Tulisieluiset vaikuttajat sosiaalityössä : tutkimus sosiaalityöntekijöiden vaikuttamisen tarinoista

Abstract

Tässä sosiaalityön tieteenalaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa tarkastellaan sosiaalityön julkista vaikuttamista. Tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa rakenteellisesta sosiaalityöstä analysoimalla sosiaalityöntekijöiden vaikuttamisen tarinoita. Tarkoituksena on vahvistaa vaikuttamisen ymmärrystä rakenteellisessa sosiaalityössä sekä teoreettisesti että sosiaalityön käytännön toiminnan tasolla. Tutkimuksessa vastataan seuraavaan tutkimuskysymykseen: Millaisia tarinoita sosiaalityöntekijät kertovat sosiaalityössä vaikuttamisesta? Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu rakenteellisen sosiaalityön, eettis-moraalisen ja kriittisen sosiaalityön taustateorioista sekä narratiivisesta tietoteoriasta.

Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu 19 sosiaalityöntekijän narratiivisista haastatteluista, jotka toteutettiin vuoden 2022 aikana. Tutkimukseen osallistui kolme miestä ja kuusitoista naista eri puolilta Suomea, ja heidän työkokemuksensa sosiaalityöntekijöinä vaihteli viidestä neljäänkymmeneen vuoteen.

Kaikki haastatellut sosiaalityöntekijät vaikuttivat julkisesti ammatillisessa roolissaan. Analysoin aineiston narratiivisen lähestymistavan mukaisesti sosiaalityöntekijöiden vaikuttamista koskevien tarinoiden pohjalta. Analyysi perustui narratiiviseen ihmiskäsitykseen ja narratiiviseen tietokäsitykseen, jossa korostuvat kokemuksellisuus, tulkinnallisuus ja eletyn elämän merkitykset. Aineiston analyysi eteni kokonaisuuden hahmottamisesta narratiivien temaattiseen ja rakenteelliseen analyysiin.

Tutkimus osoittaa, että vaikuttaminen näyttäytyi sosiaalityöntekijöille paitsi ammatillisena toimintana myös henkilökohtaisesti merkityksellisenä ja identiteettiin kytkeytyvänä tapana toimia yhteiskunnassa. Vaikuttaminen ei rajoittunut yksittäisiin tekoihin, vaan muodostui osaksi laajempaa narratiivista vaikuttajaidentiteettiä. Tutkimuksen tulosten perusteella sosiaalityöntekijöiden narratiivinen vaikuttajaidentiteetti rakentuu neljästä toisiinsa kietoutuvasta osakokonaisuudesta, jotka yhdessä jäsentävät vaikuttamisen luonnetta. Ensinnäkin ilmeni neljä erilaista vaikuttamiseen motivoitumisen taustatekijää, jotka muotoutuivat vuorovaikutussuhteissa: perhe- ja harrastussuhteet, sosiaalityön opiskelusuhteet, roolimallisuhteet ja mediasuhteet. Toiseksi vaikuttaminen hahmottui neljänä ammatillisena rooli-identiteettinä vaihtelevin painotuksin: asiakkaiden oikeuksien asianajajat, yhtenäisen ammattikunnan verkostorakentajat, sosiaalityötietoisuuden herättäjät ja sosiaalityön brändääjät. Kolmanneksi sosiaalityöntekijät peilasivat vaikuttamistaan sosiaalityöhön liitettyihin kulttuurisiin mallitarinoihin: verkostovaikuttaminen. Neljänneksi vaikuttamista suuntasivat kolme orientaatiota, jotka määrittivät toiminnan painopisteitä ja suuntaa: eettis-moraalinen, yhteisöllinen ja yhteiskunnallinen. Lisäksi näitä orientaatioita läpäisi yhteinen tapa jäsentää vaikuttamista dynaamisena ja reflektiivisenä toimintana: luova kriittisyys. Vaikuttaminen näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden tarinoissa moniulotteisena, aktiivisena ja merkityksellisenä osana rakenteellista sosiaalityötä.

This doctoral dissertation in the field of social work examines public and structural advocacy in social work. The aim of the study is to generate knowledge on structural social work by analyzing social workers’ narratives of advocacy. The purpose is to strengthen the understanding of advocacy within structural social work both theoretically and at the level of social work practice. The study addresses the following research question: What kinds of narratives do social workers construct about advocacy in social work? The theoretical framework is grounded in theories of structural social work, ethical-moral and critical social work, as well as narrative epistemology.

The empirical data of the study consist of narrative interviews with 19 social workers conducted in 2022. The participants included three men and sixteen women from different regions of Finland, with professional experience in social work ranging from five to forty years. All interviewed social workers engaged in public and structural advocacy in their professional roles. The data were analyzed using a narrative approach, focusing on the stories related to social workers’ advocacy. The analysis was grounded in a narrative conception of the human being and a narrative epistemology that emphasizes experiential knowledge, interpretative processes, and the meanings of lived experience. The analytical process progressed from an overall understanding of the data to thematic and structural narrative analyses.

The study demonstrates that advocacy was perceived by social workers not only as a professional activity but also as a personally meaningful and identity-related way of engaging in society. Advocacy was not limited to individual acts; rather, it constituted part of a broader narrative advocate identity. Based on the findings, social workers’ narrative advocate identity is constructed through four intertwined components that together delineate the nature of advocacy. First, four distinct motivational sources for engaging in advocacy emerged, formed through relational and interactional contexts: family and leisure relationships, social work study relationships, role model relationships and media relationships. Second, advocacy manifested as four professional role identities with varying emphases: advocates of clients’ rights, network builders within the profession, advocates raising awareness of social work, builders of the social work brand. Third, social workers reflected their advocacy practices against culturally shared master narratives associated with social work: influencing through networks. Fourth, advocacy was oriented by three overarching orientations that shaped the focus and direction of action: ethical-moral, community, and societal. These orientations were further characterized by a shared understanding of advocacy as a dynamic and reflexive practice: creative criticality. In social workers’ narratives, advocacy appears as a multidimensional, active, and meaningful element of structural social work.