Jätekansalaisuus kiertotaloudessa

Abstract

Kotitalouksissa tuotettujen jätteiden kanssa toimiminen on muuttunut pelkästä arkisesta käytännöstä osaksi Euroopan Unionin ympäristöön ja resurssien hallintaan kytkeytyviä tavoitteita. Tätä kansalaisiin keskittyvää ympäristöpolitiikkaa toteutetaan EU:ssa kiertotalouden käsitteen kautta. Kansalaisia pyritään aktivoimaan informaatio-ohjauksella ja taloudellisella ohjauksella toteuttamaan kiertotalouteen kytkeytyviä toimia. Lisäksi kiertotaloudessa muovataan jätteitä kuljettavia ja eri muotoon muuttavia infrastruktuureja. Jätehallinnassa nämä kolme eri tasoa, käsitteellinen, yksilöllinen ja infrastruktuurinen kietoutuvat yhteen.

Jätehallinta on riippuvainen kotitalouksissa tehtävistä jätteiden käsittelyä koskevista päätöksistä ja lajittelun edellyttämästä työstä. Jätelaki määrittelee kansalaiset velvollisiksi lajittelemaan jätteensä materiaalien mukaan. Tässä väitöstutkimuksessa hahmottelen kiertotalouden jätekansalaisuutta, jonka kautta pyrin ymmärtämään kansalaisiin kohdistuvia muuttuvia odotuksia ja vastuita kiertotalouden aikana.

Tutkimus kiinnittyy yhteiskuntatieteellisen jätetutkimuksen alaan, jossa on tarkasteltu niin jätteiden hallitsemiseksi tehtyjä politiikkatoimia ja infrastruktuureja kuin kansalaisten asenteita, valintoja ja toimintaa osana jätehallintaa. Aiempi tutkimus on osoittanut, että kansalaisten asema nousee usein keskeiseksi kiertotalouteen liittyvissä suunnitelmissa, mutta jää epämääräiseksi. Tämä tutkimus tuottaa tietoa kiertotalouden vaikutuksista kansalaisten asemaan rakentamalla jätekansalaisuuden käsitteen tavanomaisen hallinnan viitekehyksessä, joka yhdistää keskusteluja ympäristökansalaisuudesta ja infrastruktuurien kansalaisuudesta.

Kysyn tutkimuksessa, millaista subjektiasemaa kansalaisille tarjotaan kiertotalouden ajan jätehallinnassa. Tarkastelen tätä empiirisesti analysoimalla kansalaisiin kohdistettavia oikeuksia, velvollisuuksia, sitä mihin instanssiin kansalaiset ovat suhteessa ja kansalaisilta odotettavia keinoja kiertotalouden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimus osoittaa, miten jätekansalaisuuteen kietoutuu ristiriitaisia odotuksia hyveellisestä ympäristökansalaisuudesta ja teknis-rationaalisesta infrastruktuurien toimintalogiikasta.

Tutkimuksen aineistot koostuvat jätehallintaa ja kiertotaloutta toteuttavien, pääasiassa Suomen Lapissa ja Rovaniemen kaupungissa toimivien asiantuntijoiden haastatteluista, jätehallintaa koskevista media-aineistoista sekä eduskunnassa käydyistä lainsäädäntö- ja istuntokeskusteluista. Olen rakentanut tutkimuksessa jätekansalaisuuden käsitteellistyksen, jota olen hyödyntänyt aineistojen analyysissa kiinnittäen huomiota kansalaisiin kohdistuvissa odotuksissa ilmeneviin jännitteisiin. Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta, jotka avaavat jätekansalaisuutta yksilön, infrastruktuurin ja kaupungin tasoilla.

Analyysini osoittaa, että kiertotalouspolitiikassa tuotettu jätekansalaisuus onnistuu yhdistämään kaksi keskenään ristiriitaista subjektiasemaa. Ideaali jätekansalaisuus keskittyy jätteiden tuottamisen vähentämiseen hyveiden ja asenteiden kautta, kun taas infrastruktuurisessa jätekansalaisuudessa kansalaiset velvoitetaan tuottamaan resursseja kiertotalouden tarpeisiin tekemällä konkreettista työtä. Nämä subjektiasemat ovat samanaikaisesti läsnä, mutta niin että toinen korostuu eri tilanteissa toisen kustannuksella. Infrastruktuurisen kansalaisuuden painotukset ylläpitävät kiertotalouden poliittista hyväksyttävyyttä, koska jätteiden lajittelun korostaminen estää kuluttamisen vähentämistä nousemasta keskeiseksi kansalaisiin kohdistuvissa odotuksissa. Jätekansalaisuuden käsite tarjoaa välineitä jäsentää sosiologisesti kansalaiskeskeistä jätehallintaa ja kiertotalouden rakentumista.

Discarding and sorting out household waste has changed from a mere everyday practice to being part of the European Union’s environmental and resource management objectives. This citizen-centred environmental policy is implemented in the EU through the concept of the circular economy (CE). The aim is to encourage citizens to take CE-related action through information steering and economic incentives. Additionally, the CE involves creating infrastructure for transporting and processing waste. These three levels – conceptual, individual and infrastructural – are intertwined in waste management.

Waste management depends on decisions made by households regarding waste treatment and sorting. The Finnish Waste Act specifically defines citizens as being responsible for sorting their waste by material type. In this doctoral dissertation, I outline the concept of waste citizenship in CE, through which I seek to understand the changing expectations and responsibilities of citizens in the CE.

This dissertation contributes to the field of social scientific waste research, which examines policy measures, infrastructure, and citizens’ attitudes, choices, and actions in relation to waste management. Previous research has shown that citizens often play a central role in CE-related plans, but this role is left undefined.

This study examines the impact of the CE by developing the concept of waste citizenship within a framework of mundane governance, combining discussions on environmental and infrastructural citizenship.

In this dissertation, I ask what kind of subject position is offered to citizens in waste management in the CE era. I examine this empirically by analysing the expectations, rights and obligations placed on citizens in achieving the CE’s goals. The study shows how waste citizenship is intertwined with conflicting expectations of virtuous environmental citizenship and the technical-rational operating logic of infrastructure.

The research data consists of interviews with waste management and CE experts, primarily in Finnish Lapland and the city of Rovaniemi, as well as media material on waste management and legislative and parliamentary debates. I have constructed a conceptualisation of waste citizenship for the analysis of this data, paying attention to the tensions arising from the expectations placed on citizens. The study comprises three sub-studies that explore waste citizenship at individual, infrastructural and city levels.

My analysis shows that waste citizenship produced in CE policy combines two conflicting subject positions. Ideal waste citizenship focuses on reducing waste generation through virtues and attitudes, whereas infrastructural waste citizenship obligates citizens to contribute resources to the circular economy by performing concrete waste work. These subject positions coexist, but in such a way that one is emphasised in different situations at the expense of the other. The emphasis on infrastructural citizenship sustains the political acceptability of the CE by preventing reducing consumption from becoming the main expectation placed on citizens. The concept of waste citizenship offers a sociological framework for analysing citizen-centred waste management and the development of the circular economy.