Kertomuksia Saamen kansasta : saamelaisen kansatyön ja -ajattelun jäljillä

Abstract

Jäljitän (guorrat) tutkimuksessani saamelaisia tapoja kuvitella saamelainen kansa ja kertoa sen olemassaolon perustasta. Tutkin saamelaista kansatyötä ja -ajattelua sekä niihin liittyviä poliittisia visioita, ristiriitoja ja muutoksia. Tarkastelen, miten Saamen kansaa on sovitettu ympäri maailmaa jo asemansa vakiinnuttaneisiin kansallisten instituutioiden muotteihin. Teen ymmärrettäväksi ja näkyväksi prosesseja, joissa saamelaiset ovat hakeneet tunnustusta kansana kansojen joukossa, ja pohdin, miten ne sopivat yhteen saamelaisten omien tilallisten jäsennysten ja kuulumista osoittavien tapojen kanssa. Lähestyn saamelaista kansatyötä ja -ajattelua materiaalisten ilmentymien kautta. Materiaaliset ilmaisut, kuten alueelliset representaatiot, poliittiset instituutiot ja kansalliset symbolit, ovat toimineet dekoloniaalisen analyysini suunnan osoittajina tarkastellessani aikaisempaa tutkimusta ja arkistoaineistoja. Tutkimukseni on toteutettu neljänä osatutkimuksena sekä niiden tuloksia kokoavana yhteenveto-osiona, jossa syvennytään tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen. Teorian tasolla väitöskirjatutkimukseni purkaa saamen kansakerronnan historiakulttuuria ja laajemmin poliittista ajattelua, jolla on oikeutettu erityisesti kansallisvaltioiden valtaa ja marginalisoitu alkuperäiskansoja.

Osatutkimuksessa I tarkastelen Sápmia eli ylirajaista Saamenmaata vastanarratiivina valtioiden yksinomaiselle vallalle määrittää alueita omakseen. Saamelaiset eivät ole itse nähneet tarpeelliseksi määrittää tiukasti Sápmin rajoja. Sen sijaan saamelaisilla on omia tapoja tehdä alueellisia jäsennyksiä esimerkiksi pukeutumisperinteen kautta. Osatutkimuksessa II tuon esiin, miten historiankirjoituksen tapa kansallistaa alueita ja menneisyyttä valtioiden tarpeita varten voi vääristää tulkintoja saamelaisalueen asutushistoriasta, ja saamelaisten suhteesta asuttamaansa maahan. Historialliset arkistot kertovat oman aikansa kolonialistisista ja patriarkaalisista valtarakenteista ja voivat edelleen jatkaa niiden uusintamista, mikäli koloniaalisia arkistoaineistoja tulkitaan kritiikittömästi tai jopa tarkoitushakuisesti pyrkimyksenä kaventaa saamelaisten itsemääräämistä – saamelaisten oikeutta olla olemassa.

Osatutkimuksessa III puran saamelaista kansatyötä tarkastelemalla Saamen lipun valintaan johtaneita historiallisia kehityskulkuja eli saamelaisen yhteiskunnan poliittista institutionalisoitumista tältä osin. Lipun valintaan johtaneista prosesseista on havaittavissa erilaisia poliittisia pyrkimyksiä ja niiden välistä ristivetoa, eikä lipun valinta näyttäydy niin suunnitelmallisena ja strategisena kuin kansallisiin lippuihin liitetyt transnationaaliset merkitykset voivat antaa olettaa. Saamelaisella kansatyöllä on haluttu korostaa yhteistä poliittista toimijuutta ja haastaa valtioiden kolonialistista vallankäyttöä. Osatutkimuksessa IV tuon esiin, kuinka Pohjoismainen saamelaisneuvosto ja siinä mukana toimineet saamenystävät ikään kuin moderoivat aluksi sitä, minkälainen moderni Saamen kansa on ja kuinka kansa käyttäytyy. Tämä näkyy myös saamelaisessa kansanvalistustyössä, joka oli Pohjoismaisen saamelaisneuvoston keskeisiä toimintatapoja, ja sen holhoavissa asenteissa. Modernin ajan ja edistyksen eetos kannustivat saamelaisten poliittista järjestäytymistä tiettyyn suuntaan, ja samalla tehtiin eroa primitiivisenä pidettyyn menneisyyteen.

