Verhojen takana : ikääntyneiden naisten kokema parisuhdeväkivalta turvakotien asiakaskertomuksissa

Abstract

Väitöskirjatutkimuksessani käsittelen ikääntyneiden naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa, joka on ilmiönä jäänyt tutkimuksellisen mielenkiinnon katveeseen. Tutkimukseni kiinnittyy sosiaalitieteellisiin teoreettisiin lähtökohtiin, joissa parisuhdeväkivalta nähdään sukupuolistuneena ja sosiaalisena ongelmana. Tarkastelen ikääntyneiden naisten kokemaa parisuhdeväkivaltaa ja heidän auttamistaan yksilöllisenä, ihmissuhteisiin liittyvänä, yhteisöllisenä ja yhteiskunnalliskulttuurisena kysymyksenä hyödyntäen väkivallan ymmärtämisen ekologista kehystä. Tutkimus vastaa tutkimuskysymykseen: Mitä turvakotien asiakaskertomukset kertovat ikääntyneiden naisten kokemasta parisuhdeväkivallasta, parisuhdeväkivaltailmiöstä ja auttamisesta? Tavoitteenani on tuottaa uutta tieteellistä tietoa vähän tutkitusta ilmiöstä sekä kuvata naisten kokeman parisuhdeväkivallan muotoja, erityispiirteitä, seurauksia, väkivallan dynamiikkaa sekä auttamista turvakotipalveluissa.

Tutkimus sijoittuu laadullisen tutkimuksen kenttään ja kiinnittyy metodologisesti sosiaaliseen konstruktionismiin ja narratiivisuuteen. Sosiaalinen konstruktionismi toimii tutkimuksessani tieteenfilosofisena ja tietoteoreettisena lähtökohtana ja narratiivisuus tutkimusotteenani. Aineisto koostuu 65-vuotiaiden ja sitä vanhempien naisten turvakotijaksoilla laadituista asiakaskertomuksista (N=85) ja asiakaskertomusmerkinnöistä (N=3250). Aineisto on poimittu Suomessa toimivien turvakotien asiakastietojärjestelmistä, joiden rekisterinpitäjänä toimii Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Aineisto on analysoitu narratiivisella analyysillä soveltaen aineistolähtöistä sisällön analyysiä sekä temaattista lähestymistapaa.

Tulokset osoittivat ensiksi, että ikääntyneet naiset kokivat parisuhteissaan pitkäkestoista ja monimuotoista henkistä, hengellistä, taloudellista, fyysistä ja seksuaaliväkivaltaa sekä pakottavaa kontrollia. Kokemuksiin liittyi toistuvuus, väkivallan muotojen muuttuminen, lisääntyminen, raaistuminen ja arkipäiväistyminen. Parisuhdeväkivalta sisälsi erityispiirteitä, jotka liittyivät pariskunnan taustaan, parisuhteisiin, avun vastaanottamisen valmiuksiin sekä naisten ja lasten välisiin suhteisiin. Erityispiirteet sitoivat naisia suhteisiin ja vaikeuttivat heidän eropäätöksiään. Ikääntyneiden naisten parisuhdeväkivaltakokemukset tuottivat heille fyysisiä, emotionaalisia, psyykkisiä ja psykososiaalisia seurauksia sekä heikensivät heidän hyvinvointiaan. Väkivaltaisten parisuhteiden dynamiikka jatkui naisten turvakotijaksoilla, vaikutti heidän tuntemuksiinsa ja jaksoilla olemiseen. Naiset hyötyivät turvakodeista saadusta moniulotteisesta ja intensiivisestä tuesta, mutta usein auttamisessa tarvittiin sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten ja muiden toimijoiden välistä yhteistyötä, joka mahdollisti auttamisen keinojen kohdentamisen.

Toisena tuloksena nimesin neljä narratiivia, jotka kuvasivat ikääntyneiden naisten sukupuolistuneen parisuhdeväkivaltailmiön keskeisimpiä piirteitä ja lisäsivät ilmiön syvällisempää ymmärrystä. Narratiivit käsittelivät kärsimystä, kompleksisuutta, tukea ja näkymättömyyttä. Kärsimyksen narratiivissa naisilla korostuivat väkivallan tuottamat henkilökohtaiset ja emotionaaliset merkitykset, jotka heijastuivat heidän selviytymiskeinoihinsa, mutta tuottivat samanaikaisesti uudelleenrakentamisen mahdollisuuden. Kompleksisuuden narratiivissa yhdistyivät parisuhdeväkivaltailmiötä ylläpitävät monimutkaiset sidokset, sukupuolijärjestelmät ja sukupuolistuneet käsitykset, jotka vaikuttivat ikääntyneiden naisten toimintamahdollisuuksiin ja edesauttoivat väkivallan kierteiden jatkumista. Tuen narratiivissa painottuivat yhteisölliset merkitykset naisten kohtaamisissa avun hakijoina ja suhtautumistapojen vaikutukset heidän ulossulkemiseen tai voimaantumiseen. Näkymättömyyden narratiivissa korostuivat naisten näkymättömyys ja yhteiskunnassa olevat rakenteelliset esteet, jotka vaikeuttivat heidän avunsaannin mahdollisuuksia ja lisäsivät ilmiöön liittyvää vaikenemista ja ohittamista.

Tulosteni pohjalta väitän, että ikääntyneiden naisten kokema sukupuolistunut parisuhdeväkivalta on monitasoinen ja moniulotteinen sosiaalinen ongelma, joka syntyy ikääntyneiden naisten ja miesten välisissä parisuhteissa, mutta siihen vaikuttavat myös yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliskulttuuriset tekijät. Sosiaalista ongelmaa ylläpitävät auttamisjärjestelmän puutteet ja yhteiskunnalliset rakenteet.

Ikääntyneiden naisten kokeman parisuhdeväkivallan heikon tunnistamisen, naisten näkymättömyyden ja ilmiön sosiaalisen luonteen vuoksi haluan nostaa ikääntyneiden naisten parisuhdeväkivaltakokemukset laajemman yhteiskunnallisen keskustelun kohteeksi. Tutkimukseni tarjoaa uutta tietoa ikääntyneiden naisten kokemasta parisuhdeväkivallasta, väkivaltailmiöstä ja auttamisesta sekä antaa välineitä sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisille työkäytäntöjen, interventioiden ja palveluvalikon kehittämiselle.