Lapin monikerroksisen historian saamat merkitykset peruskoulun paikallisissa historian opetussuunnitelmissa ja opetuksessa
Nampajärvi, Noora (2026)
Nampajärvi, Noora
Lapin yliopisto
2026
ISBN:978-952-337-537-6
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-537-6
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-337-537-6
Kuvaus
navigointi mahdollista
looginen lukemisjärjestys
looginen lukemisjärjestys
Tiivistelmä
Väitöskirjani sijoittuu kulttuurihistorian ja historiallis-yhteiskuntatiedollisen kasvatuksen tieteenaloille ja avaa uuden keskustelun niiden rajapinnalla. Kulttuurihistorian paradigmalle ominaisesti tarkastelen hermeneuttisessa kehässä, millaisia merkityksiä paikallishistoria saa Lapin alueen paikallisissa historian opetussuunnitelmissa ja historianopetuksessa. Tutkimusaineistonani analysoin Lapin alueen 17 perusopetuksen historian opetussuunnitelmaa sekä kahdeksan historiaa opettavan opettajan yksilöhaastattelua. Lähestyn aineistojani lähilukemisen keinoin kontekstisidonnaisina ja merkityksiä tuottavina teksteinä.
Suomen koulujärjestelmässä historialle on perinteisesti annettu keskeinen asema kansallisen identiteetin rakentajana. 2000-luvulla opetussuunnitelmat ovat kuitenkin korostaneet moniperspektiivisyyttä, ja oppiaineen yhtenä tavoitteena on peruskouluissa ollut oppilaan henkilökohtaisen identiteetin tukeminen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS14) ohjeistetaan soveltuvissa kohdin kiinnittämään huomiota oppilaan oman perheen, paikkakunnan ja lähialueen historiaan. Näistä sisällöistä annetaan tarkemmat ohjeistukset paikallisissa opetussuunnitelmissa. Pohjoiset olosuhteet ja Lapin alue oman rikkaan kulttuurihistoriansa kanssa luovat omat haasteensa opetussuunnitelmille, oppimateriaaleille ja historiaa opettaville opettajille. Päätutkimuskysymykseni on tarkastella, millaisia merkityksiä Lapin alueen perusopetuksen paikalliset historian opetussuunnitelmat ja historian opettajat antavat paikallishistorialle.
Artikkeliväitöskirjassani lähestyn tutkimusaihettani kolmen osatutkimuksen kautta. Ensimmäisessä osatutkimuksessani tarkastelen hermeneuttisessa kehässä, millaisia merkityksiä paikallishistoria saa opetussuunnitelmateksteissä. Toisessa osatutkimuksessani analysoin haastatteluaineistostani, millaisia historiakäsityksiä opettajat ilmentävät Lapin alueen historiaa käsiteltäessä. Kolmannessa osatutkimuksessani keskityn Jörn Rüsenin historiatietoisuusteorian avulla tarkastelemaan, miten opettajien historiatietoisuudet sijoittuvat Rüsenin typologian eri osiin saamelaisten historiaa opetettaessa.
Väitöskirjani osoittaa, että opetussuunnitelmien laatuerot ja monitulkintaisuus asettavat opettajille suuren vastuun paikallisten sisältöjen valinnassa ja käytännön opetuksen toteutuksessa. Tutkimusaineistojeni analyysin pohjalta ilmenee, etteivät opettajat saa riittävää tukea opetussuunnitelmista ja kustantajien tarjoamista opetusmateriaaleista paikallisten sisältöjen opettamiseen historiaoppiaineessa. Tämä johtaa siihen, että opettajien subjektiivisilla historiakäsityksillä ja historiatietoisuuksilla on ratkaiseva merkitys sille, mitä ja miten paikallishistoriaa opetetaan. Tämä voi johtaa suuriin eroihin oppilaiden saaman historianopetuksen sisällöissä ja herättää myös kysymyksen siitä, kenen historiaa kouluissa opetetaan. Alkuperäiskansaan liittyvien politisoituneiden aiheiden käsittely on myös haastavaa historianopettajille, ja he joutuvat usein työssään tekemään subjektiivisia valintoja saamelaisten historiaan liittyvissä kysymyksissä.