Osoitan tutkimuksessani, kuinka saamelaisista puhuttaessa kansana on muodostunut omanlaisensa historiakulttuuri, jota hallitsevat osin länsikeskeiset ymmärrykset siitä, mitä kansa tai kansakunta tarkoittaa. Ehdotan saamen kansakerronnan historiakulttuurin tulkitsemista saamelaisten uudeksi luomiskertomukseksi, jolla selitetään saamelaisten järjestäytymistä moderniksi kansaksi ja saamelaisten olemassaoloa nykyajassa. Länsikeskeisiä malleja mukailevan poliittisen järjestäytymisen myötä saamelaisille on ikään kuin tapahtunut metamorfoosi luonnonkansasta moderniksi kansaksi. Tutkimuksessani teen näkyväksi, ettei saamelaisten tarina kansana kuitenkaan rajaudu pelkästään vaiheisiin, joissa saamelaispolitiikassa on alettu puhua kansan nimissä, tai otettu käyttöön transnationaaleja tapoja representoida kansaa. Saamelaisen kansan kertomus kietoutuu monisyisemmin osaksi valtasuhteita, joissa kansallisvaltiot sekä transnationaali käsitys kansa/kunnasta ovat rakentuneet. Saamenkielisten kansaa kuvaavien käsitteiden (pohjoissaameksi álbmot) etymologiset juuret ovat kansansuvereenisuuden periaatteessa, ja käsitteet ovat siirtyneet saamen kieliin koloniaalisten verotussuhteiden kautta. Vaikka valtiot ovat tunnustaneet saamelaiset kansana jo 1600–1700-luvuilla, alkuperäiskansanäkökulmasta saamelaisen kansaisuuden voi ottaa ontologiseksi lähtökohdaksi, jonka oleellisin perusta on saamelaisten ymmärrys itsestään omana erillisenä ryhmänä sekä pyrkimys säilyä sellaisena.

Saamelainen kansa ja alkuperäiskansa on rakentunut vuorovaikutuksessa kolonialististen ja anti- tai dekoloniaalien prosessien kanssa. Saamelainen kansa-ajattelu on lähtökohtaisesti joustavaa eikä vaadi keskitettyä vallankäyttöä tai yhdenmukaistavaa politiikka tai ole ylhäältä päin johdettua. Saamelaisille on rakentunut omanlaisensa tapa olla ja toimia kansana ja alkuperäiskansana, joka ei ole pelkästään ulkopuolelta asetettujen määreiden sanelemaa. Saamen kansan tapa olla, toimia ja järjestyä yhteiskuntana haastaa yhtäältä pyrkimyksiä määritellä, mitä kansa tai kansakunta tarkoittaa, sekä toisaalta ajatusta, että kansaksi tunnistaminen vaatisi niiden olevan joka puolella maailmaa samanlaisia ja pelkästään valtiollisiin prosesseihin kiinnittyviä. Saamelainen kansa-ajattelu ja laajemmin alkuperäiskansojen näkökulma laajentavat käsitystä kansoista ja kansakunnista ja purkavat käsitteisiin liittyviä hierarkioita sekä mahdollisuuksien mukaan ohjaavat kansa-käsitystä pois valtiollisista ja alueellisesti tarkkaan rajatuista kehyksistä.

