Häiritsevä, tavoiteltu ja kaipaava erottuminen : narratiivinen tutkimus toiseuksien monimuotoisuudesta ja purkamisesta koulukokemuksissa

Abstract

Yhdenvertaisuus, kuten myös syrjintä, ovat keskeisiä puheenaiheita demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta yhtä lailla ne puhuttavat koulua koskevissa keskusteluissa. Tämän tutkimuksen lähtökohta ja fokus on koulussa. Koulu on väistämätön sosiaalinen tila, jossa kohtaamiset synnyttävät niin toiseuden ja kuulumattomuuden kuin mukaan kuulumisen ja hyväksynnän kokemusta ja näillä on merkittävä vaikutus hyvinvointiin.

Tutkimuksessani tutkin aikuisten koulumuistoihin sijoittuvia toiseuden kokemuksia. Tarkastelen sitä, miten toiseus eri vuorovaikutusyhteyksissä koulumaailmassa ilmenee ja rakentuu ja sitä, miten toiseutta koulun kohtaamisissa voidaan purkaa. Toiseuden kokemuksen kirjon kautta luon myös kuvaa tärkeistä koulukasvatuksen tavoitteista: kuulumisesta ja yhdenvertaisuudesta. Tutkimukseni tarkoitus on lisätä ymmärrystä toiseuden kokemuksista koulussa. Tutkimukseni pääkysymys on: Miten toiseus ilmenee koulussa aikuisten koulukokemuksia käsittelevissä kertomuksissa? Tätä kysymystä lähestyn kahdella tarkentavalla alakysymyksellä tekijöistä, jotka rakentavat ja vahvistavat toiseuden kokemusta sekä toivotusti ja koetusti purkavat toiseutta koulussa. Omakohtaista toiseuden rakentumista ja purkamista koulussa ei ole juurikaan aiemmin tutkittu ja ylipäänsä monimuotoista toiseuden kirjoa koulussa käsittelevä tutkimus on hyvin vähäistä.

Tutkimukseni on narratiivinen. Aineistoni koostuu 26 kirjoitetusta ja/tai puhutusta kertomuksesta, jotka keräsin Avoimen yliopiston luennolla sekä jakamalla kirjoituspyyntöä Facebookissa. Tutkimushenkilöt olivat iältään 19–57 vuoden väliltä toiseuskertomuksia kirjoittaessaan. Tutkittavista 21 oli naisia, miehiä oli 4 ja muun sukupuolisia 1. Analysoin tutkimukseni käyttäen temaattista analyysiä narratiivien analyysinä. Tässä narratiivien analyysissä luomieni teemojen pohjalta loin neljä toiseuskertomustyyppiä typologian avulla, jossa ulottuvuuksina olivat toiseuden kokemuksen kielteinen ja myönteinen rakentuminen sekä toiseuden rakentajana minä itse ja toiset ihmiset.

Tutkimustulosten mukaan toiseus on kielteistä, myönteistä tai ristiriitaista kokemusta. Se ilmenee koulussa vahvimmin häiritsevänä erottumisena oletuksenkaltaisesta yksilöstä. Se ilmenee myös tavoiteltuna, itse valittuna erottautumisena niistä, jotka voidaan luokitella tavallisiksi. Joskus toiseuden kokemus syntyy silloin, kun ei halua erottua muita parempana tai ei voi täyttää sitä myönteistä odotusta, joka itseen kohdistuu. Tutkimukseni kertoo hallitsevasti siitä, miten tietyt ulkoiset piirteet, sisäiset ominaisuudet, vääränlaisena koettu oleminen ja käytös sekä poikkeavat perhetaustat muodostuvat toisia häiritseviksi asioiksi. Toiseus rakentuu erilaisissa arvioinneissa ja erotteluissa koulun sosiaalisissa tilanteissa sanoin, teoin ja elein ja sitä tuottavat niin opettaja kuin muut oppilaat, mutta toiseus rakentuu myös vertailevassa hiljaisessa vaikutussuhteessa muihin, jossa oma poikkeavuus havaitaan. Tutkimukseni piirtää ihanneihmisen kuvaa ja kertoo siitä oletuksesta, millainen lapsen ja nuoren tulisi olla tullakseen hyväksytyksi oppilaana ja vertaisena. Toiseus ilmenee myös kaipauksena sellaisiin kohtaamisiin, joissa voi kokea tulevansa hyväksytyksi omana itsenä.

