Hyvinvointia matkalta : liminaalitilassa oppimisen merkitys seniorien hyvinvoinnin edistämisessä

Abstract

Tavoitteenani on tutkia, miten ja millaista hyvinvointia matkailu tuottaa suomalaisille senioreille. Aikaisempi tutkimus seniorien hyvinvointimatkailusta on osoittanut matkailun olevan merkittävä tekijä seniorien hyvinvoinnin edistämisessä. Tutkimuskohteenani on erityisesti seniorien oma toiminta hyvinvointinsa edistämisessä ja matkan merkitys siinä. Aiemman tutkimuksen mukaan seniorien hyvinvoinnin edistymiseen matkailussa vaikuttavat seniorien oma motivaatio, aktiivisuus ja osallistuminen. Kuitenkaan tietoa siitä, miten seniorien hyvinvoinnin muutos tapahtuu ja mitä matka siinä merkitsee, ei vielä ole.

Hyvinvoinnin säilyttäminen ja edistäminen liittyvät seniorien mahdollisuuksiin aktiiviseen ja itsenäiseen elämään ilman ulkopuolista apua. Seniorien hyvinvointi on merkityksellinen myös yhteiskunnan kannalta, sillä seniorien määrän kasvu lisää sekä eläke- että sosiaali- ja terveyspalvelumenoja. Tieteellinen merkitys on tutkimusaukkoja täydentävän tiedon tuottaminen.

Tutkimuskysymykseni ovat seuraavat: Minkälaista muutosta matkailu tuottaa seniorien hyvinvoinnissa? Minkälainen prosessi tuottaa seniorien hyvinvoinnin muutosta matkailussa? Mikä on matkailun merkitys seniorien omaehtoisessa hyvinvointinsa edistämisessä?

Tutkimukseni on toteutettu aineistoon ankkuroidun teorian menetelmää käyttäen. Siinä tutkittavaa ilmiötä todennetaan ihmisten omassa merkitysmaailmassa ja merkitysmaailmasta käsin. Tarkoituksenani on muodostaa aineistolähtöinen, ilmiötä kuvaava ja selittävä, substantiivinen eli paikallinen teoria seniorien omaehtoisesta toiminnasta hyvinvointinsa edistämisessä matkalla sekä matkailun merkityksestä siinä. Aineiston muodostavat suomalaisten, eläköityneiden opettajien kirjoittamat kertomukset (n=95). Aineisto on kerätty valtakunnallisen opettajajärjestön (Opetusalan Ammattijärjestö, OAJ) senioriopettajayhdistyksen (Opetusalan Seniorijärjestö, OSJ) paikallisjärjestöjen tilaisuuksien kautta eri puolilla Suomea.

Hyvinvointi on matkailututkimuksen ilmiönä moniulotteinen. Hyvinvointi on yksilön kokemana jokapäiväisessä elämässä tai arjessa keskeinen voimavara. Yksilön hyvinvointi on riippuvaista yksilön toimintakyvystä siinä ympäristössä, jossa arkea eletään. Hyvä toimintakyky mahdollistaa yksilön hyvän elämän. Arjen toimintakyky perustuu yksilön fyysisiin, psyykkisiin, kognitiivisiin ja sosiaalisiin kykyihin sekä sisältyviin voimavaroihin. Seniorien hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä koskevissa sekä kansallisissa että kansainvälisissä tutkimuksissa on pyrkimyksenä ollut enemmän palvelujen kehittäminen kuin seniorien oman toiminnan ymmärtäminen. Omaehtoisena hyvinvointia edistävä toiminta perustuu yksilön omakohtaiselle (ja kriittiselle) omien arvojen pohdinnalle. Tällöin yksilöllä eivät ole etusijalla ulkopuolelta asetetut arvot, tavoitteet, eikä aikataulu.

Analyysini ensimmäinen vaihe, avoimen koodauksen vaihe, sisälsi ilmiötä, seniorien omaa toimintaa hyvinvoinnin edistämisessä, kuvaavien käsitteiden ja koodien muodostamisen aineistosta. Toinen vaihe, aksiaalisen koodauksen vaihe, sisälsi ilmiötä kuvaavien kategorioiden sekä niiden välisten yhteyksien tunnistamisen. Kolmas vaihe, selektiivisen koodauksen vaihe, sisälsi ilmiötä kuvaavien kategorioiden teoreettisen perustelemisen sekä ilmiötä selittävän ydinkategorian tunnistamisen. Muodostin aineistoon ankkuroidun, substantiivisen teorian, joka rakentuu aineistosta muodostamistani ja teoreettisesti perustelluista kategorioista.

Aineistoon ankkuroitu teoria kuvaa ja selittää seniorien hyvinvointimatkailua ja matkan aikaansaaman liminaalitilan merkitystä seniorien informaalille matkalla oppimiselle oman hyvinvointinsa edistämisessä. Matkan merkitys muodostuu seniorin oppimisena, joka on epämuodollista, itseohjautuvaa, arjesta irtautuneessa ympäristössä toteutuvaa informaalia toiminnassa oppimista. Informaali oppiminen matkalla ei tarkoita oppimista arjen tilanteissa, vaan juuri fyysinen, psyykkinen ja emotionaalinen irtautuminen arjesta mahdollistaa liminaalitilan muodostumisen. Fyysinen etääntyminen tuottaa toisen perspektiivin omaan arkeen, psyykkinen irtautuminen aikaa käytettäväksi itseen ja emotionaalinen irtautuminen vapauden tunteen. Arjesta irtautuminen on hyvinvointimatkan merkittävä vetovoimatekijä, fyysinen, henkinen ja emotionaalinen tila, jossa etäisyys, vapauden ja turvallisuuden tunteet sekä ajan väljyys mahdollistavat oman hyvinvoinnin edistämisen informaalin toiminnassa oppimisen kautta. Tämä tila on seniorien liminaalitila matkalla.

