Projektikommunikaatio : systeemiteoreettisen sosiologian näkökulma julkisen sektorin projektifikaatioon 2010–2020-luvuilla

Abstract

Tutkimus tarkastelee julkisen sektorin projektifikaatiota sosiologisesta näkökulmasta. Tarkoitan projektifikaatiolla yhteiskunnallista muutosprosessia, jossa projektimuotoinen toimintalogiikka – projektikommunikaatio – on vakiintunut ja institutionalisoitunut osaksi julkisten organisaatioiden toimintaa. Tutkimukseni kohdistuu empiirisesti Lapin alueella toteutettuihin Euroopan Aluekehitysrahastosta (EAKR) ja Euroopan Sosiaalirahastosta (ESR) rahoitettuihin kehittämisprojekteihin, joissa toteuttajana on ollut julkinen organisaatio. Kysyn tutkimuksessani, miten projektikommunikaatio on muotoutunut osaksi julkisen sektorin organisaatioiden toimintalogiikkaa. Lähestyn projektifikaation ilmiötä Niklas Luhmannin yhteiskuntateoriaan perustuvan systeemiteoreettisen sosiologian tarjoamasta näkökulmasta sekä sen puitteissa kehitettyjen käsitteiden ja analyysitapojen avulla.

Tutkimuksellani on kaksi tavoitetta: empiirinen ja teoreettinen. Empiirisenä tavoitteena on osallistua julkisen sektorin projektifikaatiota koskevaan keskusteluun tuottamalla tietoa siitä, millä tavalla Euroopan unionin taholta ohjattu kehittämispolitiikka toteutuu paikallisissa organisaatioissa erityisellä aluekehitysalueella Suomen Lapissa. Tuotan tietoa siitä, minkälaisia ajattelutapoja ja toimintalogiikoita yleistyneet kehittämisprojektit julkisen sektorin organisaatioihin tuottavat.

Teoreettisena tavoitteena on soveltaa ja omalta osaltani myös kehittää systeemiteoreettisen sosiologian abstrakteja käsitteitä tutkimusteorian sekä empiirisen tutkimusasetelman muodostamisen välineiksi. Lähestyn projektikommunikaatiota omana kommunikaation alueenaan, jolla on oma kielensä sekä merkitysten muodostumisen ja havainnoinnin logiikkansa. Merkitysten muodostumista tarkastelen projektikommunikaation semantiikan ja käsitteistön kautta. Toisaalta hyödynnän myös Luhmannin teoriaa modernin yhteiskunnan organisaatioista päätöskommunikaatiosta ja sitä ohjaavista rakenteista muodostuvana järjestelmänä.

Käytän erityisesti Niels Åkerstrøm Andersenin kehittämiä analyysistrategioita, kuten semanttista analyysiä ja muotoanalyysiä. Lainaan lisäksi tutkimustapaa semioottisesta perinteestä ja sovellan aktanttianalyysia tutkimukseni aineiston ensivaiheen analyysiin. Nämä tutkimustavat ohjaavat soveltamaan systeemiteoriaa diskursiivisena tutkimussuuntauksena, jossa tarkastellaan kommunikaation muodostamia rakenteita ja kommunikaatiossa syntyviä merkityksiä niin sanotun toisen asteen havainnoinnin näkökulmasta.

Tutkimusaineisto koostuu kahdesta osasta: dokumenttiaineisto ja haastatteluaineisto. Dokumenttiaineisto muodostuu projektien itse tuottamista teksteistä kuten projektien toiminnan kuvaukset, loppuraportit ja muut projektien tuotokset. Haastatteluaineistoa varten olen haastatellut 12 projekteissa työskennellyttä henkilöä, jotka ovat vastuuhenkilöiden, projektipäälliköiden ja projektien toteuttajaorganisaatioiden johtajan rooleissa.

Tutkimustulokseni osoittavat, että projektikommunikaatio on vakiintunut julkisiin organisaatioihin omanlaisenaan toimintalogiikkana ja ajattelutapana. Projektikommunikaatio on vakiintunut julkisiin organisaatioihin tavaksi hahmottaa ja muotoilla yhteiskunnallisia ongelmia projektimaiseen teknis-rationaaliseen ratkaisukehikkoon sopivaksi. Projektikommunikaatio ilmenee myös kehittämisen itsestäänselvyyden ja kyseenalaistamattomuuden vahvistumisena, rutiinista erottautumisen käytäntöinä sekä jatkuvaa muutosta vaativana potentiaalisuushallintana. Projektikommunikaatio konstruoi oman ajallisen, sosiaalisen ja tiedollisen semanttisen verkostonsa, jossa kollektiivisuus, monialaisuus, tiedollistaminen ja jatkuva muutos ovat keskeisiä merkityskategorioita.

This study examines the projectification of the public sector from a sociological perspective. By projectification, I refer to a societal transformation in which a project-based logic of operation – project communication – has become established and institutionalized as part of the operations of public organizations. Empirically, the study focuses on development projects implemented in the Lapland region and funded by the European Regional Development Fund (ERDF) and the European Social Fund (ESF), in which the implementing body has been a public organization. The study asks how project communication has become integrated into the operational logic of public sector organizations. The phenomenon of projectification is approached through systems-theoretical sociology based on the social theory of Niklas Luhmann, as well as through the concepts and analytical approaches developed within this theoretical framework.

The study has two main objectives: an empirical and a theoretical one. The empirical objective is to contribute to discussions on the projectification of the public sector by producing knowledge about how development policy guided by the European Union is implemented within local organizations in the specific regional development area of Finnish Lapland. The study provides insight into the modes of thinking and operational logics that increasingly common development projects produce within public sector organizations.

The theoretical objective is to apply and further develop the abstract concepts of systems-theoretical sociology as tools for constructing research theory and an empirical research design. Project communication is approached as a distinct domain of communication with its own language and its own logic of meaning-making and observation. The formation of meaning is examined through the semantics and concepts of project communication. The study also draws on Luhmann’s theory of modern organizations as systems constituted by decision communication and the structures that guide it.

The study particularly employs analytical strategies developed by Niels Åkerstrøm Andersen, such as semantic analysis and form analysis. In addition, a method borrowed from the semiotic tradition is applied by using actant analysis in the initial phase of analyzing the research material. These analytical approaches guide the application of systems theory as a discursive research orientation that examines structures formed in communication and the meanings produced within communication from the perspective of so-called second-order observation.

The research material consists of two parts: documents and interview material. The documentary material is composed of texts produced by the projects themselves, such as project descriptions, final reports, and other project outputs. For the interview material, twelve individuals who have worked in these projects were interviewed. They represent roles such as project managers, responsible project officers, and managers of the implementing organizations.

The results of the study indicate that project communication has become established in public organizations as a distinctive operational logic and way of thinking. Project communication has become institutionalized as a way of perceiving and framing societal problems so that they fit within a project-based techno-rational solution framework. It also manifests itself in the strengthening of the taken-for-granted and unquestioned nature of development, in practices that distinguish development activities from routine work, and in forms of potentiality management that demand continuous change. Project communication constructs its own temporal, social, and factual semantic network in which collectivity, multidisciplinarity, knowledge production, and continuous change emerge as central categories of meaning.