Päämiehen asemasta ja oikeuksista holhoustoimen muuttuvassa järjestelmässä

Abstract

Kyseessä on edunvalvontaoikeutta ja hyvinvointioikeutta yhdistävä tiedonintressiltään kriittinen tutkimus holhoustoimen muuttuvasta järjestelmästä ja erityisesti päämiehen asemasta siinä. Tavoitteena on selvittää ideaalin ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien valossa sitä, mikä on edunvalvonnan päämiesten asema ja miten heidän oikeutensa toteutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä edunvalvonnan palvelujärjestelmissä. Tavoitteena on myös suunnata hyvinvointioikeutta edunvalvontaoikeuden suuntaan. Lisäksi tavoitteena on esittää, miten holhoustoimen muuttuvaa järjestelmää pitäisi kehittää tasapainotilan löytämiseksi päämiehen itsemääräämisoikeuden ja suojaamisen välillä.

Kriittisen lainopin alaan kuuluvan tutkimuksen metodina on yhteiskuntamme heikoimpien ja haavoittuvimpien ihmisten erityinen suojeluntarve ja näkökulma oikeuteen täydennettynä osallistuvan havainnoinnin metodilla. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin lisäksi eri oikeudenalojen ja filosofian kirjallisuuslähteistä, lainvalmisteluasiakirjoista, oikeuskäytännöstä ja laillisuusvalvojien ratkaisuista.

Holistisen ihmiskäsityksen pohjalta tutkimuksessa on selvitetty, että oikeussuhteet ovat yksi erityinen situaatioiden laji. Yhteiskunnan heikoimpien suojaamisen tarve pahoilta ihmisiltä ei katoa, minkä vuoksi holhoustoimen edunvalvonta ei ole täysin korvattavissa muilla keinoilla. Holhoustoimen ideaali ihmiskäsitys pohjautuu oikeusvaltion ihmiskäsitykseen. Tutkimuksen tuloksena on piilokontrollin käsite. Piilokontrolli on yhteiskunnallisen kontrollin alalaji, ja sille on ominaista, että se ei perustu lakiin tai ainakaan siitä ei avoimesti eikä ymmärrettävästi informoida sen kohteita.

Tutkimus sisältää perusoikeuden rajoittamisedellytysten testin viidelle HolTL:n pykälälle. Testi ei mene läpi. Lopputulos osoittaa puutteita HolTL:n perusoikeuksien mukaisuudessa.

Edunvalvonta sosiaali- ja terveydenhuollossa edellyttää tarvittaessa määrättävää henkilöä koskevien asioiden kelpoisuutta. Edunvalvojan riittävä kelpoisuus toteuttaa päämiehen oikeutta olla asianmukaisesti edustettuna. Holhousviranomaisen toimintamuodoksi sopisi edunvalvonnassa lainkäyttö hallintomenettelyn sijaan. Holhoustoimen erityislaissa tulisi säätää kattavasti kaikesta holhousviranomaisen menettelystä. Suomen ja Ruotsin edunvalvontalainsäädännön erot ilmentävät yhteiskuntien eroja ja vahvistavat käsitystä Ruotsista Suomea pehmeämpänä yhteiskuntana.

Johtopäätöksenä on, että ihmiskäsityksen ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta on palvelujärjestelmässä päämiehen näkökulmasta kehitettävää.