Tutkimukseni kontribuutio on tuoda uutta tietoa kulttuurihistorian ja historian didaktiikan tutkimuskentille. Osoitan väitöskirjassani, miten paikallishistorialla on merkittävä rooli opettajien työssä. Voin tulosteni pohjalta osoittaa, että kulttuurihistoriallisesti tarkasteltuna Lapin alueen moniperspektiivinen historia on peruskouluissa osa aktiivista kulttuuriperinnön siirtämistä. Opettajat kokevat paikallishistorian opetustyötään ja oppilaidensa identiteettejä rikastuttavana työkaluna. Tutkimukseni tulosten pohjalta ilmenee, että tulevissa opetussuunnitelmissa on huomioitava tarkemmin, miten paikallishistorian kirjaukset jatkossa laaditaan opetuksen ohjauskirjoihin.
Suomen koulujärjestelmässä historialle on perinteisesti annettu keskeinen asema kansallisen identiteetin rakentajana. 2000-luvulla opetussuunnitelmat ovat kuitenkin korostaneet moniperspektiivisyyttä, ja oppiaineen yhtenä tavoitteena on peruskouluissa ollut oppilaan henkilökohtaisen identiteetin tukeminen. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa (POPS14) ohjeistetaan soveltuvissa kohdin kiinnittämään huomiota oppilaan oman perheen, paikkakunnan ja lähialueen historiaan. Näistä sisällöistä annetaan tarkemmat ohjeistukset paikallisissa opetussuunnitelmissa. Pohjoiset olosuhteet ja Lapin alue oman rikkaan kulttuurihistoriansa kanssa luovat omat haasteensa opetussuunnitelmille, oppimateriaaleille ja historiaa opettaville opettajille. Päätutkimuskysymykseni on tarkastella, millaisia merkityksiä Lapin alueen perusopetuksen paikalliset historian opetussuunnitelmat ja historian opettajat antavat paikallishistorialle.
Artikkeliväitöskirjassani lähestyn tutkimusaihettani kolmen osatutkimuksen kautta. Ensimmäisessä osatutkimuksessani tarkastelen hermeneuttisessa kehässä, millaisia merkityksiä paikallishistoria saa opetussuunnitelmateksteissä. Toisessa osatutkimuksessani analysoin haastatteluaineistostani, millaisia historiakäsityksiä opettajat ilmentävät Lapin alueen historiaa käsiteltäessä. Kolmannessa osatutkimuksessani keskityn Jörn Rüsenin historiatietoisuusteorian avulla tarkastelemaan, miten opettajien historiatietoisuudet sijoittuvat Rüsenin typologian eri osiin saamelaisten historiaa opetettaessa.
Väitöskirjani osoittaa, että opetussuunnitelmien laatuerot ja monitulkintaisuus asettavat opettajille suuren vastuun paikallisten sisältöjen valinnassa ja käytännön opetuksen toteutuksessa. Tutkimusaineistojeni analyysin pohjalta ilmenee, etteivät opettajat saa riittävää tukea opetussuunnitelmista ja kustantajien tarjoamista opetusmateriaaleista paikallisten sisältöjen opettamiseen historiaoppiaineessa. Tämä johtaa siihen, että opettajien subjektiivisilla historiakäsityksillä ja historiatietoisuuksilla on ratkaiseva merkitys sille, mitä ja miten paikallishistoriaa opetetaan. Tämä voi johtaa suuriin eroihin oppilaiden saaman historianopetuksen sisällöissä ja herättää myös kysymyksen siitä, kenen historiaa kouluissa opetetaan. Alkuperäiskansaan liittyvien politisoituneiden aiheiden käsittely on myös haastavaa historianopettajille, ja he joutuvat usein työssään tekemään subjektiivisia valintoja saamelaisten historiaan liittyvissä kysymyksissä.
Tutkimukseni kontribuutio on tuoda uutta tietoa kulttuurihistorian ja historian didaktiikan tutkimuskentille. Osoitan väitöskirjassani, miten paikallishistorialla on merkittävä rooli opettajien työssä. Voin tulosteni pohjalta osoittaa, että kulttuurihistoriallisesti tarkasteltuna Lapin alueen moniperspektiivinen historia on peruskouluissa osa aktiivista kulttuuriperinnön siirtämistä. Opettajat kokevat paikallishistorian opetustyötään ja oppilaidensa identiteettejä rikastuttavana työkaluna. Tutkimukseni tulosten pohjalta ilmenee, että tulevissa opetussuunnitelmissa on huomioitava tarkemmin, miten paikallishistorian kirjaukset jatkossa laaditaan opetuksen ohjauskirjoihin.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [424]
