Toimijuusrealistinen tulkinta nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannon ehdoista

Abstract

Väitöstutkimuksessani osoitan, miten nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannon ehdot ovat palvelutuotantoon kietoutuvissa käytännöissä kehkeytyviä ja ontologisesti yhteenkietoutuneita. Sovellan tutkimuksessani Karen Baradin toimijuusrealismia. Tutkimukseni kiinnittyy tutkimuskeskusteluun, jossa huomio on sosiaali- ja terveysalan organisaatioiden ja niiden käytäntöjen performatiivisessa luonteessa. Tutkimus vastaa osaltaan myös mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannon tutkimuskentältä välittyvään tarpeeseen tutkia palveluja ja niiden sisältöä. Teen sen tavalla, joka avaa näkymiä myös siihen, miten palvelutuotanto on merkitsevä nuorten pahoinvointi/hyvinvointi-ilmiössä.

Toimijuusrealismi haastaa ymmärryksen toisistaan irrallisista yksilöistä tai toimista rakentuvasta todellisuudesta, jota edustavat ihmiskeskeiset ja representatiiviset tieteenalat, kuten lääketiede, ja jonka asema mielenterveysalan tutkimuksessa on ollut keskeinen. Mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannon haasteita on aikaisemmassa tutkimuksessa paikannettu yksittäisiin palveluihin ja toimijoihin sekä palvelurakenteeseen ja -sisältöön. Tutkimuksessani palvelutuotanto määrittyy uudella tavalla. Palvelutuotanto organisoituu ja ehtoistuu tilanteisesti moninaisten toimijoiden yhteistoimijuudessa, jolloin myös ”syy-seuraussuhteet” tai vastuukysymykset määrittyvät uudella tavalla.

Hyödynnän tutkimuksessa autoetnografista tutkimusmenetelmää ja omaelämänkerrallista tutkimusaineistoa. Toteutan kerrontaani työvuosistani yksityisessä nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien asumispalvelutoiminnassa diffraktiivisen luennan. Luennassa huomio on palvelutoiminnassa määrittyvissä ehdoissa, ehtoja tuottavissa käytännöissä, valtaan kietoutuvissa perustavaa laatua olevissa poissulkuehdoissa sekä vastuullisuuden ja tilivelvollisuuden kysymyksissä. Toimijuusrealismissa käytännöt ymmärretään materiaalisdiskursiivisina apparaatteina, joissa määrittyvät asioiden, ihmisten tai olemisen ominaisuudet ja rajat. Näitä rajoja luen palvelutuotannon ehtoina. Tutkimuksessani määritän materiaalisdiskursiiviseksi apparaatiksi mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannon, johon kerrontani palvelutoiminnasta tarjoaa tarttumapinnan.

Nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannossa merkityksellistyvät palveluiden järjestämisen käytännöt, kuten palveluiden hankinta ja palveluohjaus. Järjestämisen ehdot määrittyvät sekä valtionhallinnon että paikallisissa toimissa. Järjestämiskäytännössä määrittyvät ehdot sille, mitä, miten ja kenelle palveluja hankitaan. Tutkimus osoittaa, että palvelutuotanto ehtoistuu tavalla, joka standardoi palvelutuotantoa, ja joissa palveluiden yksipuolisuus merkityksellistyy. Sen sijaan palvelutoiminnan sisällön, rakenteen tai vaikuttavuuden materialisaatiot määrittyvät palvelutuotannon eri käytänteiden ehtoistamana vaikeasti hahmotettaviksi.

Mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannossa merkityksellistyy palvelunhankkijan toimijuus. Palveluntuottajan toimijuus merkityksellistyy välillisesti, kun hän toimillaan vahvistaa palvelunhankkijan vastuunoton/vastaamiseen kykyä palveluiden järjestämisehtoon. Merkitsevää palveluntuottajan toimijuudelle on palveluiden järjestämiskäytännöissä määrittyvien liiketoimintaehtojen ja palvelunkäyttäjän toimissa palvelusisältöön määrittyvien ehtojen, eli palvelutarpeiden keskinäinen ristiriita.