ČOAHKKÁIGEASSU

Dutkamušas guoran sápmelaš vugiid govahallat Sámi álbmoga ja čilget dan leahkima vuođu. Dutkkan sápmelaš álbmotbarggu ja -jurddašeami ja daidda laktáseaddji politihkalaš višuvnnaid, ruossalasvuođaid ja nuppástusaid. Dutkkan, mo sámit álbmogin leat heivehuvvon foarpmaide, mat leat stáđásmahttán sajádagaset álbmotlaš institušuvdnan birra máilmmi. Dagan áddehahttin ja oainnusin daid proseassaid, main sápmelaččat leat ohcan dovddastusa álbmogin álbmogiid gaskkas, ja suokkardan, mo dat heivejit oktii sápmelaččaid iežaset vugiiguin áddet spatialitehta ja čájehit gullevašvuođa. Lahkonan sápmelaš álbmotbarggu ja -jurddašeami materiálalaš albmanusaid bokte. Materiálalaš ovdanbuktojumit, dego representašuvnnat guovlluid dásis, politihkalaš institušuvnnat ja álbmotsymbolat, leat čujuhan guđe guvlui ovdánan mu dekoloniála analysain go lean dárkkodan ovddit dutkamušaid ja arkiivačoakkáldagaid. Mu dutkamuš lea ollašuhttojuvvon njealji oassedutkamuššan ja daid bohtosiid čohkkejeaddji čoahkkáigeassuoassin, mas vuojulduvan dutkamuša teorehtalaš refereansarápmii. Teoriijadásis mu dutkamuš burgá sámi álbmotmuitaleami historjákultuvrra ja viidábut dan politihkalaš jurddašeami, mainna eandalit nationála stáhtaid váldi lea vuoigadahtton ja eamiálbmogat leat marginaliserejuvvon.

Oassedutkamušas I suokkardalan Sámi dahjege rájáid rasttildeaddji Sámeeatnama vuostenarratiivan stáhtaid eksklusiiva váldái meroštallat guovlluid alcceseaset. Sápmelaččat eai leat ieža oaidnán dárbbašlažžan meroštallat Sámi rájáid čavgadit, dan sadjái sápmelaččain leat iežaset vuogit dahkat čovdosiid guovlluid meroštallama oasil ovdamearkka dihte gárvodanárbevieru bokte. Oassedutkamušas II buvttán ovdan, man láhkai historjjáčállima vuohki nationaliseret vássán áiggi ja guovlluid stáhtaid dárbbuid várás sáhttá botnjat dulkojumiid sámeguovllu ássanhistorjjás ja sámiid gaskavuođas eatnamii ja guvlui gos sii ellet. Historjjálaš arkiivvat muitalit iežaset áiggi koloniála ja patriarkála válderáhkadusain ja sáhttet ain dán áiggis joatkit daid geardduheami, jus koloniála arkiivamateriálat dulkojuvvojit kritihka haga dahje juoba dainna ulbmiliin ahte sápmelaččaid iešmearrideapmi – sápmelaččaid vuoigatvuohta leat leahkimin – gáržžiduvvo. Oassedutkamušas III burggán sápmelaš álbmotbarggu go guoran Sámi leavgga válljejupmái váikkuhan historjjálaš ovdánumiid dahjege sápmelaš servodaga politihkalaš institutionaliserema dan oasil. Leavgga válljejupmái váikkuhan proseassain sáhttá vuohttit iešguđetlágan politihkalaš viggamušaid ja daid gaskasaš ruossutgeassima, iige leavgga válljen leatge daid vuođul nu plánejuvvon ja strategalaš go nationála leavggaide laktojuvvon transnašunála mearkkašumit soitet suovvat navdit. Sápmelaš álbmotbargguin leamaš hállu deattuhit oktasaš politihkalaš doaibmivuođa ja hástalit stáhtaid koloniála válddigeavaheami. Oassedutkamušas IV buvttán ovdan, man láhkai Davviriikkaid Sámiráđđi ja das mielde doaibman sámeverddet ovtta láhkai modererejit álggus dan, makkár lea modearna sámeálbmot ja man láhkai álbmot láhtte. Dát vuhtto maiddái hovdejeaddji doaladumiin sápmelaš álbmotčuvgehusbarggus, mii lei okta Davviriikkaid Sámiráđi guovddáš doaibmavugiin. Ođđaáigásašvuođa ja ovdánumi ehtos oaivadedje sápmelaččaid politihkalaš ortniiduvvama dihto guvlui, mas dahkkojuvvui seammás earru primitiivan gohčoduvvon vássán áigái.

