Toivo itse tehtynä : taideperustainen toiminta nuorten ilmastoresilienssin rakentajana

Abstract

Ilmastonmuutos järkyttää maapallon ekosysteemejä. Ihmisen toiminnan seurauksena eskaloitunut ilmiö kuormittaa planeetan kantokykyä ja uhkaa kaikkien eliöiden olemassaolon edellytyksiä. Ilmastonmuutoksen rinnalle on kehittynyt myös toisiinsa kietoutuvia yhteiskunnallisia, taloudellisia ja geopoliittisia kriisejä.

Aiemmissa tutkimuksissa on osoitettu, että nuorten ikäluokat kokevat globaalisti ilmastonmuutoksen aiheuttamaa ympäristöahdistusta ja vaikeita ilmastotunteita. Lisäksi on esitetty, että poliittisten päättäjien hitaus reagoida ilmiön vaikutuksiin lisää nuorten epävarmuutta ja huolta tulevaisuudesta. Tämä kehitys on yhteydessä nuorten toimintakyvyn ja elämänlaadun heikkenemiseen. Näissä olosuhteissa ilmastoresilienssin merkitys yksilöiden ja yhteisöjen sopeutumiskyvyn vahvistamisessa korostuu.

Nuorten osallisuuden edistämisellä on osoitettu olevan keskeinen merkitys heidän resilienssinsä ja hyvinvointinsa vahvistamisessa. Tämä näkökulma nostaa esiin tarpeen kehittää toimintamalleja, jotka tukevat nuorten kiinnittymistä yhteiskuntaan ja laajempiin ekososiaalisiin rakenteisiin.

Tutkimuksen tavoitteena on edistää ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ilmastotunteiden kanssa kamppailevien nuorten toivoa valoisammasta tulevaisuudesta. Tutkimus tuottaa tietoa taideperustaisista keinoista, joita soveltamalla nuorten parissa työskentelevät asiantuntijat voivat vahvistaa nuorten osallisuutta, ilmastoresilienssiä ja hyvinvointia.

Tutkimuksen tehtävänä on kehittää taideperustainen lähestymistapa, jolla edistetään nuorten ilmastoresilienssiä ekokulttuurisen kestävyysorientaation näkökulmasta. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla taideperustaisilla keinoilla nuorten ilmastoresilienssiä voidaan rakentaa. Ekokulttuurinen kestävyysorientaatio luo tutkimukselle toiminnallisen kehyksen. Sen yhteydessä toimijuus ymmärretään ihmisten, muiden lajien, materiaalien ja ympäristön välisinä suhteina. Lähestymistapa rakentaa ontologisen ja epistemologisen perustan nuorten ekososiaalisen osallisuuden vahvistamiselle ja ilmastoresilienssin edistämiselle.

Tutkimus on toteutettu Koneen Säätiön rahoittamassa Ilmastokriisin etulinjassa: Kanssatutkijuus ja taideperustaiset interventiot nuorten ilmastoaktivismissa ja ilmastokansalaisuuden rakentumisessa -tutkimushankkeessa. Sen organisoivat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulun Nuorisoalan tutkimus- ja kehittämisyksikkö Juvenia sekä Lapin yliopiston kuvataidekasvatuksen tieteenala. Hankkeessa tarkasteltiin nuorten ilmastonmuutokseen liittyviä tunteita, arjen kokemuksia ja vaikuttamismahdollisuuksia taideperustaisen työskentelyn avulla. Hankkeen tavoitteena oli kehittää nuorilähtöisiä taideperustaisia toimintamalleja, joita voidaan tulevaisuudessa hyödyntää demokratian sekä nuorten osallisuuden ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Tässä tutkimuksessa taideperustainen toimintatutkimus on ohjannut metodologisia valintoja. Tutkimus perustuu kolmeen taideperustaiseen toimintatutkimukselliseen sykliin, jotka ajoittuvat vuosille 2022–2025. Niiden aikana toteutettiin kolme taideinterventiota, joihin osallistui kanssatutkijoina nuoria Lapista, Itä-Suomesta ja Pirkanmaalta. Taiteellisessa työskentelyssä hyödynnettiin uudistavan arktisen taiteen, yhteisöllisen taidekasvatuksen, yhteisötaiteen ja tilannesidonnaisen oppimisen lähestymistapoja. Tutkimuksen aineisto luotiin taideinterventioiden aikana yhteistyössä nuorten, tutkijakollegoiden ja yhteistyökumppanien kanssa. Se koostuu tutkimukseen osallistuneiden nuorten tuottamista valokuvista, videoista ja teksteistä. Aineistoa ovat myös tutkijoiden ottamat dokumentaariset valokuvat ja tutkimuksen aikana tehdyt kenttämuistiinpanot. Lisäksi aineistoon sisältyvät nuorille tehtyjen haastattelujen äänitallenteet ja taideinterventioiden päätteeksi pidettyjen reflektiivisten keskustelujen video- ja äänitallenteet.

