Mielenterveystoipumisen rakentuminen puheena
Kapanen, Heini (2025)
Lapin yliopisto
2025
ISBN:978-952-337-518-5
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-518-5
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-518-5
Kuvaus
navigointi mahdollista
Tiivistelmä
Tässä sosiaalityön tieteenalaan kuuluvassa tutkimuksessani tarkastelen mielenterveystoipumista vertaisina toimivien mielenterveystoipujien omakohtaisen ja vertaiskeskustelussa rakentuvan puheen kautta. Mielenterveystoipumisen käsitteelliset lähtökohdat nojaavat henkilökohtaiseen toipumiseen, sosiaaliseen toipumiseen erityisesti yhteisöissä ja elinympäristöissä sekä vertaisuuteen ja kokemusasiantuntijuuteen. Tutkimukseni tuottaa palvelujärjestelmän ulkopuolella muotoutunutta tietoa pitkäkestoisista mielenterveyden haasteista toipumisesta sekä omakohtaisesta että kollektiivisesti vertaiskeskustelussa jaetusta ja rakentuvasta kokemustiedosta. Tutkimus tuo näkyväksi vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden keskeisen merkityksen mielenterveystoipumisessa.
Tutkimus analysoi pitkäkestoisista mielenterveysongelmista toipuneiden vertaisten puheessa tuotettuja kokemuksia ja näkemyksiä mielenterveystoipumisesta. Tutkimuksella vastaan kysymyksiin, miten mielenterveystoipuminen rakentuu puheessa ja millaisia toipumiseen kiinnittyneitä kategorioita vertaisten puheessa rakentuu. Laadullisen tutkimukseni lähestymistapa on sosiaalikonstruktionistinen.
Tutkimusaineistona ovat 21 vertaisen ryhmäkeskustelut ja kahdenkeskiset keskustelut. Aineiston olen analysoinut kolmessa vaiheessa: pohjustavalla induktiivisella temaattisella analyysillä, vuorovaikutuksen äänianalyysillä ja jäsenkategoria-analyysillä.
Tutkimuksessa hahmotan neljä mielenterveystoipumisen historiallista vaihetta. Puheen analysointi tuo esiin historiallisten vaiheiden läsnäolon toipujien kokemuksissa. Analyysini puheesta tuo esiin toipumista edistävät tekijät: usko toivosta ja toipumisen mahdollisuudesta, toipumisen keinojen löytyminen ja vertaisten ja kokemusasiantuntijuuden merkitys toipumisessa. Toipumista estävät tekijät ovat sairastamisen oireiden heijastuminen arkielämään ja toiseuden kokemukset, stigma ja hoito- ja palvelujärjestelmän järjestelmäkeskeiset yksilön sivuuttamat käytänteet. Keskusteluista tunnistan vuorovaikutuksen muotoja ja ääniä.
Omakohtaisista kokemuksista rakentuu yhteisöllisesti muotoutuva toipumisen vertaistieto. Vuorovaikutuksen muodoiksi tunnistan kaksi vertaisyhteisöille ominaista puhetapaa: tilaa antavan ja mukaan lähtevän puhumisen tavan, jotka myös limittyvät toisiinsa. Tunnistan keskusteluista omakohtaisen, vertaisen ja kokemusasiantuntijan äänet. Omakohtainen ääni tuo esiin yksilöllisen kokemuksen toipumisesta. Vertaisen ääni kuvaa yhteisesti muotoutuvaa ymmärrystä toipumisesta ja vertaistuen merkityksestä, joista muodostuu yhteisöllinen vertaistieto. Kokemusasiantuntijan ääni ilmentää omakohtaista kokemusta ja vertaisten kokemusta laajemmin pyrkimystä vaikuttaa ja kehittää palvelujärjestelmän kohtaamisia ja toimintakäytänteitä toipujalähtöisiksi.
Tutkimukseni havainnollistaa mielenterveystoipujan määrittymistä palvelujärjestelmän käytänteissä ja muiden määrittäminä sekä sitä, miten tehdyt luokittelut siirtyvät toipujan käsityksiin itsestä. Tutkimukseni tuloksena määrittelen keskusteluista viisi yläkategoriaa: mielenterveyspotilas, sairastava, toipuja, vertainen ja kokemusasiantuntija. Tutkimukseni tekee näkyväksi muutoksen, miten palvelujärjestelmän ja kohtaamisissa ilmenneet oletukset ja käsitykset koetaan, kun henkilö siirtyy mielenterveyspotilaasta sairastavaksi, toipujaksi, vertaiseksi ja kokemusasiantuntijaksi. Tutkimukseni keskeisenä tuloksena tunnistan yksilöllisistä toipumisen kuvauksista mielenterveystoipumisen polun prosessina. Toipumisen polussa ilmenee sekä henkilökohtaisen että sosiaalisen toipumisen ulottuvuuksia ja erityisesti kansalaisjärjestöissä toteutuvan vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden olennainen merkitys.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, miten palvelujärjestelmän kohtaamisilla, käytetyillä käsitteillä ja käytänteillä on keskeinen merkitys sille, miten toipumiseen ja toipujiin suhtaudutaan. Palvelujärjestelmässä on selkeästi havaittavissa tarve toipujalähtöiseen toipumisen tukemiseen toipumisen polulla. Toipujalähtöistä toipumista edistävät kokemusasiantuntijoiden ja moniammatillinen yhteistoimijuus, yhteisesti sovitut säännöt ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä, vertainen tukihenkilönä ja toipumissuunnitelmaksi nimeämäni työväline, joka huomioi laajasti eri elämäntilanteet ja kulkee toipujan mukana.
