Avopuolisot yhteisomistajina
Honkala, Tiina (2014)
Lapin yliopisto
2014
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201406231315
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201406231315
Tiivistelmä
Avoliitot alkoivat yleistyä Suomessa jo 1970- luvulla. Suomessa ei kuitenkaan pitkään aikaan nähty tarpeelliseksi säätää avopuolisoita koskevaa erityislainsäädäntöä, mutta viimein vuonna 2011 tuli voimaan laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta, joka sääntelee avopuolisoiden omaisuuden erottelua sekä hyvityksen maksamista.
Avoliittolaki ei tuonut suurta muutosta avopuolisoiden välisiin varallisuusoikeudellisten kysymysten ratkaisemiseen. Koska avoeron sattuessa puolisot pitävät edelleen oman omaisuutensa, yhteisomistussuhteiden hallinnointiin ja purkamiseen sovelletaan yhä yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita. Avoliittolaki antaa kuitenkin mahdollisuuden tasata epäsuhtaisia panoksia avoeron sattuessa hyvityssäännösten kautta. Hyvitystä voi vaatia esimerkiksi tehdystä kotityöstä tai toisen omaisuuden parantamiseen käytetyistä panoksista.
Avopuolisoiden välisiin yhteisomistussuhteisiin sovellettavaksi tulee laki eräistä yhteisomistussuhteista. Yhteisen omaisuuden omistussuhteisiin sovelletaan tasaosuusolettamaa, ellei erisuuruisista omistussuhteista ole näyttöä. Avopuolisoiden välisissä suhteissa tulee kuitenkin usein esiin tilanteita, joissa omaisuus on vain toisen nimissä, mutta molemmat puolisot ovat mahdollistaneet sen hankinnan. Koska nimiperiaatteen mukaan omaisuuden omistaja on se, jolla on siihen saanto, voi avoeron sattuessa syntyä kohtuuttomia lopputuloksia, kun kiinnitetään huomiota avopuolisoiden välisiin omistussuhteisiin. Nimiperiaatteesta on kuitenkin mahdollista poiketa, jos avopuoliso pystyy osoittamaan, että toisen nimissä oleva omaisuus on tarkoitettu yhteiseksi. Yhteishankintatarkoitus hankintahetkellä on pystyttävä näyttämään toteen vetoamalla esimerkiksi yhteiseen käyttötarkoitukseen ja rahoitukseen osallistumiseen, jos avopuoliso haluaa yhteisomistussuhteen vahvistettavaksi pelkästään toisen nimissä olevaan omaisuuteen.
Avoliittolaki ei tuonut suurta muutosta avopuolisoiden välisiin varallisuusoikeudellisten kysymysten ratkaisemiseen. Koska avoeron sattuessa puolisot pitävät edelleen oman omaisuutensa, yhteisomistussuhteiden hallinnointiin ja purkamiseen sovelletaan yhä yleisiä varallisuusoikeudellisia periaatteita. Avoliittolaki antaa kuitenkin mahdollisuuden tasata epäsuhtaisia panoksia avoeron sattuessa hyvityssäännösten kautta. Hyvitystä voi vaatia esimerkiksi tehdystä kotityöstä tai toisen omaisuuden parantamiseen käytetyistä panoksista.
Avopuolisoiden välisiin yhteisomistussuhteisiin sovellettavaksi tulee laki eräistä yhteisomistussuhteista. Yhteisen omaisuuden omistussuhteisiin sovelletaan tasaosuusolettamaa, ellei erisuuruisista omistussuhteista ole näyttöä. Avopuolisoiden välisissä suhteissa tulee kuitenkin usein esiin tilanteita, joissa omaisuus on vain toisen nimissä, mutta molemmat puolisot ovat mahdollistaneet sen hankinnan. Koska nimiperiaatteen mukaan omaisuuden omistaja on se, jolla on siihen saanto, voi avoeron sattuessa syntyä kohtuuttomia lopputuloksia, kun kiinnitetään huomiota avopuolisoiden välisiin omistussuhteisiin. Nimiperiaatteesta on kuitenkin mahdollista poiketa, jos avopuoliso pystyy osoittamaan, että toisen nimissä oleva omaisuus on tarkoitettu yhteiseksi. Yhteishankintatarkoitus hankintahetkellä on pystyttävä näyttämään toteen vetoamalla esimerkiksi yhteiseen käyttötarkoitukseen ja rahoitukseen osallistumiseen, jos avopuoliso haluaa yhteisomistussuhteen vahvistettavaksi pelkästään toisen nimissä olevaan omaisuuteen.