Valmennuspedagoginen malli reaaliaikaiseen yhteisölliseen verkko-opiskeluun : opetuksellinen kehittämistutkimus ammattikorkeakoulukontekstissa

Abstract

Olen kehittänyt väitöstutkimuksessani verkko-opiskeluyhteisön valmennuspedagogisen mallin (VOV), jonka ominaisuudet ja erityispiirteet edistävät reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun suunnittelua ja toteuttamista. VOV-malli perustuu ammattikorkeakoulun verkko-opiskelijoiden näkemyksiin ja tutkittuun tietoon. Muuttuva, yhä digitalisoituva työelämä tarvitsee monenlaisia osaajia toimimaan tulevaisuuden digitaalisissa ympäristöissä. Verkko-opiskelu on Suomessa arkipäiväistynyt ja näkyy ammattikorkeakoulukontekstissa esimerkiksi siten, että koko tutkinnon voi suorittaa verkkotutkintona. Tutkimuksen tarve on ilmeinen – reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun valmennuspedagogiikkaa ei ole aikaisemmin juurikaan tutkittu.

Tutkimus sijoittuu sosiokulttuurisen ja sosiokonstruktivistisen oppimiskäsityksen paradigmaan, jossa painottuu oppimisen sosiaalinen ja yhteisöllinen luonne. Tietoteoriana on pragmatismi. Tutkimuksessa verkko-opetusta ja -opiskelua tarkastellaan synkronisen ja asynkronisen verkko-opiskelun toistuvana vuorotteluna (Bichronous), jolloin reaaliaikaisena yhteisöllisen verkko-opetuksen ja -opiskelun välineenä konkretisoituu webinaari.

Tämä tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka ovat samalla opetuksellisen kehittämistutkimuksen iteraatiokierroksia. Hyödynsin osatutkimusten toteutuksessa laadullisia ja määrällisiä tutkimusmenetelmiä. Vastaan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Mitkä ovat reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun valmennuspedagogisen mallin ominaisuudet ja erityispiirteet ammattikorkeakoulukontekstissa? Millainen on verkko-opiskelijalähtöinen valmennuspedagoginen malli reaaliaikaiseen yhteisölliseen verkko-opiskeluun?

Keräsin ensimmäisen osatutkimuksen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen aineiston kansainvälisistä tieteellisistä tietokannoista vuosina 2019–2020 (tieteelliset artikkelit n = 19). Toisen osatutkimuksen aineistona olivat verkkotutkinto-opiskelijoilta verkkokyselyyn saadut vastaukset (2020, n = 94). Keräsin kolmannen osatutkimuksen laadullisen aineiston verkkokyselyinä ammattikorkeakoulun verkkotutkinto-opiskelijoilta (2020, n = 17) ja vuoden 2021 aikana Webinaaripedagogiikka-verkko-opintojakson opiskelijoilta loppukyselynä (n = 16), oppimispäiväkirjoina (n = 14) ja raportteina (n = 15).

Toteutin ensimmäisen osatutkimuksen systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmällä sekä aineiston laadullisella aineisto- ja teorialähtöisellä analyysilla. Hyödynsin toisen osatutkimuksen aineiston analyysissä klusteri- eli ryhmittelyanalyysia ja pääkomponenttianalyysia. Analysoin kolmannen osatutkimuksen aineiston laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä aineistolähtöisesti ja teoriaohjaavasti.

Ensimmäisen osatutkimuksen ja iteraation tuloksena ilmenneistä seitsemästä pedagogisesta mallista, tutkimukseeni valikoitui Tutkiva yhteisö (Community of Inquiry, CoI), jonka koulutuksellinen kokemus muodostuu sosiaalisesta, tiedollisesta ja opetusläsnäoloista. Tähän tulokseen perustuen kehitin alustavan valmennuspedagogisen mallin reaaliaikaista yhteisöllistä verkko-opiskelua varten. Lisäksi esitin laadullisen analyysin tuloksena 18 periaatetta, joiden avulla reaaliaikaisessa yhteisöllisessä verkko-opiskelussa voidaan toteuttaa sosiaalista ja tiedollista läsnäoloa sekä opetusläsnäoloa.

