Erityislasten vanhempien minäpystyvyys vanhemmuuden ja arjen tukena

Abstract

Erityislapsen vanhemmuuteen kietoutuu monenlaisia tunteita ja kokemuksia. Vanhemmuus tuo mukanaan sekä kuormittavia että palkitsevia hetkiä. Negatiiviset tunteet ja taloudelliset rasitteet voivat aiheuttaa stressiä, kun taas elämän merkityksellisyyden tunne, positiiviset tunteet ja identiteetin rikastuminen voivat vahvistaa vanhemman kokemusta vanhemmuuden arvosta ja sisällöstä. Yksi keskeinen tekijä, joka vaikuttaa erityislapsen vanhemman hyvinvointiin, on vanhemmuuden minäpystyvyys eli usko omiin kykyihin vanhempana toimimisesta. Vanhemman minäpystyvyyden tukeminen tukee niin vanhempaa itseään kuin myös koko perhettä. Lisäksi vanhemmuudesta kumpuavat positiiviset tunteet vahvistavat vanhemman minäpystyvyyttä pitkällä aikavälillä.

Erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä on tutkittu muun muassa siitä näkökulmasta, kuinka elämän eri osa-alueet vaikuttavat pystyvyyteen sekä kuinka interventioiden avulla minäpystyvyyttä voidaan tukea. Erityislasten vanhempien tutkimus minäpystyvyyden kokemusten pohjalta on jäänyt vähemmälle. Arjen luovuuden tarkastelu osana vanhempien minäpystyvyyttä tuo myös uuden näkökulman aiheen tarkasteluun. Vanhemmuus liittyy vahvasti arkeen ja arki vaikuttaa hyvinvointiin ja minäpystyvyyteen. Vanhemman minäpystyvyys vaikuttaa myös arjen luovuuden ilmenemiseen, minkä takia näiden teemojen tarkastelu limittäin on mielekästä.

Tämän tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Albert Banduran sosiokognitiivisen teorian ympärille, jonka keskeinen käsite minäpystyvyys on. Minäpystyvyyttä tarkastelen erityisesti vanhemmuuden minäpystyvyyden näkökulmasta. Vanhemman minäpystyvyyden kontekstissa tarkastelen erityislasten vanhempien vanhemmuutta, arjen luovuutta sekä hyvinvointia.

Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, joista jokaisella oli oma tutkimustehtävänsä. Osatutkimusten avulla pyrin vastaamaan päätutkimuskysymykseen: Minkälaisena erityislasten vanhempien minäpystyvyys näyttäytyy ja miten sitä voidaan tukea? Osatutkimuksessa I tarkastelin, miten erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä on aiemmissa tutkimuksissa tutkittu ja millaisia ehdotuksia minäpystyvyyden tukemiseksi näissä tutkimuksissa annetaan. Osatutkimuksessa II tutkin erityislasten vanhempien omia käsityksiä minäpystyvyydestään sekä sitä, millainen merkitys minäpystyvyydellä on heidän hyvinvoinnilleen ja vanhemmuudelleen. Osatutkimuksessa III tarkastelin erityislasten vanhempien kertomuksia arjen luovuudesta ja minäpystyvyydestä sekä näiden merkitystä vanhemmuudelle.

Väitöskirjan osatutkimusten muodostamassa kokonaisuudessa on kyse monimenetelmällisestä tutkimusotteesta, jossa yhdistellään määrällisiä ja laadullisia aineistonkeruu- ja analyysimenetelmiä. Osatutkimuksen I aineisto koostui 23 tutkimusartikkelista (state-of-the-art-kirjallisuuskatsaus). Osatutkimuksen II aineisto muodostui 61 erityislapsen vanhemman vastauksesta sähköiseen kyselylomakkeeseen (suljetut ja avoimet kysymykset), ja sen keräsin vuonna 2018. Osatutkimuksessa III hyödynsin osatutkimuksessa II vuonna 2018 kerättyjä avointen kysymysten vastauksia sekä toteutin uuden kyselyn vuonna 2023, joka sisälsi vain avoimia kysymyksiä. Tähän kyselyyn vastasi 15 erityislapsen vanhempaa, ja lopullinen aineiston koko oli 76 erityislapsen vanhemman vastausta. Analysoin aineistoja käyttäen laadullista sisällönanalyysia (osatutkimus I), fenomenografista analyysia ja tilastollisia kuvailevia- ja monimuuttujamenetelmiä (osatutkimus II) sekä narratiivien ja narratiivista analyysia (osatutkimus III).

Osatutkimus I:n tuloksena havaitsin, että erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä, hyvinvointia sekä minäpystyvyyttä tukevia interventioita on tutkittu lukuisista eri näkökulmista. Sosiaalinen tuki sekä arjen haasteista selviytymisen tukeminen olivat tärkeitä minäpystyvyyden vahvistamisen kannalta. Osatutkimuksen II vanhempien käsitykset muodostivat kuvauksen onnistuneesta vanhemmuudesta, joka muodostui vahvasta minäpystyydestä ja saadusta tuesta. Osatutkimus III tulokset osoittivat, että arjen luovuus muodostaa moniulotteisen perustan vanhempien minäpystyvyydelle. Osatutkimusten pohjalta muodostin kuvauksen kukoistavasta vanhemmuudesta, joka rakentuu arjen onnistumisista, aktiivisesta toimijuudesta ja kyvystä löytää keinoja selviytyä arjen haasteista.