Dutkamušas čujuhan, mo sápmelaččain háladettiin álbmogin lea šaddan iežaslágan historjákultuvra, man stivrejit oassái oarjesentrála áddejumit das, maid álbmot dahje našuvdna mearkkaša. Evttohan Sámi álbmotmuitaleami historjákultuvrra dulkoma sápmelaččaid ođđa álgomuitalussan, mainna čilgejuvvo sápmelaččaid ortniiduvvan modearna álbmogin ja ná oasistis sápmelaččaid leahkima dán áiggis. Oarjesentrála málliid politihkalaš ortniiduvvama mielde sápmelaččat leat ovtta láhkai mannan čađa metamorfosa luondduálbmogis ođđaáigásaš álbmogin. Dutkamušastan Dagan oainnusin, ahte sápmelaččaid muitalus álbmogin ii goittotge ráddjejuvvo dušše daid muttuide, main sámepolitihkas leat ságastišgoahtán álbmoga namas dahje main lea váldojuvvon atnui transnašunála vuogit representeret álbmoga. Sámi álbmoga muitalus giessasa máŋggadássásabbot oassin daid váldegaskavuođaid, main nationála stáhtat ja transnašunála oaidnu álbmogis/našuvnnas leat hápmašuvvan. Sámegielat álbmoga govvideaddji doahpagiid etymologalaš ruohttasat leat álbmotsuverenitehta vuođđojurdagis, ja doahpagat leat sirdašuvvan sámegielaide koloniála vearuhangaskavuođaid bokte. Vaikko stáhtat leat dovddastan sápmelaččaid álbmogin juo 1600–1700-loguin, eamiálbmotgeahččanguovllus sápmelaš álbmotvuođa sáhttá váldit ontologalaš vuolggasadjin, man guovddáš vuođđun lea sápmelaččaid áddejupmi alddisteaset iežas sierra joavkun ja viggamuš seailut dakkárin.

Sámi álbmot ja eamiálbmot lea hápmašuvvan vuorrováikkuhusas koloniála ja anti- dahje dekoloniála proseassaiguin. Sámi álbmotjurddašeapmi lea vuolggasajistis soddjil, iige dat gáibit čohkkejuvvon válddigeavaheami dahje sullalastojuvvon politihka, iige dat leat bajábealde jođihuvvon. Sápmelaččaide lea hápmašuvvan iežaslágan vuohki leat ja doaibmat álbmogin ja eamiálbmogin, mii ii leat beare olggobealde biddjon merrosiid vuođul dikterejuvvon. Sámi álbmoga vuohki leat, doaibmat ja ortniiduvvat servodahkan hástala viggamušaid meroštallat, maid álbmot dahje našuvdna mearkkaša, ja jurdaga das, ahte álbmogin earuheapmi gáibidivččii dan, ahte dat livčče juohke guovllus máilmmis seammáláganat ja dušše beare stáhtalaš proseassaide giddanan. Sápmelaš álbmotjurddašeapmi ja viidábut eamiálbmogiid geahččanguovlu viiddidit oainnu álbmogiin ja našuvnnain ja burget doahpagiidda laktáseaddji hierarkiijaid ja dasa lassin vejolašvuođaid mielde doalvu álbmotáddejumi eret guvlui stáhtaid ja guovlluid dásis dárkilit ráddjejuvvon rámmain.

In this study, I trace (guorastit) Sámi ways of imagining the Sámi nation and narrating about the foundations of its existence. I examine Sámi nation-thinking and nation-work and the related political visions, contradictions and change. I examine the ways in which the Sámi nation has been fitted into the molds of established national institutions around the world. I aim to increase awareness and understanding of the processes by which the Sámi have sought recognition as one nation or people among others and reflect on their compatibility with the Sámi ways of perceiving spatialities and signifying belonging. I approach Sámi nation-thinking and nation-work through their material manifestations. Material expressions, such as regional representations, political institutions and national symbols, have guided my decolonial analysis of previous research and archival materials. My research consists of four sub-studies and an integrative chapter that synthesizes the results of the sub-studies and provides an in-depth discussion of the theoretical framework of my research. At the level of theory, my research sets out to deconstruct the history culture of the Sámi national narratives, and, more broadly, the political thinking that has been harnessed in particular to justify the power of nation states and to marginalize Indigenous peoples.