Toisessa osatutkimuksessa ja iteraatiossa tutkin sitä, miten sosiaalinen, tiedollinen ja opetusläsnäolo tukevat reaaliaikaista yhteisöllistä verkko-opiskelua ja valmennuspedagogiikkaa sekä sitä, miten profiililtaan erilaiset verkko-opiskelijaryhmät kokevat oppivansa webinaarissa parhaiten. Tulosten mukaan valmennuspedagogiikkaa toteutetaan webinaareissa opiskelijan ja opettajan yhteisenä opetusläsnäolon prosessina. Sosiaalisen läsnäolon elementtinä on opiskelijan, vertaisopiskelijoiden, opettajan ja oppimateriaalin vuorovaikutus toistensa kanssa. Tiedollista läsnäoloa edistetään käänteisen oppimisen avulla. Esitän tutkimustuloksena monipuolisesti verkko-opiskelevat, soljuvasti verkko-opiskelevat ja itsenäisesti verkko-opiskelevat verkko-opiskelijaryhmät.

Kolmannessa osatutkimuksessa ja iteraatiossa tutkin verkko-opiskelijoita reaaliaikaisessa yhteisöllisessä verkko-opiskelussa tukevia tekijöitä ja verkko-opiskelijoiden näkökulmasta keskeisiä käänteisen oppimisen ominaisuuksia reaaliaikaisen yhteisöllisen verkko-opiskelun valmennuspedagogisessa mallissa. Tulokset osoittavat, että käänteistä oppimista edistävät ennakkoon suunnitellut opiskelijakeskeiset yhteisölliset webinaarit ja että niihin liittyy itseohjautuvuutta tukevia, monipuolisia tehtäviä. Lisäksi verkko-opiskelun omatahtisuutta tukevat pedagogisesta toteutuksesta tiedottaminen opiskelijoille ja joustavan opiskelun edistäminen.

Varmistin tutkimukseni luotettavuuden eri tavoin. Toteutin kunkin iteraatiokierroksen omana tutkimuskokonaisuutenaan siten, että jokainen kierros pohjautui edellisen osatutkimuksen tuottamaan tulokseen. Luotettavuutta lisää se, että keräsin ja tutkin aineistoani sekä laadullisilla että määrällisillä menetelmillä.

Vastauksena tutkimuskysymyksiini havaitsin, että verkko-opiskeluyhteisön valmennuspedagogisen mallin (VOV) ja kolmen läsnäolon – opetusläsnäolon, sosiaalisen läsnäolon ja tiedollisen läsnäolon – avulla reaaliaikaiseen verkko-opiskeluun voidaan tuottaa yhteisöllisyyttä. Tämä edellyttää hyvää pedagogista suunnittelua sekä sitä, että pienryhmien toiminta ja valmennus ovat osa verkko-opiskelun prosessia ja että opetusläsnäoloa toteutetaan yhdessä opettajan ja opiskelijoiden kesken. Lisäksi käänteinen oppiminen on suunnitelmallinen osa verkko-opiskelua. Näistä muodostuu valmennuspedagogiikka.

Tutkimukseni on ajankohtainen monesta näkökulmasta. Aihe on ajankohtainen opiskelijoille, sillä tulokset voivat auttaa heitä perehtymään pienryhmissä tapahtuvaan yhteisölliseen verkko-opiskeluun. Pedagoginen henkilökunta saa tutkimuksesta tukea verkkopedagogiseen suunnitteluun ja yhteisöllisen, reaaliaikaisen verkko-opetuksen toteutukseen. Työelämässä tämän tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää yhteisöllisten verkkopalvelujen kehittämisessä. Tutkimus on merkittävä lisä korkeakoulupedagogiikkaan ja reaaliaikaisen yhteisöllisen verkkopedagogiikan tutkimukseen. Lisäksi tutkimuksellani on käytännön merkitystä verkko-opiskelijoille, opettajille ja korkeakoulupedagogiikan kehittäjille.