Tutkimus muodostuu myös syklien aikana tuotetuista vertaisarvioiduista osatutkimuksista ja niiden tulosten yhteenvedosta. Osatutkimuksissa käytettiin analyysimenetelmänä reflektiivistä analyysiä. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin taideperustaisen toiminnan mahdollisuuksia nuorten osallisuuden edistämisessä pohjoisilla ja arktisilla alueilla. Toisessa osatutkimuksessa käsiteltiin nuorten ilmastoresilienssin kehittymistä taideperustaisessa toiminnassa. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin yhteisötaiteen ja uusmaterialistisen lähestymistavan merkitystä nuorten ekososiaalisen osallisuuden edistämisessä sekä ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ilmastotunteiden ilmaisemisessa ja käsittelyssä.

Tutkimuksen keskeisenä tuloksena kehittyi nuorten ilmastoresilienssiä edistävä ekokulttuurinen lähestymistapa, joka rakentuu kolmesta toisiinsa kietoutuvasta taideperustaisesta keinosta. Ensimmäinen keino liittyy paikkasidonnaiseen ja uusmaterialistiseen lähestymistapaan, jossa nuorten ilmastoresilienssiä rakennetaan merkityksellisten paikkojen ja kokemuksellisuuden avulla. Taideperustaisessa työskentelyssä paikkoihin liittyvät materiaalit ymmärretään aktiivisina kanssatoimijoina. Toinen keino on organisoida yhdessä nuorten kanssa julkisia tilaisuuksia, joissa taideperustainen toiminta voi kehittyä merkittäväksi aktivismia edistäväksi yhteisölliseksi ja yhteiskunnalliseksi vuorovaikutukseksi. Kolmas keino on innostava fasilitointi, jonka avulla voidaan rakentaa nuorten ilmastoresilienssiä ja edistää heidän ekososiaalista osallisuuttaan.

Tutkimus osoittaa, että ympäristöahdistuksen ja vaikeiden ilmastotunteiden käsittelyssä sekä ilmastoresilienssin edistämisessä taideperustainen toiminta luo nuorille toivon rakentamisen tiloja. Näissä tiloissa he voivat käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä tunteitaan ja ajatuksiaan kehollisesti, materiaalisesti, yhteisöllisesti ja yhteiskunnallisesti. Tämä mahdollistaa vaikeiden ilmastotunteiden muuntumisen passiivisesta huolesta arvoihin ja myönteisiin tulevaisuuskuviin kytkeytyväksi aktivistiseksi toiminnaksi. Toiminnan korostaminen nuorten ilmastoresilienssin edistämisessä nousee keskeiseksi tekijäksi heidän hyvinvointinsa vahvistamisessa. Tutkimus osoittaa myös, että nuorten osallistumisen mahdollisuuksia ja kestävyysmurrosta voidaan kehittää vaikuttavasti huomioimalla nuorten oman ekokulttuurin paikalliset olosuhteet. Nuorten ilmastoresilienssi ei rakennu ennalta annettujen ratkaisujen avulla, vaan nuorilähtöisellä innostamisella. Ekokulttuuriseen kestävyysorientaatioon perustuvalla kuvataidekasvatuksella voidaan edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta, ilmastoresilienssiä ja hyvinvointia osana laajempaa kestävyysmurrosta.

Kuvataidekasvatusalan ohella tutkimuksen tuloksia voidaan soveltaa kasvatus-, ohjaus-, järjestö- ja sosiaalialan koulutus- ja kehittämistoiminnassa. Lisäksi tuloksia voidaan hyödyntää soveltavan taiteen ja kulttuurihyvinvoinnin kehittämishankkeissa sekä toisen asteen koulutuksessa. Tutkimus tuottaa uutta tietoa nuorten ilmastoresilienssin edistämisestä kuvataidekasvatuksen tieteenalalle, tulevaisuudentutkimukseen ja nuorisotutkimukseen.