Muodon vuoksi - muodot ja piirteet tavaramerkki- ja mallioikeussuojan ulkopuolella
Pitkänen, Teemu (2016)
Pitkänen, Teemu
Lapin yliopisto
2016
restrictedAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201611081355
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201611081355
Tiivistelmä
Immateriaalioikeuksien, kuten tavaramerkkien ja mallien, tarkoituksena on edistää yleistä yhteiskunnallista hyötyä myöntämällä harkiten rajoitettuja yksinoikeuksia aineettomaan omaisuuteen. Myönnetyllä yksinoikeudella palkitaan, kyseeseen tulevasta suojamuodosta riippuen, luovuutta, innovatiivisuutta ja markkinoiden toimivuuden tehostamista. Kääntöpuolena jokaisella myönnetyllä yksinoikeudella on jokaista muuta markkinatoimijaa sitova rajoittava, kilpailuhaittojakin aiheuttava vaikutuksensa. Immateriaalioikeuksien suojan oikeasuhteinen rajaaminen edellyttää siten lainsäätäjältä tarkkaa intressipunnintaa.
Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan tiettyjä estessäännöksiä, jotka sisältyvät tavaramerkkejä ja malleja koskeviin säädöksiin kansainvälisten sopimusten, Euroopan unionin ja Suomen kansallisen oikeuden tasolla. Erityistä huomiota kiinnitetään Euroopan unionin tuomioistuinten ja rekisteröintiviranomaisten säännösten tulkintaa ja soveltamista koskevaan oikeus- ja ratkaisukäytäntöön. Tarkastellut estesäännökset koskevat eräitä muotoja (tavaramerkit) ja piirteitä (mallit), jotka eivät milloinkaan voi saada tavaramerkki- tai mallioikeuden suojaa. Kyseisten estesäännösten välttämättömyyttä on perusteltu juurikin yleisen edun suojaamisella ja kilpailuhaittojen suitsinnalla, minkä lisäksi ne palvelevat eräänlaisina rajanvartijoina eri immateriaalioikeudellisten suojamuotojen suoja-alojen välillä.
Estesäännöksiä koskeva oikeus- ja ratkaisukäytäntö on yksityiskohtaista ja monisyistä. Yhtenä keskeisenä, yleisenä johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että rajoitusten soveltamisala on laajempi kuin mitä säännösten varsinainen sanamuoto antaa ymmärtää. Sellaiselle markkinatoimijalle, joka on kiinnostunut hakemaan itselleen tai mitätöimään toisen tavaramerkki- tai mallioikeuden kohteeseen, johon jokin mainituista estesäännöksistä saattaa tulla sovellettavaksi, on eduksi näiden säännösten soveltamisalan tunteminen. Tällöin markkinatoimija nimittäin voi paremmin argumentoida yksittäistapauksessa esteen soveltumisen puolesta tai vastaan. Yleisemmällä tasolla markkinatoimijoilla on insentiivi pyrkiä hankkimaan yksinoikeuksia tarkasteltujen estesäännösten soveltamisalaa lähellä oleviin kohteisiin, sillä tällainen yksinoikeus antaisi todennäköisesti haltijalleen laajan ja tuottoisan kielto-oikeuden suhteessa kilpaileviin markkinatoimijoihin.
Tässä maisteritutkielmassa tarkastellaan tiettyjä estessäännöksiä, jotka sisältyvät tavaramerkkejä ja malleja koskeviin säädöksiin kansainvälisten sopimusten, Euroopan unionin ja Suomen kansallisen oikeuden tasolla. Erityistä huomiota kiinnitetään Euroopan unionin tuomioistuinten ja rekisteröintiviranomaisten säännösten tulkintaa ja soveltamista koskevaan oikeus- ja ratkaisukäytäntöön. Tarkastellut estesäännökset koskevat eräitä muotoja (tavaramerkit) ja piirteitä (mallit), jotka eivät milloinkaan voi saada tavaramerkki- tai mallioikeuden suojaa. Kyseisten estesäännösten välttämättömyyttä on perusteltu juurikin yleisen edun suojaamisella ja kilpailuhaittojen suitsinnalla, minkä lisäksi ne palvelevat eräänlaisina rajanvartijoina eri immateriaalioikeudellisten suojamuotojen suoja-alojen välillä.
Estesäännöksiä koskeva oikeus- ja ratkaisukäytäntö on yksityiskohtaista ja monisyistä. Yhtenä keskeisenä, yleisenä johtopäätöksenä tutkielmassa todetaan, että rajoitusten soveltamisala on laajempi kuin mitä säännösten varsinainen sanamuoto antaa ymmärtää. Sellaiselle markkinatoimijalle, joka on kiinnostunut hakemaan itselleen tai mitätöimään toisen tavaramerkki- tai mallioikeuden kohteeseen, johon jokin mainituista estesäännöksistä saattaa tulla sovellettavaksi, on eduksi näiden säännösten soveltamisalan tunteminen. Tällöin markkinatoimija nimittäin voi paremmin argumentoida yksittäistapauksessa esteen soveltumisen puolesta tai vastaan. Yleisemmällä tasolla markkinatoimijoilla on insentiivi pyrkiä hankkimaan yksinoikeuksia tarkasteltujen estesäännösten soveltamisalaa lähellä oleviin kohteisiin, sillä tällainen yksinoikeus antaisi todennäköisesti haltijalleen laajan ja tuottoisan kielto-oikeuden suhteessa kilpaileviin markkinatoimijoihin.