In my dissertation, I have developed a pedagogical model for coaching the online learning community. The features and characteristics of the developed model contribute to the design and implementation of synchronous collaborative online learning. The model is based on the views of students studying online at the University of Applied Science (UAS) as well as research findings. The changing and increasingly digital world of work needs a workforce with a wide range of skills to operate in the digital environments of the future. Online learning has become an everyday phenomenon in Finland, as reflected by the possibility of completing a full degree online at a UAS. The need for research is obvious; however, few studies have addressed coaching pedagogies for synchronous collaborative online learning.

The dissertation is situated within the sociocultural and socio-constructivist paradigm of learning, which emphasizes the social and collaborative nature of learning. The theory of knowledge is pragmatism. The study considers online teaching and learning to be a combination of synchronous and asynchronous online learning (bichronous), in which webinars are real-time, collaborative online teaching and learning sessions.

This dissertation consists of three different sub-studies, which are at the same time iterations of educational design research. Qualitative and quantitative research methods are used to carry out the sub-studies. The following research questions are answered: what are the characteristics and specificities of a coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning? What is an online studentcentered coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning?

Data for the first sub-study were collected through a systematic literature review of international scientific databases in 2019–2020 (scientific articles n = 19). The second sub-study was based on the responses to an online survey of online degree students (2020, n = 94). Qualitative data for the third sub-study were collected through online surveys from UAS online degree students (2020, n = 17) and from students attending the Webinar Pedagogy online course in 2021 through a final survey (n = 16), learning diaries (n = 14), and reports (n = 15).

The first sub-study employed a systematic literature review method as well as qualitative data-driven and theory-based data analysis. The second sub-study used cluster analysis and principal component analysis to analyze the data. The data for the third sub-study were analyzed using qualitative content analysis with a datadriven and theory-based approach. The first sub-study resulted in seven different pedagogical models that previous research has shown to apply to synchronous collaborative online learning. The model selected for my study was the community of inquiry (CoI) framework, in which educational experience is composed of social, cognitive, and teaching presences. Based on the findings of the first sub-study, I developed a preliminary coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning. In addition, as a result of the qualitative analysis, I presented 18 principles for implementing social, cognitive, and teaching presence in synchronous collaborative online learning.

In the second sub-study, research was conducted into how social, cognitive, and teaching presence supports synchronous collaborative online learning and coaching pedagogies. Additionally, the study examined how online students with different profiles perceive the optimal mode of learning in a webinar. The findings indicate that coaching pedagogy is implemented in webinars as a joint student–teacher process of teaching presence. The elements of social presence include interaction between the student, fellow students, teacher, and learning material. Cognitive presence is promoted through flipped learning. Three different groups of online student profiles are presented: students with comprehensive online learning practices, students with an active online learning profile, and independent online learners.

The third sub-study focus on investigating the factors that support online students in synchronous collaborative online learning and the key characteristics of flipped learning from the perspective of online students in a coaching pedagogical model of synchronous collaborative online learning. The findings indicate that studentcentered collaborative webinars should be well-planned and involve self-direction and include varied tasks to enhance flipped learning. Furthermore, the self-directed nature of online learning was supported by providing students with information regarding the pedagogical implementation and promoting flexible learning.

The reliability of the dissertation research was ensured in various ways. Each iteration was carried out as a separate sub-study, with each iteration building on the results of the previous sub-study. Reliability is enhanced by the fact that the data were collected and analyzed using both qualitative and quantitative methods.

As a result of the educational design research, I present a coaching pedagogical model for synchronous collaborative online learning. The findings indicate that in the developed pedagogical model for coaching the online learning community, the three presences—teaching, social, and cognitive—can produce a sense of collaboration in synchronous online learning. This pedagogical model requires good pedagogical design, ensuring that small group actions and coaching are part of the online learning process and that the teaching presence is carried out in partnership between the teacher and the students. In addition, flipped learning is a designed part of online learning.

The present research is timely from several perspectives. First, it is relevant for students, as the results can help students to familiarize themselves with collaborative online learning in small groups. For pedagogical staff, the study will support online pedagogical planning and the implementation of collaborative, synchronous online learning. In working life, the results of this research can be used to develop collaborative online services. This research makes a significant contribution to the field of higher education pedagogy and research on collaborative online pedagogy. Additionally, the research has practical implications for online students, teachers, and higher education pedagogy developers.