Huumeiden käyttäjät - osana yhteiskuntaa vai sen ulkopuolella?

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on selvittää, miten huumeiden käyttäjistä tehdään ”niitä”, joitain muita, huumeiden käyttötiloja koskevassa eduskuntakeskustelussa. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimii kolmen käsitteen, huumemaailman, stigman ja moraalisen paniikin, muodostama kokonaisuus. Stigma asettaa huumeiden käyttäjiin leiman, jonka pohjalta ryhmää voidaan pitää yhteiskunnan ulkopuolisena. Stigmatisoitunut yhteiskunnan ulkopuolinen ryhmä voidaan sijoittaa huumemaailmaan, joka myös nähdään irrallisena muusta yhteiskunnasta. Stigman ja huumemaailman poikkeavuus ja moraalinen epäilyttävyys luovat pohjaa moraaliselle paniikille. Tutkielman aineistona toimii eduskunnassa 20.2.2025 käydyn täysistuntokeskustelun pöytäkirja. Analyysimenetelmänä hyödynnetään diskurssianalyysin kolmivaiheista prosessia.

Analyysiprosessin tuloksena aineistosta voidaan nostaa esiin kolme erilaista huumeiden käyttäjiin liittyvää diskurssia: ongelmia aiheuttava ryhmä, muuttumaton ja ennalta arvattava ryhmä sekä vastakohta hyvälle kansalaiselle. Ongelmia sekä laittomuutta korostava puhetapa, huumeiden käyttäjien oman äänen sivuuttaminen, viittaukset toiminnan moraaliseen tuomittavuuteen sekä vastakkainasettelut vahvistavat huumeiden käyttäjiin kohdistuvaa stigmaa ja luovat pohjaa moraaliselle paniikille. Esiin nostetut diskurssit tuovat näkyväksi sen, miten huumeiden käyttäjistä tehdään ”niitä”, joitain muita kuin meitä. Analyysiprosessi tuo näkyväksi myös sitä, miten vallankäyttäjien voidaan nähdä hyötyvän siitä, että huumeiden käyttäjät asetetaan omaksi ryhmäkseen eli ”niiksi”, jotka voidaan asettaa roolinsa perusteella jopa vihollisen asemaan yhteiskunnassa.

Tulokset osoittavat sen, miten vallitseva puhetapa vaikuttaa siihen, miten huumeiden käyttäjät asemoituvat yhteiskunnassa ja miten huumeiden käyttäjiin yhteiskunnassa suhtaudutaan. Korostamalla huumeiden käyttäjien poikkeavuutta sekä moraalista epäilyttävyyttä, vahvistetaan huumeiden käyttäjiin kohdistuvaa stigmaa ja vaikutetaan esimerkiksi siihen, millaisia poliittisia ratkaisuja pidetään hyväksyttävinä ja mahdollisina huumeiden käyttäjiin liittyvien asioiden käsittelyssä.