In sub-study I, my object of examination is Sápmi, the transnational region inhabited by the Sámi, as a counternarrative to the exclusive power of states to assume ownership of areas. The Sámi themselves have not considered it necessary to define the borders of Sápmi precisely. Instead, the Sámi have had their own ways of demarcating regional categories, for example, through dress traditions. Substudy II addresses the ways in which historiography nationalizes regions and the past in the interests of states, which may distort interpretations of the settlement history of Sápmi and the Sámi relationship with the land they inhabit. Historical archives reflect the colonial and patriarchal power structures of their time and may continue to perpetuate such structures today if interpretation of colonial archival data is uncritical, and it may even constitute an intentional misinterpretation with the objective of limiting the Sámi right to self-determination – the Sámi right to existence. Sub-study III addresses the Sámi nation-work efforts by examining the historical developments – the political institutionalization of the Sámi society – that led to the adoption of the Sámi flag. The processes that led to the adoption of the flag reflect various political aspirations as well as cross-draught between them, and the selection of the flag does not appear as systematic or strategic as the transnational meanings ascribed to national flags might lead us to assume. The aim of the Sámi nation-work has, on the one hand, been to emphasize joint political agency and, on the other hand, to challenge the exercise of colonial power by states. In sub-study IV, I discuss how the Nordic Sámi Council, and the samevenner1 as part of it, initially took the role of moderators in defining what a modern Sámi nation is like and how the nation behaves. This also manifests itself in the form of patronizing attitudes in the Sámi popular educational work – one of the main modes of operation for the Nordic Sámi Council. The ethos of modernity and progress functioned as an incentive that guided Sámi political organization in a particular direction, while, at the same time, assuming distance from the “primitive” past.

My study shows that a specific kind of history culture, which is partly dominated by Western-centric understandings of the definition of a people or a nation, has come to characterize discourse about the Sámi as a nation or people. I propose interpretation of the history culture of Sámi national narratives as a new creation myth of the Sámi, the purpose of which is to explain the organization of the Sámi as a modern nation, and, by extension, Sámi existence in today’s world. Along with Sámi political organization according to the guidelines of Western-centric models, the Sámi have experienced a metamorphosis of sorts from a nature-based people to a modern nation. My study increases awareness of the fact that the narrative of the Sámi as a nation or people is not limited to the stages of the Sámi politics of speaking in the name of one people or nation or to the adoption of transnational ways of representing a people or a nation. The narrative of the Sámi nation is intertwined, in more complex ways, with the power relations through which nation states and the transnational conception of a nation have been constructed. The etymological roots of the concepts referring to a people or a nation in the Sámi languages (in North Sámi álbmot) lie in the principle of popular sovereignty and the concepts have been transferred to the Sámi languages through colonial taxation relationships. Although states have recognized the status of the Sámi as a nation already in the 17th and 18th centuries, from the Indigenous peoples’ perspective, the nation-ness of the Sámi can be adopted as an ontological starting point the quintessential basis of which is the Sámi understanding of themselves as a separate group and their intention to maintain that status.

The Sámi as one nation and one Indigenous people has been constructed through relations with colonial and anti- or decolonial processes. The Sámi nation-thinking is characterized by flexibility, and does not require centralized exercise of power or politics of uniformity, and it is not governed from above. The Sámi have developed their own way of being, acting and organizing as a nation that is not entirely dictated by attributes imposed from the outside. This poses challenges to efforts to define what constitutes a people or a nation, and also challenges the idea that, in order to be recognized as a nation, nations around the world should be similar and tied exclusively to state processes. The Sámi nation-thinking and, more broadly, the perspective of Indigenous peoples, enlarges the conception of peoples and nations and deconstructs the hierarchies related to these concepts, and, where possible, extends beyond the state-bound and tightly defined regional frameworks.