Oppimisverkot, silta koulutusyhteiskunnasta kasvattavaan yhteiskuntaan : systemaattinen analyysi Ivan Illichin teoksesta Deschooling Society
Saurén, Kirsi-Marja Gabriela (2007)
There are no files associated with this item.
Saurén, Kirsi-Marja Gabriela
Lapin yliopisto
2007
openAccess
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011261044
https://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201011261044
Tiivistelmä
Tutkimus käsittelee Ivan Illichin (1926-2002) koululaitoksen kritiikkiä. Tutkimuksen tarkoitus on selvittää mitä tarkoitetaan kasvatuksellisella yhteiskunnalla ja mitä oppimisverkoilla osana kasvatuksellista yhteiskuntaa.
Tutkimustehtävä on immanenttinen dekonstruktio: oppimisverkot siltana kasvattavaan yhteiskuntaan, eli koulutusyhteiskunnan kritiikki ja oppimisverkkojen kuvaus.
Tutkimusaineisto on Ivan Illichin koulutusta ja koululaitosta käsittelevä pääteos Deschooling Society (1970, suomennettu nimellä Kouluttomaan yhteiskuntaan 1972). Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi. Lähestymistapa on tekstilähtöinen ja hermeneuttinen. Pyrkimyksenä on dekonstruoida koululaitoksen kritiikkiä ja Illichin esitystä oppimisverkoista. Tutkimuksen analyyttisessa osuudessa kuvataan Illichin koululaitoksen kritiikkiä, esitystä laitoskirjosta ja oppimisverkoista. Tutkimustulosten synteesissä esitetään, mitä kasvattava yhteiskunta voisi tekstin tulkinnan perustella tarkoittaa ja millainen osuus oppimisverkoilla on sen toteutumisessa.
Tutkimuksessa pyrin esittämään, mitä koulutusyhteiskunnan muutos kasvattavaksi yhteiskunnaksi voisi tarkoittaa, kun siltana tässä muutoksessa ovat oppimisverkot. Perusteena oppimisverkoille Illichin ajattelussa on se, että opetussuunnitelma tekee koulusta huonon taidonopettajan, koska koulut kouluttavat sekoittamaan keskenään menetelmän ja opetuksen todellisen sisällön. Piilo-opetussuunnitelma puolestaan saa aikaan myytin, että lisääntynyt tuotanto johtaisi parempaan elämään. Pakollinen koulu taas lyhentää ihmisten kouluttautumisaikaa, ja koulupakko rajoittaa useimpien ihmisten oikeutta oppia ja saavutettujen taitojen ennakkoluulotonta käyttöä. Oppimisverkoilla oppimisprosessi voitaisiin ulottaa oppijan elämänpiiriin.
Kaikille saatavilla oleva kasvatus merkitsee Illichin ajattelussa kaikkien osallistumista kasvatukseen. Kasvatuksella tulisi lisäksi olla perustuslailliset takeet ja jopa kolme tai ainakin neljä opintoyhteyttä tai kanavaa riittää kattamaan oppimiseen liittyvät resurssit sekä luomaan näin mahdollisuuksien verkon: esineet, mallit, ikätoverit ja vanhemmat ihmiset. Tarvitaan verkostoja, jotka ovat vapaasti yleisön käytettävissä ja suunniteltu levittämään tasavertaisia mahdollisuuksia oppimiseen ja opetukseen.
Laitokset Illich jakaa kahteen vastakkaiseen laitosmuotoon: manipuloivat instituutiot eli laitosoikeisto ja vaatimattomammat eli laitosvasemmisto. Koululaitoksen Illich näkee olevan oikealla, kun taas kasvattavassa yhteiskunnassa oppimismahdollisuuksia tarjoavien laitosten tulisi olla laitoskirjossa vasemmalla.
Tutkimustehtävä on immanenttinen dekonstruktio: oppimisverkot siltana kasvattavaan yhteiskuntaan, eli koulutusyhteiskunnan kritiikki ja oppimisverkkojen kuvaus.
Tutkimusaineisto on Ivan Illichin koulutusta ja koululaitosta käsittelevä pääteos Deschooling Society (1970, suomennettu nimellä Kouluttomaan yhteiskuntaan 1972). Tutkimusmenetelmänä on systemaattinen analyysi. Lähestymistapa on tekstilähtöinen ja hermeneuttinen. Pyrkimyksenä on dekonstruoida koululaitoksen kritiikkiä ja Illichin esitystä oppimisverkoista. Tutkimuksen analyyttisessa osuudessa kuvataan Illichin koululaitoksen kritiikkiä, esitystä laitoskirjosta ja oppimisverkoista. Tutkimustulosten synteesissä esitetään, mitä kasvattava yhteiskunta voisi tekstin tulkinnan perustella tarkoittaa ja millainen osuus oppimisverkoilla on sen toteutumisessa.
Tutkimuksessa pyrin esittämään, mitä koulutusyhteiskunnan muutos kasvattavaksi yhteiskunnaksi voisi tarkoittaa, kun siltana tässä muutoksessa ovat oppimisverkot. Perusteena oppimisverkoille Illichin ajattelussa on se, että opetussuunnitelma tekee koulusta huonon taidonopettajan, koska koulut kouluttavat sekoittamaan keskenään menetelmän ja opetuksen todellisen sisällön. Piilo-opetussuunnitelma puolestaan saa aikaan myytin, että lisääntynyt tuotanto johtaisi parempaan elämään. Pakollinen koulu taas lyhentää ihmisten kouluttautumisaikaa, ja koulupakko rajoittaa useimpien ihmisten oikeutta oppia ja saavutettujen taitojen ennakkoluulotonta käyttöä. Oppimisverkoilla oppimisprosessi voitaisiin ulottaa oppijan elämänpiiriin.
Kaikille saatavilla oleva kasvatus merkitsee Illichin ajattelussa kaikkien osallistumista kasvatukseen. Kasvatuksella tulisi lisäksi olla perustuslailliset takeet ja jopa kolme tai ainakin neljä opintoyhteyttä tai kanavaa riittää kattamaan oppimiseen liittyvät resurssit sekä luomaan näin mahdollisuuksien verkon: esineet, mallit, ikätoverit ja vanhemmat ihmiset. Tarvitaan verkostoja, jotka ovat vapaasti yleisön käytettävissä ja suunniteltu levittämään tasavertaisia mahdollisuuksia oppimiseen ja opetukseen.
Laitokset Illich jakaa kahteen vastakkaiseen laitosmuotoon: manipuloivat instituutiot eli laitosoikeisto ja vaatimattomammat eli laitosvasemmisto. Koululaitoksen Illich näkee olevan oikealla, kun taas kasvattavassa yhteiskunnassa oppimismahdollisuuksia tarjoavien laitosten tulisi olla laitoskirjossa vasemmalla.
Kokoelmat
- Pro gradut [4083]