Tutkimukseni tuottaa tietoa siitä, miten erityislasten vanhempien minäpystyvyyttä on tutkittu sekä millaisia tukikeinoja aiemmat tutkimukset tarjoavat vanhempien minäpystyvyyden vahvistamiseksi. Tutkimus antaa myös äänen erityislasten vanhemmille: Miten minäpystyvyys näyttäytyy heidän arjessaan sekä millaista tukea he tarvitsevat hyvinvointinsa, arjen luovuutensa sekä vanhemmuutensa tueksi. Tutkimus tuo myös uuden näkökulman vanhempien minäpystyvyyden tarkasteluun arjen luovuuden näkökulmasta. Arjen luovuus ilmenee ainutlaatuisena tapana reagoida päivittäisiin tilanteisiin, jotka erityislasten vanhempien narratiiveissa näyttäytyivät vanhemman persoonan ja elämäntilanteen näkökulmasta hyvin yksilöllisesti. Arjen luovuus näyttäytyy tutkimustulosten perusteella tärkeänä niin minäpystyvyyden kuin vanhempien arjen kannalta.

Parenting a child with special needs involves a wide range of emotions and experiences. It encompasses both demanding and rewarding moments. Negative emotions and financial burdens can lead to increased stress, while a sense of meaning in life, positive emotions, and the enrichment of one’s identity can enhance a parent’s perception of the value and substance of parenting. A key factor influencing the well-being of parents of children with special needs is parental self-efficacy—that is, the belief in one’s own abilities to function effectively as a parent. Supporting parental self-efficacy benefits not only the parent themselves but also the entire family. Furthermore, the positive emotions arising from parenting contribute to the strengthening of parental self-efficacy over the long term.

Research on the self-efficacy of parents of children with special needs has focused, among other things, on how various life domains influence self-efficacy and how interventions can be used to support it. However, studies that explore the experiences of these parents from the perspective of their perceived self-efficacy remain limited. Examining everyday creativity as a component of parental self-efficacy introduces a novel perspective on the concept. Parenting is closely tied to everyday life, daily life affects both well-being and self-efficacy, and the expression of creativity in daily life is influenced by parental self-efficacy. For this reason, it is meaningful to explore these themes in an integrated manner.

The theoretical framework of this study is grounded in Albert Bandura’s social cognitive theory, with a central focus on the concept of self-efficacy. Self-efficacy is examined specifically through the lens of parental self-efficacy. Within this context, the study explores the parenting of children with special needs, everyday creativity, and parental well-being.

The research consists of three sub-studies, each with its own research focus. Together, these sub-studies aim to answer the main research question: How is the self-efficacy of parents of children with special needs manifested, and how can it be supported? Sub-study I examines how the self-efficacy of parents of children with special needs has been addressed in previous research and what kinds of suggestions have been made to support it. Sub-study II explores parents’ own perceptions of their self-efficacy and the significance of self-efficacy for their wellbeing and parenting. Sub-study III investigates parents’ narratives about everyday creativity and self-efficacy, as well as the role these elements play in their experience of parenting.

The data for Sub-study I consisted of 23 research articles, forming a state-of-the-art literature review. The data for Sub-study II were collected in 2018 through an electronic questionnaire (including both closed and open-ended questions), completed by 61 parents of children with special needs. In Sub-study III, I utilized the open-ended responses collected in 2018 (Sub-study II) and conducted a new qualitative survey in 2023, which included only open-ended questions. This latter survey was completed by 15 parents of children with special needs, resulting in a total data set of responses from 76 parents.

The materials were analyzed using qualitative content analysis (Sub-study I), phenomenographic and quantitative analysis (Sub-study II), and narrative inquiry and narrative analysis (Sub-study III).

The findings of Sub-study I revealed that the self-efficacy and well-being of parents of children with special needs, as well as interventions supporting self-efficacy, have been examined from various perspectives. Social support and assistance in coping with everyday challenges emerged as essential for strengthening parental self-efficacy. In Sub-study II, parents’ perceptions reflected a view of successful parenting, characterized by strong self-efficacy and received support. The findings from Sub-study III showed that everyday creativity forms a multifaceted foundation for parental self-efficacy. Based on the results of the sub-studies, I formulated a conceptualization of flourishing parenting, which is built on everyday successes, active agency, and the ability to find ways to navigate daily challenges.

This study provides insights into how the self-efficacy of parents of children with special needs has been examined in previous research, as well as what kinds of support strategies have been proposed to strengthen parental self-efficacy. The study also amplifies the voices of these parents: how self-efficacy is manifested in their everyday lives, and what kinds of support they need to enhance their well-being, everyday creativity, and parenting. Furthermore, the study offers a novel perspective on parental self-efficacy by examining it through the lens of everyday creativity.

Everyday creativity emerges as a unique way of responding to daily situations — responses that, in the narratives of parents of children with special needs, appeared highly individualized, shaped by the parent’s personality and life situation. In light of this study, everyday creativity can be seen as a meaningful element both in the development of parental self-efficacy and in managing daily life. The narratives revealed how creativity in everyday life is deeply intertwined with the parent’s identity and circumstances, highlighting its significance in supporting parenting and resilience.