Building podcast communities of practice through participation : multi-model framework for meaningful listener experiences, produsage, and sense of community

Abstract

Podcasteja pidetään usein passiivisena ja yksisuuntaisena mediana, jota kuunnellaan yksin. Siitä huolimatta niillä on merkittävää potentiaalia yhteisöjen rakentamisessa. Kun perinteiset radiolähetykset luovat osallistuvaa kulttuuria synkronisen kuuntelun kautta, podcastien dynamiikka on päinvastainen: yleisö kuuntelee asynkronisesti ja yksilöllisesti, mikä tekee yhteisöjen muodostumisesta haastavampaa. Huolimatta podcastien kasvavasta suosiosta, niiden yhteisöjä on tutkittu hyvin vähän. Tämä väitöskirja käsittelee tätä tutkimusaukkoa tarkastelemalla miten osallistumisen kulttuuri, yleisön osallistuminen ja merkitykselliset kuuntelijakokemukset podcasteissa edistävät käytäntöyhteisöjen muodostumista.

Tämä väitöskirja pohjautuu sosiokonstruktivistiseen oppimisteoriaan ja laajentaa sitä perinteisestä mediakasvatuksen kontekstista asynkronisiin audioyhteisöihin. Tutkimus yhdistää osallistuvan kulttuurin teorian, yhteisöllisyyden tunteen teorian ja produsage-viitekehyksen.

Väitöskirja koostuu kolmesta osatutkimuksesta ja käyttää monimenetelmällistä lähestymistapaa. Osatutkimus I on systemaattinen kirjallisuuskatsaus (16 artikkelia), joka tunnistaa kuusi yhteisöllisyyden tunteen vahvistajaa podcasteissa: liven tuntu, yhteisön koko, parasosiaalisuus, osallistumisen intensiteetti, transmediaalisuus sekä jaettu intiimiys ja luottamus. Osatutkimuksessa II, joka on 81 podcastin laadullinen analyysi, kehitetään viisitasoinen sosiaalisen podcast-osallistumisen malli, joka ulottuu yksinpuhelusta voimaannuttavaan dialogiin ja kollektiiviseen omistajuuteen. Osatutkimus III on grounded theory -tutkimus 16 kuuntelijan haastattelusta, joka tuottaa viisiportaisen vastavuoroisen yhteisörakentamisen mallin: autenttisuus, osallistuminen, parasosiaalisuus, vahvistaminen ja yhteiskehitys.

Tulokset osoittavat, että käytäntöyhteisöt syntyvät, kun kuuntelijat siirtyvät passiivisesta kulutuksesta aktiiviseen osallistumiseen. Tutkimus esittelee kolme mallia, jotka yhdistetään monimalliseksi viitekehykseksi. Viitekehys osoittaa, miten osallistuva kulttuuri, merkitykselliset kuuntelukokemukset ja produsage yhdessä rakentavat käytäntöyhteisöjä ja määrittelee podcastit transkommunaalisena mediana, joka yhdistää näkökulmia, kieltä ja arvoja eri yhteisöjen välillä.

Tämä väitöskirja edistää mediakasvatuksen ja kasvatustieteiden tutkimusta osoittamalla miten osallistuminen ja käytäntöyhteisöjen syntyminen tapahtuvat asynkronisissa ympäristöissä, joissa perinteiset osallistumismallit eivät päde. Tutkimus tarjoaa käytännön työkaluja audioalan ammattilaisille ja täydentää myös yleisö- ja kuuntelututkimusta haastamalla dyadiset kuuntelumallit.

Podcasts are often considered passive, one-way media consumed in solitude, yet they possess significant community-building potential. While traditional broadcast radio creates participatory culture through synchronous listening, podcasts present a contrasting dynamic: audiences listen asynchronously and individually, making community building more challenging. The formation of podcast communities, despite their growing popularity, remains largely understudied. This dissertation addresses this research gap by examining how participatory culture, audience participation, and meaningful listener experiences contribute to building communities of practice around podcasts.

The research is grounded in social constructivist learning theory, expanding it from traditional media education contexts to asynchronous audio communities. The study integrates participatory culture theory, sense of community theory, and the produsage framework.

The dissertation comprises three sub-studies employing a multi-method approach. Sub-Study I, a systematic literature review (16 articles), identifies six enhancers of sense of community in podcasts: liveness, community size, parasociality, participation intensity, transmediality, and shared intimacy and trust. Sub-Study II, a qualitative analysis of 81 podcasts, develops a five-level Social Podcasting Participation Model, ranging from solo monologue to empowered dialogue and collective ownership. Sub-Study III, a grounded theory study of 16 listener interviews, produces a five-level Reciprocal Community Building Model: authenticity, participation, parasociality, reinforcement, and coevolution.

The findings reveal that communities of practice emerge when podcast listeners transition from passive consumption to active participation. The three models are synthesized into a multi-model framework demonstrating how participatory culture, meaningful listener experiences, and produsage collectively build communities of practice. The research further defines podcasts as transcommunal media connecting perspectives, language, and values.

This dissertation advances media education and educational sciences research by demonstrating how participation and communities of practice occur in asynchronous environments where traditional participatory models may not apply. It provides practical tools for audio professionals and contributes to audience and listening research by challenging dyadic listening models.