"Burmassa vain tosi, tosi rikkailla on auto" : burmalaispakolaisen elämäntarina

Abstract

Tutkielma on narratiivinen elämäkerrallinen tutkimus burmalaispakolaisen elämästä kotimaassaan, pakolaisleirillä sekä kotoutumisesta Suomeen. Tutkimuskysymyksenä on Miten pakolaisuuden tunteen väheneminen ja hyvinvoinnin lisääntyminen näkyvät pakolaisnaisen elämäkerrassa?

Keskeisessä asemassa tutkimuksessa on pakolaisuus ja siihen liittyvät käsitteet ja yksilön hyvinvointi. Miten nämä kaksi kuuluvat elämään ja missä vaiheessa hyvinvointi on lisääntynyt niin, että pakolaisuuden merkitys päättyy henkisesti. Tutkielmassa käytetään hyvinvoinnin määrittäjinä täydennettyä Maslowin (1970) tarvehierarkiaa sekä Williamsonin ja Robinsonin (2006) luomaa interaktiivista hyvinvoinninmallia.

Tutkielman metodologia on laadullinen tapaustutkimus, jonka analyysitapana on käytetty narratiivista analyysia: Yksilön kertoman elämäntarinan pohjalta olen muodostanut uuden, kerrotun tarinan hyvinvoinninmallien avulla tarkasteltuna. Aineiston keruussa on käytetty toiminnallista haastattelua, joiden avulla ihmisen elämäkerta kerrottiin ja kirjoitettiin.

Lähtökohtana on pakolaisen itsensä kertoma ja tutkijan kirjoittama elämäkerta. Elämäkerta on toiminut pohjana sille, että henkilö on kerrannut elämänsä tapahtumia antaen niille ja kokemuksilleen merkityksiä. Näitä elämänkäännekohtia olen analysoinut analyysikappaleissa pyrkien näyttämään hyvinvoinnin lisääntymisen ja pakolaisuudentunteen vähenemisen olevan yhteydessä toisiinsa. Prosessi siihen, että ihminen kokee olevansa sinut menneisyytensä kanssa ja oppii luottamaan tulevaisuuteen on monivaiheinen. Kotoutumisen käynnistyminen ei ala pakolaisella saman tien, vaan raskaat asiat on saatava ensin työstettyä.