Kaksitoista kuvaa isästä: Sadan vuoden sairaskertomus
Kaila, Erkki (2026)
Kaila, Erkki
Lapin yliopisto
2026
ISBN:978-952-337-525-3
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-525-3
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-525-3
Kuvaus
navigointi mahdollista
Tiivistelmä
Tämä taiteen tohtorin väitöskirja tarkastelee taiteellisin menetelmin taakkasiirtymän käsittelemisen ja pysäyttämisen keinoja ja välineitä.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sodan aiheuttamat moraaliset ja psykologiset vammat voivat siirtyä sotaa kokemattomille osapuolille ja sukupolvelta toiselle; ilmiötä on käsitelty myös PTSD-tutkimuksessa. Tutkimuksessa kysytään, miten tällaisia perittyjä psyykkisiä ja emotionaalisia taakkoja voidaan tuoda näkyväksi ja käsitellä taiteen keinoin.
Tutkimus yhdistää hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusotteella kuvataiteen, draaman ja filosofisen pohdinnan kokonaisuudeksi, jossa luova taide toimii sekä tutkimuskohteena että sovellettavana metodina.
Tarkastelun teoreettinen viitekehys muotoiltiin tutkimuksessa kehitetyn dynaamisen toimintamallin (SVD) avulla. Malli jäsentää taiteellisen tutkimusprosessin dynamiikan kolmen päävaiheen — syvämietteisen konseptoinnin, visualisoivan kontekstualisoinnin ja reflektoivan dialogin — tehtäviksi.
Toimintamallia sovellettiin kuvataideprojektiin ja näytelmäkäsikirjoituksen tekoon. Molemmat taiteelliset osat huipentuivat yleisölle järjestettyyn esitykseen.
Tutkimus tuotti taideterapeuttisen itsehoitomallin (SVDM) ja esimerkin sen soveltamisesta sotatraumojen synnyttämien traumasiirtymien käsittelyyn. Mallin keskeinen idea on lähestyä hermeneuttisesti selitettävää fenomenologista traumailmiötä ja ottaa se taiteellisin keinoin tuotetuin tarkoituksenmukaisten kuvausten muodossa käsittelyyn. Viimeistelty lopputuote esitetään suunnatulle yleisölle manifestina. Prosessin kautta itsehoitomallin käyttäjä irrottautuu traumaperinnöstään.
Käytetty hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa mahdollisti tutkijan omien kokemusten ja havaintojen reflektion osana laajempaa henkilöhistoriallista ja kulttuurihistoriallista kontekstia.
Tutkimus osoittaa, että taiteellinen työskentely voi toimia merkittävänä reflektiivisenä ja terapeuttisena prosessina moraalisen vammautumisen jälkivaikutusten tunnistamisessa ja muuntamisessa. Taiteen avulla voidaan luoda yhteisöllinen tila, jossa yksilön kokemus menneestä saa yhteisöllisen merkityksen ja taakkasiirtymän ketju voi katketa.
Taideterapeuttiselle SVDM-itsehoitomallille osoitetaan useita jatkotutkimusaiheita ja soveltamistapavaihtoehtoja, jotka laajentavat mallin käyttöä yksilö- ja yhteisöterapeuttisiin konteksteihin.
Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus siitä, että sodan aiheuttamat moraaliset ja psykologiset vammat voivat siirtyä sotaa kokemattomille osapuolille ja sukupolvelta toiselle; ilmiötä on käsitelty myös PTSD-tutkimuksessa. Tutkimuksessa kysytään, miten tällaisia perittyjä psyykkisiä ja emotionaalisia taakkoja voidaan tuoda näkyväksi ja käsitellä taiteen keinoin.
Tutkimus yhdistää hermeneuttis-fenomenologisella tutkimusotteella kuvataiteen, draaman ja filosofisen pohdinnan kokonaisuudeksi, jossa luova taide toimii sekä tutkimuskohteena että sovellettavana metodina.
Tarkastelun teoreettinen viitekehys muotoiltiin tutkimuksessa kehitetyn dynaamisen toimintamallin (SVD) avulla. Malli jäsentää taiteellisen tutkimusprosessin dynamiikan kolmen päävaiheen — syvämietteisen konseptoinnin, visualisoivan kontekstualisoinnin ja reflektoivan dialogin — tehtäviksi.
Toimintamallia sovellettiin kuvataideprojektiin ja näytelmäkäsikirjoituksen tekoon. Molemmat taiteelliset osat huipentuivat yleisölle järjestettyyn esitykseen.
Tutkimus tuotti taideterapeuttisen itsehoitomallin (SVDM) ja esimerkin sen soveltamisesta sotatraumojen synnyttämien traumasiirtymien käsittelyyn. Mallin keskeinen idea on lähestyä hermeneuttisesti selitettävää fenomenologista traumailmiötä ja ottaa se taiteellisin keinoin tuotetuin tarkoituksenmukaisten kuvausten muodossa käsittelyyn. Viimeistelty lopputuote esitetään suunnatulle yleisölle manifestina. Prosessin kautta itsehoitomallin käyttäjä irrottautuu traumaperinnöstään.
Käytetty hermeneuttis-fenomenologinen lähestymistapa mahdollisti tutkijan omien kokemusten ja havaintojen reflektion osana laajempaa henkilöhistoriallista ja kulttuurihistoriallista kontekstia.
Tutkimus osoittaa, että taiteellinen työskentely voi toimia merkittävänä reflektiivisenä ja terapeuttisena prosessina moraalisen vammautumisen jälkivaikutusten tunnistamisessa ja muuntamisessa. Taiteen avulla voidaan luoda yhteisöllinen tila, jossa yksilön kokemus menneestä saa yhteisöllisen merkityksen ja taakkasiirtymän ketju voi katketa.
Taideterapeuttiselle SVDM-itsehoitomallille osoitetaan useita jatkotutkimusaiheita ja soveltamistapavaihtoehtoja, jotka laajentavat mallin käyttöä yksilö- ja yhteisöterapeuttisiin konteksteihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [417]