Tämän tutkimuksen tulokset vahvistavat aikaisempaa tutkimusta siinä, että matkailu on merkittävä tekijä seniorien hyvinvoinnin edistämisessä. Uutta tietoa ja ymmärrystä tutkimukseni on tuottanut kuvauksella seniorien informaalista matkalla oppimisen prosessista hyvinvointinsa säilyttämisessä ja edistämisessä. Matkailun mahdollistaman liminaalitilan merkitys matkalla oppimisessa on tullut tutkimukseni aineistoon perustuen selitetyksi. Tutkimukseni tieteellinen merkitys on seniorien matkalla oppimisen prosessin tuottaman hyvinvoinnin muutoksen ja siinä matkan merkityksen kuvaaminen sekä selittäminen.

Yhteistyö yksityisten, julkisten ja vapaaehtoisten sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajien kanssa mahdollistaisi seniorien matkailupalvelujen uudenlaisen kehittämisen ja siinä erityisesti ammattihenkilöiden ohjauksen järjestämisen. Sosiaalisen matkailun kehittäminen mahdollistaisi hyvinvointimatkailun hyödyn yhteiskunnassa kaikille senioreille, joilla on mahdollisuus terveytensä ja voimavarojensa puolesta matkustaa arjesta irtautuakseen. Näihin kehittämiskohteisiin tarvitaan tutkimusta, joka toimisi oman tutkimukseni jatkotutkimuksena.

My aim was to investigate how and what kind of wellbeing tourism creates to Finnish seniors. Previous research on the wellbeing tourism of seniors has shown that tourism is an important factor in promoting wellbeing for seniors. My research focuses in particular on seniors’ own activities in promoting their wellbeing and the role of travel in this. Previous research has shown that seniors’ wellbeing in tourism is influenced by their own motivation, activity and participation. However, there is still a lack of knowledge on how seniors’ wellbeing changes and what travel means in this respect.

Maintaining and promoting wellbeing is linked to the ability of seniors to lead active and independent lives without outside help. The wellbeing of seniors is also relevant for society, as the growing number of seniors is increasing expenditure on both pensions and social and health services. The scientific relevance is to provide information to fill gaps in research.

My research questions are: What changes does tourism bring to the wellbeing of seniors? What process produces change in the wellbeing of seniors in tourism? What is the role of tourism in promoting the wellbeing of seniors themselves?

My research was conducted using grounded theory method. It involves verifying the phenomenon under study in people’s own world of meaning and from their world of meaning. My aim is to construct a substantive, i.e. local, theory of senior citizens’ own action in promoting their wellbeing while travelling, and the role of tourism in this. The material consists of stories written by Finnish retired teachers (n=95), collected through events organised by the local organisations of the national teachers’ association OAJ and the senior teachers’ association OSJ in various parts of Finland.

Wellbeing is a multidimensional phenomenon in tourism research. Well- being is a central resource in the daily life or everyday life of an individual. An individual’s wellbeing depends on their ability to function in the environment in which everyday life is lived. Good functioning enables an individual to live a good life. Functioning in everyday life is based on the physical, mental, cognitive and social abilities of the individual and the resources they contain. Both national and international research on the promotion of wellbeing and health of seniors has focused more on developing services than on understanding seniors’ own functioning. Self- directed wellbeing promotion is based on personal (and critical) reflection on an individual’s own values. In this case, the individual does not prioritise externally imposed values, goals, or timetables.

The first phase of my analysis, the open coding phase, involved the formation of concepts and codes describing the phenomenon - the seniors’ own activities in promoting wellbeing - from the data. The second phase, the axial coding phase, involved identifying the categories describing the phenomenon and the links between them. The third stage, selective coding, involved the theoretical justification of the categories describing the phenomenon and the identification of a core category explaining the phenomenon. I formed a substantive theory anchored in the data, which is constructed from the categories I formed from the data and theoretically justified.

The theory anchored in the data describes and explains the wellbeing journey of seniors and the liminal space created by the journey, the importance of the informal journey for seniors to learn how to promote their own wellbeing. The meaning is framed as senior learning, which is informal, self-directed, informal action learning in an environment detached from everyday life. Informal learning on the move does not mean learning in everyday situations, but it is the physical, mental and emotional detachment from everyday life that enables the liminal space to be created. Physical detachment provides a different perspective on one’s daily life, mental detachment provides time to spend with oneself and emotional detachment provides a sense of freedom. Detachment from everyday life is a major attraction of the wellbeing journey, a physical, mental and emotional space where distance, feelings of freedom and security, and the freedom of time allow one to promote one’s wellbeing through learning in informal activities. This space is the liminal space for seniors on the move.

The results of this study confirm previous research that travel is an important factor in promoting seniors’ wellbeing. The description of seniors’ informal process of learning on the move in maintaining and promoting their wellbeing has been refined based on the data in my study. The importance of the liminal space enabled by tourism in learning on the move has been explained. The scientific contribution of my research is the description and explanation of the informal laerning process of the change in wellbeing, as well as the importance of liminal space in the process of learning on the move for seniors.

Collaboration with private, public and voluntary social and health service providers would allow for a new development of services for the well-being journey of seniors and, in particular the organisation of guidance for professionals. The development of social tourism would enable society to benefit from wellness tourism for all seniors who, for reasons of health and resources, have the opportunity to travel to escape from everyday life. Research is needed on these areas of development, which would serve as a follow-up to my own research.