Palvelunkäyttäjä asemoituu palvelunhankkijan ja palveluntuottajan ”väliin”. Radikaalisti tulkitussa kuvassa nuori aikuinen mielenterveyskuntoutuja toimijana määrittyy valtiovallan osana, lojaalina palvelujärjestelmää kohtaan, keskeisenä tehtävänä turvata palvelutuotannon menestystä. Nuoren aikuisen mielenterveyskuntoutujan palvelutarpeiden sijaan palvelutuotannossa merkityksellistyvät yhteiskunnan rakenteelliset ja ideologiset tekijät kuten palvelujärjestelmä ja itsenäinen asuminen. Palvelutuotannolle palvelualan diskurssissa määrittynyt kuntoutumisen ehto osin kumoutuu palvelutuotannossa kehkeytyvien muiden ehtojen myötä. Käytänteissä määrittyy myös kaikille palvelutuotannon toimijoille toistuvia rajauksia vastuunoton/vastaamisen kyvyn mahdollisuudelle.

Tutkimukseni osoittaa suhteisen tutkijaposition mahdollisuuksia tiedontuotannossa. Suhteisessa tutkijapositiossani on rakentunut ”ihmettelyn voimaa”, kun eri ymmärrykseni nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien palvelutuotannosta ovat taivuttaneet toisiaan mahdollistaen olennaisten kysymysten rakentumista. Kysymykset häiritsevät yleisen diskurssin välittämää todellisuutta nuorten aikuisten mielenterveyskuntoutujien asemasta ja mahdollisuuksista suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkimus osoittaa todellisuuden ristiriitaiseksi suhteessa palveluntuotannon käytänteissä heille rakentuvaan todellisuuteen.

In this dissertation, I apply Karen Barad’s agential realism (AR) to explore how the conditions of young adults’ mental health service production emerge through service practices and are ontologically entangled. The research contributes to discussions in organization studies, particularly regarding the performative nature of practices and how services, or phenomenon, are constituted through them. At the same time, it addresses research needs within the field of mental health services by generating knowledge about the nature and content of these services. The methodological approach also offers insights into how service production plays a significant role in the phenomenon of young people’s wellbeing/illbeing in society.

Agential realism challenges conventional understandings of reality, which tend to view individuals and actions as separate and disconnected. Human-centered or representational scientific approaches, such as those in medicine, have traditionally played a dominant role in mental health research. Previous studies on mental health service production have often focused on isolated services, individual actors, or specific structures and contents. This research takes a different view: service production is seen as becoming organized and conditioned through multiple agents and their intra-actions. From this perspective, notions of cause and effect, as well as responsibility, are reconfigured.

In my research, I utilize autoethnographic research method and autobiographical research material based on years of work experience within a private-sector, housingbased psychiatric rehabilitation service for young adults. The research material is analyzed using diffractive reading. In this method, I attend to the iterative production of boundaries, which I interpret as conditions. I explore the material-discursive nature of boundary-drawing practices, the constitutive exclusions they enact, and questions of accountability and responsibility. In agential realism, practices are understood as material-discursive apparatuses. Within these apparatuses, it is determined what comes to matter—in both senses of the word—and what does not. In this research, service production is examined as a material-discursive practice, analyzed through a specific case of private service implementation.

Young adults’ mental health service production is conditioned in multiple ways and through various practices. Among these, the practice of organizing services becomes particularly significant. These organizing conditions are shaped both by national legislation and local-level practices. Together, they define how, by whom, and for whom services are produced. The production becomes increasingly standardized, resulting in a one-sided nature of services. Conditions related to the content, structure, or effectiveness of services emerge in an unclear and often contradictory manner.

In mental health service production, the agency of the service organizer (public sector) becomes central. The agency of the service provider (private sector) appears indirectly, in efforts to strengthen the organizer’s response-ability—its ability to respond to its responsibilities within the service system. A key tension in the provider’s agency arises from a conflict between the business conditions shaped by the services organizer and the conditions, reads as the service needs, emerging from the service users.

The agency of the service user is situated somewhere between the organizer and the provider. From a radical perspective, the young adult with mental health challenges appears as an agent of state authority—displaying loyalty to a service system where their role is primarily to ensure the success of service production. Rather than centering the young adult’s actual needs, structural or ideological factors—such as the service system itself or ideals of independent living—come to matter. The rehabilitative goals expressed in the discursive practices of service production are largely undermined by the very conditions under which production occurs. Within service production practices, the boundaries of each actor’s response-ability are continuously produced.

The research also highlights the potential of a relational researcher’s position in knowledge production. In my relational position, a “power of wondering” has emerged, as different understandings of mental health service production have interfered with one another. These interferences have enabled the emergence of constitutive questions—questions that disturb the prevailing discursive reality about the status and possibilities of young adults with mental health challenges in Finnish society. This reality, as constructed in service production, is in tension with the broader societal discourse.