Tutkimus analysoi pitkäkestoisista mielenterveysongelmista toipuneiden vertaisten puheessa tuotettuja kokemuksia ja näkemyksiä mielenterveystoipumisesta. Tutkimuksella vastaan kysymyksiin, miten mielenterveystoipuminen rakentuu puheessa ja millaisia toipumiseen kiinnittyneitä kategorioita vertaisten puheessa rakentuu. Laadullisen tutkimukseni lähestymistapa on sosiaalikonstruktionistinen.
Tutkimusaineistona ovat 21 vertaisen ryhmäkeskustelut ja kahdenkeskiset keskustelut. Aineiston olen analysoinut kolmessa vaiheessa: pohjustavalla induktiivisella temaattisella analyysillä, vuorovaikutuksen äänianalyysillä ja jäsenkategoria-analyysillä.
Tutkimuksessa hahmotan neljä mielenterveystoipumisen historiallista vaihetta. Puheen analysointi tuo esiin historiallisten vaiheiden läsnäolon toipujien kokemuksissa. Analyysini puheesta tuo esiin toipumista edistävät tekijät: usko toivosta ja toipumisen mahdollisuudesta, toipumisen keinojen löytyminen ja vertaisten ja kokemusasiantuntijuuden merkitys toipumisessa. Toipumista estävät tekijät ovat sairastamisen oireiden heijastuminen arkielämään ja toiseuden kokemukset, stigma ja hoito- ja palvelujärjestelmän järjestelmäkeskeiset yksilön sivuuttamat käytänteet. Keskusteluista tunnistan vuorovaikutuksen muotoja ja ääniä.
Omakohtaisista kokemuksista rakentuu yhteisöllisesti muotoutuva toipumisen vertaistieto. Vuorovaikutuksen muodoiksi tunnistan kaksi vertaisyhteisöille ominaista puhetapaa: tilaa antavan ja mukaan lähtevän puhumisen tavan, jotka myös limittyvät toisiinsa. Tunnistan keskusteluista omakohtaisen, vertaisen ja kokemusasiantuntijan äänet. Omakohtainen ääni tuo esiin yksilöllisen kokemuksen toipumisesta. Vertaisen ääni kuvaa yhteisesti muotoutuvaa ymmärrystä toipumisesta ja vertaistuen merkityksestä, joista muodostuu yhteisöllinen vertaistieto. Kokemusasiantuntijan ääni ilmentää omakohtaista kokemusta ja vertaisten kokemusta laajemmin pyrkimystä vaikuttaa ja kehittää palvelujärjestelmän kohtaamisia ja toimintakäytänteitä toipujalähtöisiksi.
Tutkimukseni havainnollistaa mielenterveystoipujan määrittymistä palvelujärjestelmän käytänteissä ja muiden määrittäminä sekä sitä, miten tehdyt luokittelut siirtyvät toipujan käsityksiin itsestä. Tutkimukseni tuloksena määrittelen keskusteluista viisi yläkategoriaa: mielenterveyspotilas, sairastava, toipuja, vertainen ja kokemusasiantuntija. Tutkimukseni tekee näkyväksi muutoksen, miten palvelujärjestelmän ja kohtaamisissa ilmenneet oletukset ja käsitykset koetaan, kun henkilö siirtyy mielenterveyspotilaasta sairastavaksi, toipujaksi, vertaiseksi ja kokemusasiantuntijaksi. Tutkimukseni keskeisenä tuloksena tunnistan yksilöllisistä toipumisen kuvauksista mielenterveystoipumisen polun prosessina. Toipumisen polussa ilmenee sekä henkilökohtaisen että sosiaalisen toipumisen ulottuvuuksia ja erityisesti kansalaisjärjestöissä toteutuvan vertaistuen ja kokemusasiantuntijuuden olennainen merkitys.
Tutkimukseni tulokset osoittavat, miten palvelujärjestelmän kohtaamisilla, käytetyillä käsitteillä ja käytänteillä on keskeinen merkitys sille, miten toipumiseen ja toipujiin suhtaudutaan. Palvelujärjestelmässä on selkeästi havaittavissa tarve toipujalähtöiseen toipumisen tukemiseen toipumisen polulla. Toipujalähtöistä toipumista edistävät kokemusasiantuntijoiden ja moniammatillinen yhteistoimijuus, yhteisesti sovitut säännöt ammattilaisten ja kokemusasiantuntijoiden välillä, vertainen tukihenkilönä ja toipumissuunnitelmaksi nimeämäni työväline, joka huomioi laajasti eri elämäntilanteet ja kulkee toipujan mukana.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [413]