Vapaalta kentältä vakaaksi yhteistyökumppaniksi : taiteilijan ammatillisen aseman kehittäminen monialaisessa yhteistyössä

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, miten taiteilija-ammattilaisten asemaa voidaan kehittää kohti kestävämpiä työmuotoja kulttuurihyvinvointiin kytkeytyvillä monialaisilla tehtäväkentillä. Keskeisenä tutkimuksen tavoitteena on parantaa taiteilijoiden työntekijäasemaa. Tutkimus sijoittuu kuvataidekasvatuksen tieteenalaan. Tutkimusnäkökulmassa korostuu yhteisöllinen taidekasvatus. Tutkimuksen tavoitteena on lisätä tietoa, jolla selkeämmin tunnistetaan taiteilijoiden työskentelyn kannalta keskeiset vaikuttimet sekä lisätään muiden alojen ammattilaisten ymmärrystä yhteistyön rakentumiselle ja taiteellisen työskentelyn ymmärrykselle. Tutkimustehtävänä on kehittää monialaiseen yhteistyöhön selkeää prosessimallia, jolla yhteistyö taiteen hyvinvointivaikutuksia tavoiteltaessa toteutuisi kestävästi. Tutkimuksella on emansipatorinen tiedonintressi, joka etsii uudenlaisia ratkaisuja tunnistettuun ongelmaan taiteilijoiden ammatilliseen asemaan kulttuurihyvinvointiin liitetyillä tehtäväkentillä, hahmotellen uudenlaisia tapoja ajatella ja toimia.

Tutkimuksessa tuodaan esille monialaiseen, taiteelliseen toimintaan rakentuvaan yhteistyöhön liittyen näkökulmia taitelija-ammattilaisilta, yhteistyöorganisaatioiden työyhteisöiltä sekä esihenkilöiltä ja johtajilta. Tutkimus kiinnittyy ajankohtaiseen kansainväliseen ja kansalliseen tutkimukseen ja kehittämistyöhön, jossa kiinnostus taiteen ja kulttuurin merkityksestä yksilöiden, yhteisöjen ja yhteiskuntien hyvinvoinnille on erittäin ajankohtainen.

Tutkimuksen aineisto on kerätty Euroopan sosiaalirahaston ja Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rahoittamasta, Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan hallinnoimasta kehittämishankkeesta. Kyseisessä Työtaide: esiselvitys taideinterventioista työyhteisöihin hankkeessa pilotoitiin ketterää toimintamallia, jossa yhteistyöorganisaatiot sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilta halusivat kehittää henkilöstölleen taideperustaista toimintaa työhyvinvoinnin teemoihin tukeutuen. Kahden yhteisötaiteilijan toteuttamien taideinterventioiden sisällöissä painottuivat mielikuvamatka ja esineen kautta omasta kulttuurisuhteesta kertominen, yhteisöllinen taulun maalausprosessi ja kehollinen, sanataidetta hyödyntävä draamatyöpaja. Tarkemmat taideinterventioiden sisältökuvaukset löytyvät hankejulkaisusta (Oinas ym., 2022). Hanke toteutettiin vuosina 2021–2022. Tutkimus on toteutettu taideperustaisena toimintatutkimuksena.

Tutkimuksen kohteena on taiteilija-ammattilaiset työntekijöinä, osana monialaista kehittämistyötä sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialojen organisaatioissa. Tutkimuksen kysymykseen saadaan vastauksia taiteilijoiden työskentelyä ja siihen vaikuttavia tekijöitä analysoimalla, toiminnan kautta reflektiivisesti kehittäen, kehittämistutkimuksen yhteisöllistä tiedon muodostusta hyödyntäen. Toiminnan kautta syntyvän reflektioaineiston kautta voidaan löytää kehitettäviä elementtejä taiteilijoiden työn tueksi ja vastata tutkimuskysymykseen. Reflektioaineisto koostuu monialaisten taideinterventioiden toteutusten suunnittelun muistiinpanoista, taideinterventioiden tallennuksista äänittäen ja valokuvaten, reflektiivisten keskusteluiden tallennuksista ja kehittämistoiminnan jälkeen tehtyjen ryhmähaastatteluiden tallenteista.

Tutkimus rakentuu neljästä vertaisarvioidusta artikkelista, näyttelymuotoisesta taiteellisesta osiosta sekä kokonaisuuden yhteen sitovasta yhteenveto-osasta. Tutkimuksen näyttelymuotoisessa taiteellisessa osiossa syvennytään tarkastelemaan muuntuvaa taidesuhdetta ja sen vaikutusta yhteisöllisiin ja osallistaviin taiteellisiin prosesseihin, joita taiteilija ohjaa ja mahdollistaa muille. Jokaisella väitöskirjan artikkelilla on ollut omat aihespesifit tutkimuskysymyksensä. Ensimmäisessä artikkelissa avataan autoetnografisesta näkökulmasta tutkijapositiota suhteessa tutkittavaan aiheeseen. Toinen artikkeli kysyy, millaisena osallistuvien työyhteisöjen jäsenet kokivat taideinterventioiden merkittävyyden ja millaisia kehittämisideoita heillä syntyi. Kolmannessa artikkelissa kysytään, millaisena vaikuttimena palkansaajan asema näyttäytyi taiteilijoiden ammatillisessa toiminnassa tai suhteutettuna heidän ammatti-identiteettiinsä. Viimeisessä artikkelissa kysytään, millaisena yhteissuunnittelun vaihe näyttäytyi tarkasteltavassa hankkeessa ja millaista monialaista kehittämistietoa siitä voidaan saada suhteutettuna taiteilijoiden integroitumiseksi monialaisiin työtehtäviin.

Taiteilijoiden työskentelyn lisääntyminen ja heidän osaamisensa tarve sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla on osa laajempaa kulttuurihyvinvointiin kiinnittyvän alan kehittymistä. Pohjoisella alueella tehtävä tutkimus lähestyy kulttuurihyvinvointia haastaen sen kautta ymmärrettyä taide- ja kulttuurisuhdetta arktisella alueella. Kulttuurihyvinvoinnin ymmärryksen lisääntyminen nähdään tutkimuksessa tärkeänä erityisesti pohjoisen kulttuuriympäristön näkökulmasta: yksilöiden ja yhteisöjen oman taide- ja kulttuurisuhteen vaaliminen kytkeytyy selkeästi osaksi arktisen taide- ja kulttuurisuhteen kolonisaation purkamiseen liittyvää keskustelua.

Tutkimuksessa luotua prosessimallia ehdotetaan yhdeksi ratkaisuksi tukemaan taiteilijoiden kiinnittymistä monialaisiin tehtäväkenttiin osana uudistuvaa työelämää. Tutkimus ehdottaa, että työelämämuutoksen aikakaudella suomalaisen yhteiskunnan kaivatessa uusia innovaatioita ja laajempaa uudistumista, taiteilijoiden osaaminen otettaisiin vahvemmin osaksi työelämää ja sen kehittämistä tutkimuksessa luotua prosessimallia laaja-alaisesti hyödyntäen. Monialaiseen yhteistyöhön syvällisemmin mukaan päästäkseen myös taiteilijat tarvitsevat uutta osaamista ja uudenlaista asennoitumista taiteellisen työn tekemiseen. Tutkimuksen tuloksena esitettävä prosessimalli taiteilijoiden kiinnittymisestä monialaiseen yhteistyöhön sosiaali-, terveys- ja hyvinvointialoilla toimii suunnittelun, toiminnan ja tavoitteiden rakentumisen apuvälineenä myös muilla yhteistyöaloilla.