Ongelmaperustainen pedagogiikka muuttaa arviointia : tapaustutkimus ongelmaperustaisen opetussuunnitelman siirtymävaiheesta Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmassa
Heikkinen, Miia (2014)
Heikkinen, Miia
Lapin yliopisto
2014
ISBN:978-952-484-725-4
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-725-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-725-4
Tiivistelmä
Ongelmaperustainen oppiminen, problem-based learning (PBL), pyrkii muuttamaan perinteistä opetus- ja arviointikulttuuria oppijaa osallistavampaan suuntaan. Opetussuunnitelman ydin rakentuu työelämälähtöisten ongelmien ja asiantuntijalta vaaditun osaamisen varaan. Opiskelussa vuorottelevat tuutorin ohjaama yhteistoiminnallinen oppiminen pienryhmässä ja opiskelijan itsenäinen tiedonhankinta. Opiskelijalähtöisessä työskentelytavassa korostetaan elinikäiseltä oppijalta edellytettyjen itseohjautuvuus-, ongelmanratkaisu-, tiimityö- ja reflektiotaitojen kehittymistä. Pedagogiikan tavoitteena on huomioida oppimisprosessin ja osaamisen ulottuvuudet monipuolisesti painottaen oppijan osallisuutta, vaihtoehtoisia arviointimenetelmiä ja kehittävää palautetta.
Tutkimuksessa tarkastellaan arviointikäytänteiden ja -kulttuurin muutosta sekä kehittämisen haasteita siirryttäessä ongelmaperustaiseen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmauudistuksissa on kiinnitetty liian vähän huomiota arviointiin ja monet innovaatiot ovat latistuneet siihen, etteivät uudistukset ole vaikuttaneet arviointikulttuuriin. Toivottujen oppimistulosten saavuttamiseksi arviointikäytäntöjen tulee olla linjassa pedagogiikan periaatteiden kanssa.
Kyseessä on tapaustutkimus, joka kohdistui Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmaan. Tutkimustyypiksi tarkentui koulutusorganisaatioiden uudistusten arviointiin soveltuva kvalitatiivinen evaluaatiotutkimus. Tarkoituksena on kuvata pilottiryhmän opiskeluaikana vakiintuneita uusia arviointimenetelmiä ja -käytänteitä sekä opiskelijoiden ja opettajien tulkintoja uudistusten merkityksestä. Tavoitteena on tuottaa tietoa arviointikulttuurin kehittämiseksi. Aineisto on kerätty pilottiryhmän opiskelijoilta ja opettajilta teemahaastatteluilla ja kyselyillä sekä opiskelijoiden itsearviointitehtävillä. Analyysi perustui teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin.
Tulokset osoittivat, että ongelmaperustainen pedagogiikka monipuolisti arviointikohteita ja -käytäntöjä sekä kyseenalaisti opettajien ja opiskelijoiden aiempia käsityksiä arvioinnista. Arvioinnin painopiste siirtyi summatiivisesta tuotosarvioinnista formatiiviseen itsearviointiin ja prosessiarviointiin. Tutoriaalityöskentely lisäsi opiskelijoiden osallisuutta ja moniäänisyyttä arviointiprosessin eri vaiheissa itsearvioinnin ja vertaispalautteen kautta. Uudistuksessa korostettiin erityisesti reflektiotaitojen kehittymistä, jota tukivat myös reflektioesseet sekä ammatillisen kasvun ja kompetenssien arviointiin keskittyvä portfolio. Tuotosarvioinnissa perinteisen kirjatentin syrjäytti opiskelijan omaan tiedonhankintaan perustuva integroitu essee. Sosiaalialan arviointimalli lähestyi kokonaisvaltaista näkemystä arvioinnin eri elementtien yhdistämisestä.
Kehityshaasteiksi nousevat osallisuuden ja kontrollin tasapainon löytäminen ja arviointikriteerien täsmentäminen. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että arvioinnin kehittämiseksi on kiinnitettävä huomiota yhteissuunnittelun foorumeihin ja dialogisiin arviointi- ja palautekäytäntöihin, jotka mahdollistavat osallisuuden, vastavuoroisuuden ja reflektiivisyyden. Tutkimuksesta on hyötyä pedagogiikan, opetussuunnitelman ja arvioinnin kehittämisessä.
Tutkimuksessa tarkastellaan arviointikäytänteiden ja -kulttuurin muutosta sekä kehittämisen haasteita siirryttäessä ongelmaperustaiseen opetussuunnitelmaan. Opetussuunnitelmauudistuksissa on kiinnitetty liian vähän huomiota arviointiin ja monet innovaatiot ovat latistuneet siihen, etteivät uudistukset ole vaikuttaneet arviointikulttuuriin. Toivottujen oppimistulosten saavuttamiseksi arviointikäytäntöjen tulee olla linjassa pedagogiikan periaatteiden kanssa.
Kyseessä on tapaustutkimus, joka kohdistui Kymenlaakson ammattikorkeakoulun sosiaalialan koulutusohjelmaan. Tutkimustyypiksi tarkentui koulutusorganisaatioiden uudistusten arviointiin soveltuva kvalitatiivinen evaluaatiotutkimus. Tarkoituksena on kuvata pilottiryhmän opiskeluaikana vakiintuneita uusia arviointimenetelmiä ja -käytänteitä sekä opiskelijoiden ja opettajien tulkintoja uudistusten merkityksestä. Tavoitteena on tuottaa tietoa arviointikulttuurin kehittämiseksi. Aineisto on kerätty pilottiryhmän opiskelijoilta ja opettajilta teemahaastatteluilla ja kyselyillä sekä opiskelijoiden itsearviointitehtävillä. Analyysi perustui teoriaohjaavaan sisällönanalyysiin.
Tulokset osoittivat, että ongelmaperustainen pedagogiikka monipuolisti arviointikohteita ja -käytäntöjä sekä kyseenalaisti opettajien ja opiskelijoiden aiempia käsityksiä arvioinnista. Arvioinnin painopiste siirtyi summatiivisesta tuotosarvioinnista formatiiviseen itsearviointiin ja prosessiarviointiin. Tutoriaalityöskentely lisäsi opiskelijoiden osallisuutta ja moniäänisyyttä arviointiprosessin eri vaiheissa itsearvioinnin ja vertaispalautteen kautta. Uudistuksessa korostettiin erityisesti reflektiotaitojen kehittymistä, jota tukivat myös reflektioesseet sekä ammatillisen kasvun ja kompetenssien arviointiin keskittyvä portfolio. Tuotosarvioinnissa perinteisen kirjatentin syrjäytti opiskelijan omaan tiedonhankintaan perustuva integroitu essee. Sosiaalialan arviointimalli lähestyi kokonaisvaltaista näkemystä arvioinnin eri elementtien yhdistämisestä.
Kehityshaasteiksi nousevat osallisuuden ja kontrollin tasapainon löytäminen ja arviointikriteerien täsmentäminen. Tutkimus vahvistaa käsitystä siitä, että arvioinnin kehittämiseksi on kiinnitettävä huomiota yhteissuunnittelun foorumeihin ja dialogisiin arviointi- ja palautekäytäntöihin, jotka mahdollistavat osallisuuden, vastavuoroisuuden ja reflektiivisyyden. Tutkimuksesta on hyötyä pedagogiikan, opetussuunnitelman ja arvioinnin kehittämisessä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [376]