Tutkimus antaa näkökulmaa ja vahvistaa aikaisempaa tutkimustietoa lasten ja nuorten kohtaamiseen koulussa. Tulosten perusteella oppilaan kohtaamisen tapoihin ja toiseuden kokemusta tuottaviin rakenteisiin tulisi koulussa kiinnittää huomiota. Tutkimukseni kertomukset avaavat toiseuden kokemusta, sen syntymekanismia sekä purkamista edistäviä kohtaamisen tapoja. Pyrin tutkimuksessani osaltani palauttamaan inkluusiosta käytävää keskustelua lähemmäksi sen eettistä perustaa. Tutkimuksellani haluan osoittaa, että inkluusio tulisi ymmärtää ennemminkin asenteena ja suhtautumistapana kuin oppilaan sijoittamiseen ja ryhmittelyyn liittyvänä käytännöllisenä kysymyksenä. Inkluusio tulisi nähdä jokaisen, ei ainoastaan tuen tarpeisen, oppilaan oikeutena olla omana itsenään ominaisuuksineen, piirteineen ja taustoineen osa kaikille yhteistä koulua, sitä koulua, jota hän käy.

Equality as well as exclusion are topical issues of debate in a democratic society but also concern schools. The school is the starting point and focus of this study. The school is an inescapable social space where encounters between people provide them with experiences of otherness and exclusion, and of acceptance and inclusion. These experiences have a significant impact on well-being.

In my research, I explored the experiences of otherness in adults’ school-related memories. I examined how otherness was manifested and constructed in different contexts of interaction in the school and how otherness could be dismantled in school encounters. Through the various experiences of otherness, I also created a picture of the important goals of education: belonging and equality.

The purpose of my research was to increase understanding of how people experience otherness in school. The main research question of my research was: How does otherness manifest itself in adults’ narratives about their school experiences? I approached this question with two sub-questions about the factors that constructed and reinforced the experience of otherness and the factors that dismantled the experience of otherness at school in a desirable manner. The previous research on the construction and dismantling of perceived otherness at school is scarce. In general, there is very little research on the multiplicity of otherness at school.

This was a narrative research. The data consisted of altogether 26 written and spoken narratives, which I collected during an Open University lecture among adult students and by sharing a writing request on Facebook. At the time of data collection, the age range of the participants was between 19-57 years, 21 women, 4 men, 1 other gender. I used the thematic analysis for analyzing the narratives. This was followed by the narrative analysis, with which I created four types of narratives of otherness. The types were introduced in the form of a typology that consisted of the dimension between the negative and positive experience of otherness and the other dimension between myself as and other people creating the experience of otherness.

The findings showed that otherness can be a negative, positive and contradictory experience. It was most strongly expressed in school by disturbingly standing out from the mainstreaming student population. Otherness also manifested itself as aspirational and self-selected separation from those who the research participant perceived as normal. Sometimes the experience of otherness arose when they did not want to distinguish themselves as better than others or could not meet the positive expectations set by others for them. Mostly my research described how the research participants’ certain external traits, internal characteristics, perceived inferiority and behaviors, and deviant family backgrounds disturbed the others. Otherness was constructed through various judgements and distinctions within interactions through words, actions and gestures, and was produced by both teachers and other students. However, it was also constructed by the research participants when they compared themselves with others and perceived their own deviance.

My research drew a picture of the ideal person and the assumption of what a child and young person should be like in order to be accepted as a student and a peer. Otherness was also expressed as a longing for encounters in which one can feel accepted as oneself.

The study provided new perspectives and confirmed previous research on how to encounter children and young people in school. The results suggested that more attention should be paid to the ways in which students encounter each other and to the structures that generate the experience of otherness in school. The narratives in my study revealed the experience of otherness, and the mechanisms of its emergence and dissolution. In my research I aim to bring the debate on inclusion closer to its ethical basis. My research illustrates that inclusion should be understood as an attitude and approach rather than as a practical issue of student placement and grouping. Inclusion should be seen as the right of every student, not just those with special needs, and the student’s right to be part of a school that is common to all and the school they attend with their own characteristics, traits and backgrounds.