Lapsen surun tunnistaminen ja kohtaaminen sosiaalityössä : ammattilaisten näkökulmia lapsen suruun

Abstract

Sosiaalityön tieteenalaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalialan ammattilaisten lapsen surulle antamia sisältöjä, merkityksiä ja tulkintoja. Tutkimuksessa lapsen surua lähestytään moniulotteisena ja sosiaalisissa suhteissa rakentuvana tunteena, joka kytketään suhteiden lisäksi elämäntapahtumiin sekä kulttuurisiin ja yhteiskunnallisiin konteksteihin. Lapsen surun nähdään muovautuvan vuorovaikutuksessa perheen, yhteisön ja kulttuuristen merkitysjärjestelmien kanssa. Tutkimus paikantuu lapsen surua ja suruun liittyviä sosiaalityön käytäntöjä käsittelevään tutkimustraditioon.

Tutkimuksessa vastataan seuraavaan tutkimuskysymykseen: Miten sosiaalialan ammattilaiset jäsentävät lapsen surua suhteisiin ja konteksteihin kytkeytyvänä ilmiönä sosiaalityön käytännöissä? Tutkimus koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenveto-osasta. Tutkimus kiinnittyy kontekstuaalisen sosiaalisen konstruktionismin tietoteoriaan, joka tarjoaa välineitä ymmärtää, kuinka ammattilaiset tuottavat ja neuvottelevat lapsen surun merkityksiä erilaisissa situaatioissa, joissa lapsi elää ja toimii. Tutkimusaineisto koostuu viidestä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui 17 sosiaalialan ammattilaista. Osatutkimusten analyysit, kehysanalyysi, aineistolähtöinen sisällönanalyysi ja subjektipositionalyysi, on toteutettu aineistolähtöisesti. Tutkimustulokset kuvaavat lapsen surun rakentumista suhteisiin ja konteksteihin liittyvänä tunteena, jossa erilaiset läheissuhtei siin, ammatilliseen suhteeseen, kulttuuriin ja yhteiskuntaan liittyvät tekijät ammattilaisten tulkintojen mukaan merkityksellistävät lapsen surua.

Tutkimuksen tuloksena väitetään, että lapsen surun ymmärtämiseksi tarvitaan käsite kontekstuaalis-situationaalinen surutieto. Tämä käsite tarkoittaa, että lapsen suru ei avaudu pelkästään yksilöllisenä tunnekokemuksena, vaan se rakentuu suhteiden jatkumossa, jossa sekä kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tavat, perheen sisäiset käytännöt ja lapselle läheiset suhteet vaikuttavat sekä lapsen että ammattilaisen tiedon muotoutumiseen surusta määrittäen surun ilmaisun mahdollisuuksia ja rajoja. Tutkimus osoittaa, että surutiedon sisällön ja merkityksen hahmottaminen on välttämätön edellytys lapsikeskeisyyden vahvistamiselle ja toteuttamiselle sosiaalityössä sekä laajemmin sosiaalialan ammatillisissa kohtaamisissa. Lisäksi väitetään, että lapsikeskeinen surutyöskentely edellyttää herkkyyttä tilanteiden ainutlaatuisuudelle, lapsen oman äänen kuuntelemista sekä ymmärrystä siitä, että suru on yhtä aikaa henkilökohtainen, yhteisöllinen ja kulttuurisesti rakentunut ilmiö. Sosiaalialan ammattilaisten työskentelyä määrittävät erilaiset positiot, ja näin tutkimus tuo esiin, että surutieto ja lapsikeskeinen työskentely kytkeytyvät toisiinsa: surutieto jäsentää, miten lapsen suru tulee näkyväksi ja ymmärrettäväksi, ja lapsikeskeinen työskentely varmistaa, että lapsen toimijuus vahvistuu niissä suhteissa ja konteksteissa, joissa hänen surunsa ilmenee. Tutkimuksen uutuusarvo on siinä, että se tuo ensimmäistä kertaa käsitteellisesti näkyväksi lapsen surun kontekstuaalis-situationaalisen luonteen sosiaalityössä ja liittää sen sosiaalityön lapsikeskeisyyden vahvistamiseen. Uutta on myös se, että tutkimus yhdistää surutiedon käsitteen ja lapsikeskeisen työskentelyn, tarjoten uuden teoreettisen välineen sosiaalityön kehittämiseen.

This study, situated within the discipline of social work, examines the meanings, contents, and interpretations that social work professionals attribute to children’s experiences of grief and sorrow. It conceptualizes children’s grief and sorrow as multidimensional emotions constructed within social relationships and connected to life events, cultural and societal contexts, and relationships of significance to the child. Grief and sorrow are understood as being shaped through interactions with the family, the community, and broader cultural systems of meaning. The study positions itself within the research tradition that examines children’s grief and the social work practices associated with it.

The research addresses the following question: How do social work professionals conceptualize children’s grief as a phenomenon linked to relationships and contexts in social work practices? The study consists of three scientific sub-studies and a summary section. It is grounded in the epistemology of contextual social constructionism, which provides tools for understanding how professionals produce and negotiate the meanings of a child’s grief and sorrow in the various situations in which children live and act. The empirical data comprises of five focus group interviews involving 17 social work professionals. The analyses of the sub-studies - frame analysis, data-driven content analysis, and subject-positional analysis - were conducted using a data-driven approach. The findings illustrate how children’s grief is constructed as an emotion embedded in relationships, contexts, and situations, where factors related to close relationships, professional encounters, culture, and society become meaningful through professionals’ interpretations.

This study conceptualizes contextual and situational grief knowledge as a new contribution to social work research. This concept means that a child’s grief is not merely an individual emotional experience but is constructed within a continuum of relationships in which cultural and social customs, family practices, and relationships close to the child influence both the child’s and the professional’s understanding of grief, determining the possibilities and limits of expressing grief. Research shows that understanding the content and meaning of grief knowledge is a prerequisite for strengthening and implementing a child-centered approach in social work and, more broadly, in professional encounters in the social sector. Furthermore, it is argued that child-centered grief work requires sensitivity to the uniqueness of each situation, listening to the child’s own voice, and understanding that grief is simultaneously a personal, communal, and culturally constructed phenomenon. The work of social work professionals is defined by different positions, and thus the study highlights that grief knowledge and child-centered work are interlinked: grief knowledge structures how a child’s grief becomes visible and understandable, and child-centered work ensures that the child’s agency is strengthened in the relationships and contexts in which their grief manifests itself. The novelty of the study lies in the fact that, for the first time in social work discipline, it conceptually combines the contextual and situational nature of a child’s grief.