information on the resilience of UAS teachers, which has so far been little studied in Finland and internationally. The research question was: What are the different conceptions that University of Applied Sciences teachers have about factors that promote and challenge resilience?

The research data consisted of a questionnaire (n = 95) and interviews (n = 12) concerning UAS teachers. The methodological approach was phenomenographic, and the context of the study was one Finnish University of Applied Sciences. Phenomenography is suitable for describing variations in teachers’ conceptions and the phenomenon studied, as well as for observing different conceptions collectively. The outcome presented four categories describing promoting and challenging factors of resilience in UAS teachers’ work: 1) individual factors, 2) contextual factors, 3) teachers' daily work and 4) professional factors. These conceptions differed from each other in six dimensions: teacher, work community, management, organization, work life, and future society.

Such extensive new theoretical research focusing on UAS teachers’ conceptions of resilience has not been conducted in Finland before. The outcome space, the descriptive category system, provides new insights into UAS teachers’ conceptions of resilience promoters and challengers. The results can be used to support UAS teachers’ ability to cope at work, since the study identified qualitatively different and logically related ways of experiencing or understanding the factors of resilience. This study widens the perspective of UAS teachers in a changing field of higher education and helps better prepare for organizational change by considering individual teachers’ resilience. Further, the study provides tools for both teachers to reflect on their work and for UAS management to more deeply understand teachers’ conceptions and experiences more deeply.