Valikointiin perustuva verotuksen toimittaminen ja veron määrääminen
Ihalainen, Pekka (2025)
Ihalainen, Pekka
Lapin yliopisto
2025
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251125111303
https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20251125111303
Tiivistelmä
Tutkimuskysymyksenä on miten laillisuusperiaatteelle ja muille hyvää hallintoa tukeville periaatteille ja toisaalta hallinnon tehokkuusvaatimukselle on haettu tasapainoa siirryttäessä verotuksen toimittamisessa ja veron määräämisessä tapauskohtaisesta tutkimisesta automatisoituun verotukseen ja valikoitujen tapausten tarkempaan tutkimiseen. Tutkimuksen metodi on ensisijaisesti lainopillinen, jota täydennetään empiirisellä tutkimusotteella. Tutkimuksessa oikeusperiaatteiden välistä punnintaa, joka liittyy automatisoituun verotukseen ja siihen liittyviin verotusmenettelyihin, pyritään hahmottamaan mallitasoisena argumentaationa. Tasapainoilua tehokkuusperiaatteen ja keskeisten hallintoperiaatteiden välillä analysoidaan oikeusturvamallin ja tehokkuusmallin avulla.
Verotusta toimitettaessa tai veroa oma-aloitteisessa verotuksessa määrättäessä veroilmoitukset tutkitaan tietyllä tavalla eli ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet. Valikointisäännöksessä on toisaalta konstitutiivinen normi, jolla luodaan toimivalta ja menettelysäännöt uuteen hallinnollisjuridiseen toimintatapaan eli valikoivaan tutkimistapaan. Toisaalta valikointisäännöksessä on toimivallan käyttöä yleisellä tasolla sääntelevä normi. Valikointiin perustuvaa tutkimistapaa voidaan pitää vero-oikeuden käytännöllisiin yleisiin oppeihin lukeutuvana instituutiona. Se on kehittynyt eri vaiheissa ja eri verolajeissa ensin käytännössä, ja vasta myöhemmin se on saatettu säädöstasolle. Automaatioon perustuvassa verovalvonnassa on kyse tasapainoilusta tehokkuusvaatimuksen ja verovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun välillä. Valikointiehdot johtavat siihen, että samanlaisia tapauksia tai euromääräisesti samaa suuruusluokkaa olevia tapauksia tutkitaan periaatteessa yhdenmukaisin perustein. Valikointiehtojen ulkopuolelle jääviä tapauksia ei sen sijaan tutkita tarkemmin, mikä heikentää verotuksen yhdenmukaisuutta. Verotuksen automatisointi ja valikointi edellyttävät verolainsäädännön selkeyttä ja yksinkertaisuutta, mutta verotuksen legaliteettiperiaate edellyttää verolainsäädännön täsmällisyyttä, yksiselitteisyyttä ja tarkkarajaisuutta eli käytännössä monimutkaisia säännöksiä. Verohallinnon käyttämillä menettelyillä on olennainen merkitys oikeusturvan ja tehokkaan verotuksen yhteensovittamisessa. Ohjaus- ja valvontamuotoja kehitettäessä tulisi suosia menettelyitä, jotka tehostavat verotusprosessia, mutta jotka samalla edistävät verotuksen oikeellisuutta ja kohtelevat verovelvollisia tasapuolisesti.
Verotusta toimitettaessa tai veroa oma-aloitteisessa verotuksessa määrättäessä veroilmoitukset tutkitaan tietyllä tavalla eli ottaen huomioon asian laatu ja laajuus, verovelvollisten yhdenmukainen kohtelu ja verovalvonnan tarpeet. Valikointisäännöksessä on toisaalta konstitutiivinen normi, jolla luodaan toimivalta ja menettelysäännöt uuteen hallinnollisjuridiseen toimintatapaan eli valikoivaan tutkimistapaan. Toisaalta valikointisäännöksessä on toimivallan käyttöä yleisellä tasolla sääntelevä normi. Valikointiin perustuvaa tutkimistapaa voidaan pitää vero-oikeuden käytännöllisiin yleisiin oppeihin lukeutuvana instituutiona. Se on kehittynyt eri vaiheissa ja eri verolajeissa ensin käytännössä, ja vasta myöhemmin se on saatettu säädöstasolle. Automaatioon perustuvassa verovalvonnassa on kyse tasapainoilusta tehokkuusvaatimuksen ja verovelvollisten yhdenmukaisen kohtelun välillä. Valikointiehdot johtavat siihen, että samanlaisia tapauksia tai euromääräisesti samaa suuruusluokkaa olevia tapauksia tutkitaan periaatteessa yhdenmukaisin perustein. Valikointiehtojen ulkopuolelle jääviä tapauksia ei sen sijaan tutkita tarkemmin, mikä heikentää verotuksen yhdenmukaisuutta. Verotuksen automatisointi ja valikointi edellyttävät verolainsäädännön selkeyttä ja yksinkertaisuutta, mutta verotuksen legaliteettiperiaate edellyttää verolainsäädännön täsmällisyyttä, yksiselitteisyyttä ja tarkkarajaisuutta eli käytännössä monimutkaisia säännöksiä. Verohallinnon käyttämillä menettelyillä on olennainen merkitys oikeusturvan ja tehokkaan verotuksen yhteensovittamisessa. Ohjaus- ja valvontamuotoja kehitettäessä tulisi suosia menettelyitä, jotka tehostavat verotusprosessia, mutta jotka samalla edistävät verotuksen oikeellisuutta ja kohtelevat verovelvollisia tasapuolisesti.
Kokoelmat
- Lisensiaatintyöt [17]
